TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Minä en osaa mitään (Elisa 2004-10-04 11:29)

Minäkään en osannut mitään

Kellohelma
2004-10-05 13:22

Hei Manjaana, minä tunnen tuon taudin, olin ihan vähällä kerran sairastua siihen.

Suuri Tanssitaiteilija oli muuttanut paikkakunnalle, poimi minut sieltä työväentalon tyrkkyrivistä lattialle ja lupasi opettaa minut tanssimaan, kehityskelpoinen kun kuulemma olin. Ehtoja oli muutamia, mm. se että en saanut tanssia kenenkään muun kuin hänen kanssaan koska se haittaa oppimista. Ja niin alkoi harjoittelu, yhtä moitetta ja arvostelua, milloin oli liian pitkä askel milloin liian lyhyt, joustoa oli liikaa tai se puuttui, jalkaterän asento väärin ja jokin ajan kuluttua oli jo makkaroita vyötäröllä liikaa tai hiukset väärin kammattu ja hame liian pitkä ja jos ei muuta niin ainakin huulipuna oli väärän värinen.

Kaikki ilo katosi tanssista, oli vaan yhtä ja samaa Jiven ja Samban harjoitusta. Sitten kerran työreissulla livahdin tansseihin, Hepokattiin Tampereella. Sattui semmoinen ilta että viuhka kävi, vai näkyikö se päälle että tämä tyttö halusi tanssia, joka tapauksessa sain tanssia koko illan. Sosiaalifoksasin tangot ja valssit ja humpat, riehuin rokilla ja jollain hitaalla pelillä taisin saada viikon vierihoitoannoksenkin joltain nallekarhulta. Kukaan ei moittinut, oli hauskaa ja sitä hyvää mieltä riitti moneksi päiväksi. Muistin taas kuinka hauskaa tanssiminen voi olla. Kun pääsin kotiin Tanssitaiteilija sai lemput ja minä aloin taas juosta lavoilla ja tanssia muiden kanssa.

Tuosta on aikaa vuosia, sama Tanssitaiteilija näkyy edelleen etsivän oppilaita, tanssii edelleen täsmälleen samalla tavalla, osaa tasan neljä Jiven kuviota ja Samban huiskun ja niissähän sitä riittää opettamista.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu