TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
seurantanssi -cha cha -tyylejä (Palomita 2005-01-18 16:37)

Kilpatanssi vs. kuntotanssi

Lutukolli
2005-01-21 14:47

(Aarre 2005-01-21 12:50) "Kuitenkin minua vaivaa, teimmekö virhevalinnan. Olemme kuntotanssiryhmässäkin kyllä oppineet paljon kuvioita, ja sitä valikoimaa olemme edelleen lisänneet kursseilla. Mutta mitään emme osaa hyvin, kunhan räpellämme kuvioyritelmiemme kanssa lavoillakin."

Saanko kysyä millä perusteella kuvailet (tai arvioit itse) tanssimistanne siten, ettette osaisi hyvin? Useinhan näyttäisi löytyvän toisia pareja, jotka menevät kauniimmin ja paremmin.

Ainakin itsestäni tuntuu, että jonain hetkinä tanssi tuntuisi sujavan ja se tuottaa itsellekin mielihyvää. Toisinaan tuntuu kaikki menevän pieleen ja tämä tunne vaan pahentaa omaa suoritusta. En kuitenkaan varmasti tiedä, kuinka paljon näillä omilla tuntemuksilla on tekemista (ulkopuolisesta näyttävän) todellisuuden kanssa. No välillä olen saanut kumppaniltani palautetta, että nyt menit hienosti ja välillä se on vastannut myös omaa tunnetta.

En itse ole koskaan ollut kovin innostunut erilaisista kuvioista. Varsinkin ex-vaimon kanssa oli suuri näkemysero, kun noin 1990-luvun alkupuoliskolla kävimme kursseilla. Hän olisi halunnut mennä paljon erilaisia kuvioita, itselleni olisi riittänyt jo se, että olisimme päässeet jotenkin rytmin mukaisesti ne vähemmätkin. Onko meille toisille tosi vaikeaa painaa mieleen jotain pidempää liikesarjaa. Ainkin minusta tuntuu siltä. Nyt on välillä vähäinen kuvioiden osaaminen alkanut vaivata, lähinnä fuskussa (en millään tunnu oppivan jiven vaihtoaskelia - vaikka cha-cha-chan vastaavan tyylinen askelluksen vaihdos jo ainakin itsestäni menee melko hyvin), kun tulee loppuun-puhkisoitettu kappale, eikä ole oiken hyvä fiilis, jolloin tuntuu, että pitäisi välillä veivata jotain uutta kuviota. Muuten tuntuisi tärkeämmältä että saisi tanssin menemään jouheasti rytmin mukaan, eikä silloin kovin paljon kaipaakaan monia kuvioita.

Ja olemmehan me erilaisia oppimiskyvyiltämme. Itselleni ainakin on vaatinut aika pitkän ajan saada edes jonkinmoinen tanssitaito (=vakiot). Polkka tuntuu tälläkin hetkellä aivan utopialta, jenkkaa ehkä voisin oppia ( mustalaisen jenkkana = foksilla kyllä menee, samoin fuskuna se on ihan hauskaa).

Kuinka teidän parisuhteenne on kestänyt tanssikurssien käyntiä. Itselläni on kokemus, että läheiselle ihmiselle tulee helpommin huomautettua kaikesta, joka itsestä tuntuu toisen virheeltä, jolloin koko oppimistilanne muuttuu näiden tunnepurkausten kautta epätoivoiseksi räpeltämiseksi. Myös ainakin yksi tanssituttu on kertonut seurustelusuhteen purkautuneen tanssikursseista aiheutuneisiin erimielisyyksiin. Taisi tästäkin joskus olleen täällä palstalla keskustelua aiemmin, ja joku taisi olla sitä mieltä, että suhteessa on silloin muutakin pielessä.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin olisin kiinnostunut kuulemaan muidenkin kokemuksia.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu