TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kilpatanssi harrastuksena osa 1 (asiaa) (Palomita 2005-01-21 11:35)

Kilpatanssi harrastuksena osa 2 (kokemuksia)

Palomita
2005-01-26 14:38

Aloitin kilpatanssin (=tanssiurheilun) kun pitkän linjan seuratanssijana en pari vuotta sitten löytänyt mielekästä tasoryhmää tanssiakseni lattareita, ja sillä tiellä olen edelleen. Aluksi en halunnut missään nimessä kilpailla ja haluaisin jatkaa edelleen kilpailematta, tosin käydessäni viimeksi kisoja katsomassa alkoi tuntua siltä että voisin olla mukana kisaamassa (en ole nähnyt omaa tanssiani videolta ;-)). Pelkään kuitenkin että homman hauskuus menee jos alkaa treenata tosissaan, enkä haluaisi uhrata kovin paljon enempää aikaakaan kuin nyt teen (kahdet kilpatreenit viikossa) kun muutkin lajit ovat vieneet mukanaan. Vaikka en tähtääkään kilpailemiseen pyrin tekemään tunneilla kaiken niin hyvin kuin pystyn ja haluni oppia uutta on loputon. Mutta jos vastaan tulee sopiva pari joka haluaa välttämättä kilpailla niin ehkä... Vaikeinta lajissa onkin ollut sopivan parin löytäminen.

Suurin yllätys "matkan" aikana on ollut, että ne lajit joiden luulin itseltäni parhaiten sujuvan, ovat tuottaneet eniten vaikeuksia. Cha chaa olin tanssinut paljon kuubalaisena ja seuratanssiversiona, kuviot ovat tuttuja C-luokkaan asti, mutta kilpatekniikka olikin vaikea omaksua ja se tuntui luonnottomalta ja väkinäiseltä. Tangon kuvittelin sujuvan helposti argentinon ja lavatangon pohjalta, mutta vieläkin kilpatangon luonne on minulle vähän epäselvä, en millään haluaisi tanssia tangoa valmiiseen koreografiaan, vaikka seuraaminen kilpatangossa tuntuu vaikeammalta kuin muissa tangoissa (johtuu ilmeisesti hyvin nopeista suunnan ja vauhdin muutoksista).

Toiset asiat ovat taas sujuneet hyvin helposti. Jiven kanssa olin tuskaillut seuratanssitunneilla, sotkin usein fuskun ja jiven toisiinsa kun oli samoja kuvioita. Ekalla kerralla kilpajiveä treenatessa (pelkkää perusaskelta) opin heti chassen kunnolla ja sen jälkeen jivessä ei ole ollut mitään ongelmia missään kuvioissa ja nopeatkin jivet menevät kepeästi. Inhoamastani hitaasta valssista tuli kilpatekniikalla (vartalonkäyttö + jalkatekniikka) huomattavasti miellyttävämpää. Quicksteppiä en ollut tanssinut koskaan ennen, ihastuin siihen heti (vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;-)) ja olen oppinut sen aika helposti.

Alkeissa vakioiden tanssiminen aiheutti usein paljon pysähtymisiä ja kolareita kun ei ollut eväitä väistellä; osattiin vain ne muutamat kuviot mitä oli opetettu ja niitä toistettiin opeteltuna sarjana kunnes joku tuli eteen. Nyt myöhemmin kun on tullut kuvioita lisää sujuu jo väistötkin ja jos joutuu pysähtymään, niin uusi aloitus lähtee näppärästi myös keskeltä koreografiaa.

Yllättävää on ollut myös että kepeimmän näköiset lajit ovat olleet raskaimpia tanssia, etenkin foxtrot. (Sitä kyllä osaan niin huonosti että raskaus voi johtua siitäkin....).

Kilpatanssista olen saanut paljon tukea muihin tanssilajeihin, erityisesti argentiinalaiseen tangoon. Minulla on ollut notkeutta ja liikkuvuutta ennestäänkin salsan yms ansiosta. Erityisesti hyötyä muihin lajeihin on ollut vakioista, vartalon ja käsien kannatuksesta (1 1/2 tuntia vakioita on käsille niin raskasta että lihaksia on tullut huomaamatta), keskivartalon tehokkaasta käytöstä, "tukikorsetista" jota tarvitaan erityisesti arg tangossa. Eri lajien jalkatekniikat ovat myös olleet suureksi avuksi muihinkin lajeihin, samoin kääntymiset ja pyörimiset.

Kun aloitin, ajattelin että haluan käydä ainakin alkeet ja mielelläni jatkon, kun ne oli käyty niin piti vielä saada E-ryhmä käytyä, no sekään ei riittänyt, rumba on vielä alkutekijöissään ja vielä ainakin tämä kevät......Mulle on koko ajan hoettu että mieleni vielä muuttuu kilpailemisenkin suhteen, no EI ei ole enää yhtä ehdoton kuin puoli vuotta sitten.

Ja vielä tähän palstalla paljon puhuttaneeseen aiheeseen onko kilpatanssin harrastuksesta hyötyä lavatansseissa. Itselleni on ollut, tosin tanssimaan olen oppinut lavoilla ja seuraajana pidän itseäni hyvänä. Pelkkä kilpapohja ei tee hyvää lavatanssijaa, oman parin kanssa sovittujen kuviosarjojen tanssiminen ei välttämättä vaadi hyvää vientiä/seurausta, tosin viemättömyys kyllä näkyy ulospäin. Ja kilpa-asentoa voi lavalla "pienentää" ja näyttävän käsienkäytön unohtaa. (Eikä tanssilavat ole missään nimessä kilpatanssin harjoittelupaikkoja). Tanssimiseni on kilpatanssin myötä helpottunut, keventynyt ja kaunistunut. Alla lainaus Julian meilistä, jossa asia on kiteytetty mielestäni hyvin:

Jokainen saa tanssia niin kuin haluaa, mutta kilpapuolen perusjutut, käveleminen, liikkuminen lattialla, itsensä kantaminen, olisivat terveellisiä oppeja jokaiselle tanssijalle, toteuttipa sitä sitten lavalla miten tahansa.

Kirjoittajan avainsanat: kilpatanssi

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu