TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Lällärimeininkiä Huvitörmällä (Jell0na 2004-10-26 14:32)

Lällärimeininkiä Huvitörmällä

Jell0na
2004-10-26 14:32

Nonni ja nyt pomppasi. Olin elämäni ensimmäistä kertaa lauantaina 23.10 tanssimassa Erkki Räsäsen tahtiin ja oli muuten ihan saletisti viimeinen. Ilta olisi ollut oikein miellyttävä, jos onneton orkesteri ei olisi pilannut sitä täysin. Voisin pyhää vihaa uhkuen paasata tästä vaikka kuinka pitkään, mutta kerronpa koko tarinan vaikka sitten varoittavana esimerkkinä…

Olin vielä viiden aikaan lauantaina kahden vaiheilla lähteäkö tanssimaan vai jäädä kotiin. Sairastelin ikävää ja ärtyisää flunssaa koko viikon. Oloni alkoi kuitenkin perjantaisen konsertin jälkeen kohentua ja lauantaina tunsin itseni jotakuinkin ihmiseksi. Vaikka kurkkuni olikin hieman karhea, päätin kuitenkin puoli kuudelta lähteä sairauden uusiutumisenkin uhalla tanssahtelemaan ja onnistuin vielä puhumaan ystävättärenkin mukaan. Pyöräilymatka meni vallan rattoisasti radiota kuunnellessa ja sovittuun aikaan tapasin Riitan tien vierellä, josta suuntasimme Törmälle. Saavuttuamme lavan pihaan olin suorastaan yllättynyt siellä jo olevien autojen runsaslukuisuudesta ja aloin hiljaa mielessäni ounastella, että illasta saattaisi tulla ihan mukava.

Alussa minusta tuntui kuin orkesteri olisi tullut lavalle tavattoman myöhään, mutta koko ilta tuntui tavallista pidemmältä, joten aikasuhteiden vääristymisestä johtuen en tähän mahdolliseen epäkohtaan aio takertua. Elyseen alku oli oikein miellyttävä. Ensimmäiset valssit ja niitä seuranneet foksit olivat oikein hyvin valittuja ja ehdin jo myhäillä tyytyväisyydestä, kun raaka todellisuus iski vasten kasvoja. Kun jokseenkin totuttu kaava: valssit, foksit, tangot ja humpat oli soitettu alkoi homma uudelleen alusta. Jo se, että valsseja soitettiin noin joka viidentenä (ainakin siltä se tuntui) tanssilajina, nosti verenpainettani huomattavasti ja kaikkien (paitsi valssien) tanssilajien raivostuttavan rauhallinen tempovalinta alkoi yllättävän nopeasti kuluttaa jo muutenkin lyhyttä pinnaani. Illan tanssilajisaldo oli lukuisten valssien, foksien, tangojen ja humppien lisäksi seuraavanlainen: sambat, cha chat, polkat, 2 jenkat, hitaat valssit ja 6 rokkia (vähemmästäkin sitä hermostuu). En todellakaan tiedä oliko orkesterin tarkoituksena nukuttaa porukka ihan kokonaan, mutta siihen he tuntuivat sinnikkäästi pyrkivän. Muutenkin kritisoisin orkesterin asenetta. Ei tarvitse todellakaan olla ruudinkeksijä osatakseen yhdistää laimeat taputukset, vähäisen tanssijamäärän (suurin osa seisoskeli seinustoilla) ja nyrpeät ilmeet musiikkiin. Erityisesti ihmettelin sitä, ettei dramaattinen tanssijamärän lisäys nopeiden kappaleiden alkaessa muuttanut nukutusmeininkiä ollenkaan. Voisiko todella olla niin, ettei Elyseellä ollut ohjelmistossaan lainkaan reippaampia kappaleita (ja eikö niitä olisi sitten voinut laittaa taukolevyihin)? Lähinnä tulee mieleen yleisön aliarviointi. Jos ei esiintyvää taiteilijaa jostain syystä huvita, ei sitä silti saisi yleisölle näyttää (tällaista ainakin miulle on ammattilaisten taholta opetettu). Ilmeisesti muutkin olivat kanssani samaa mieltä, sillä noin 1/4 tanssikansasta poistui paikalta jo ennen solistin lavautumista. Hyi, hyi pojat!

Ja sitten se solisti. Kun katselin Räsäsen palloilua ympäri lavaa aloin muutaman vitsin jälkeen ihan tosissani miettiä oliko taitelija käynyt ottamassa vähän liikaa Red Bullia takahuoneessa, meno oli meinaan vähän sen makuista. Räsäsen ääni on oikein miellyttävä (ja sopii tangoihin vallan mainiosti), mutta välillä esiintyminen oli epämääräistä hiihtämistä ympäri lavaa. Vaikka soiva lopputulos ratkaiseekin (ainakin huilunsoitossa) en miellyttävästä äänestä huolimatta oikein Räsäselle lämmennyt, mikä saattoi johtua myös Elyseen lällärimeiningistä.

Huolimatta illan surkeasta musiikillisesta annista, sen tanssillinen puoli oli paljon mukavampi. Ensimmäistä kertaa tanssihistoriassani törmäsin sellaiseen tilanteeseen, että naisia oli paikalla miehiä vähemmän (olisiko Anneli Mattila Tulenliekissä vaikuttanut asiaan), joten me lihatiskiläiset pääsimme pyörimään parketilla suorastaan runsaasti ja kivaa oli.

Siispä. Ilta jäi plussan puolelle tanssillisilla ansioillaan, mutta musiikki oli todellakin liian yksipuolista, siis ainakin minun mielestäni. Tiedän nyt, ettei tätä tyttöä Erkki Räsäsen keikalla kovin hevillä enää nähdä. Toivottavasti ensi viikko tuo muassaan parempaa sekä minulle että Räsäselle.

Jälkikaneettina naistenvessassa tapahtunutta: Seisoskelin naistenhaun jälkeen naistenvessan lavuaarien edessä paasaamassa ystävättärelleni. -"Mie en kanssa ymmärrä miten musiikki voi olla näin yksipuolista. Kyllä mie ymmärrän jos painotutaan joihinkin tanssilajeihin, mutta pitäisi kuitenkin ottaa huomioon ne muutkin ihmiset, jotka haluaisivat tanssia välillä muutakin kuin valssia tai humppaa." -"Mmmm..." -!Ja tilannehan olisi aivan eri, jos kyseessä olisivat sunnuntai-iltapäivän senioritanssit ja olisi olemassa sellainen vaaratilanne, että nitrot loppuvat lääkekaapista, mutta täällä kun tuskin siitä on pelkoa..." Tässä vaiheessa kun olin vetämässä henkeä, yhdestä wc-kopista esille astui ärtyisästi ilmehtivä vanhempi naishenkilö, joka mulkoili minua peilien kautta varsin pahasti. Arvatkaa vaan hävettikö...

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu