TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Muistoja Pohjolasta, osa 1. (Marcos 2004-08-06 17:49)

Muistoja Pohjolasta, osa 1.

Marcos
2004-08-06 17:49

Lauantai

Lauantaina se alkoi, kesän kohokohdaksi toivottu, tanssi- ja metsänkatselmusmatka pohjoiseen suuntaan. Ruuhkaista oli alku, Mikkelissäkin kilometritolkulla autojonoa, minun onnekseni tosin pohjoisen suunnalta tulevia, jokin tapahtuma varmaan, ellei sitten ollut kolaritapaus. Vasta Kuopio-Nurmes tiellä hellitti, etelän ruuhkat ja kiireet jäivät taa. Sadekin hellitti, pikku hiljaa alkoi aurinko paistaa matkamiehen taipaleelle. Kuhmossa tuli pyörähdettyä, sitten Sotkamoon, Naapurinvaaralle. Naapurinvaaran, kotoisemmin Napiksen tansseista oli minulle muodostunut oma, sisäinen legenda, aina siitä asti, kun muuan Kainuun mies minulle niitä kehuskeli, Satumaan miestenrivissä seisoskellessamme, hakevia naisia odotellessamme. Nyt siis legenda ja todellisuus kohtaisivat.

Hieman tuli Vuokatilla ajettua harhaan, ensin luki viitassa Naapurinvaaran lomakylä, mutta seuraavassa viitassa lukikin Rautatieasema, ohihan ajaa hurautin, tietenkin. Hieman myöhään, ei kuitenkaan liian myöhään, saavuin Naapurinvaaran laelle. Näköala huipulta on sellainen, että se loksauttaa leuan auki. Vuokatinvaara siinä lähellä ja muuta maisemaa peninkulmittain. Vastaavaa olen nähnyt jossain Norjan Gudbrandsdalenissa, Ruotsin Taalainmaalla korkealla sijaitsevalla karjamajalla sekä Kolilla. Lapista varmaan löytyy, mutta siellä olen liikkunut melko tasaisilla seuduilla.

Tanssipaikka on sangen hieno, uuden oloinen, melkeinpä pramea, siis tanssilavaksi. Pyöreä parketti, yksi keskipylväs. Anniskeluoikeudet on. Esiintyjänä Teuvo Oinas ja Tanssikengät. Tanssiväen ikäjakauma oli sangen keski-ikäispainotteinen. Nuoria oli paikalla melko vähän, oli kumminkin. Pitkällä tähtäimellä ei lupaa kovin hyvää Kainuun tanssien jatkumisen kannalta, toki voi olla, että Teuvo ei vedä niin kovasti nuorta väkeä. Musiikki oli kylläkin ihan hyvin tanssittavaa ja normaalin monipuolista. Tosi osaajia (jiveäjähän on aina tosi-osaaja :-):-), no ainakin jiveäjän huomaa heti)oli vähänlaisesti. Oli kuitenkin jonkin verran, ilmeisesti Kajaanin tanssiseurojen väkeä. Kajaani tuntui olevan muutenkin vahvasti edustettuna. Naisia oli selvästi miehiä enemmän.

Olin suunnitellut, että ensin testataan paikan nirppaindeksi, mikä edellyttää nuorien, nättien ja hyvin tanssivien hakemista. Jos tulee pakit tai tanssitettava muuten toimii tylynoloisesti, kohoaa paikan nirppaindeksi aina yhdellä pisteellä (koska indeksi on riippuvainen myös testaajasta, on sitä syytä pitää vain suuntaa antavana lukuna). Nollaksi jäi indeksi, ei edes pisteen puolikasta, pelkkiä ystävällisiä naamoja. Määritys vei aikansa, mutta kyllä myös keski-ikäisten kanssa tuli runsaasti tanssittua.

Naisten tanssitaito oli hyvä, lähitanssien osalta ei häpeä vertailussa Etelä-Suomen kanssasisarien tanssitaitoon. Naisen tärkein taitohan on seurata, ja tuo taito kehittyy aina, jos vain tanssikilometrejä kertyy. Täytyy lisäksi huomioida, että tällä kertaa tuli kuorittua kermaa paljon enemmän kuin kotipuolessa ilkeän tehdä. Mainitun indeksin määrityskin edellytti sitä, olinhan samalla, noin leikisti, liikkeellä tanssikulttuurin tutkijana. En varsinaisesti häpeile tanssitaitoani kotipuolessakaan, mutta yhtä hyviä tai parempia nuoria kolleja on siellä liikenteessä pilvin pimein, jätän heille suosiolla etuajo-oikeutta.

Itse tanssimeininki oli kylläkin sangen ruuhkaista, sivuttain poukkoilua ja hitaasti köröttelyä oli paljon. Vähän kuin Kapakanmäellä heinäkuussa, mutta prosentuaalisesti poukkoilijoita oli kaiketi enemmän. Pelastukseksi koitui tanssipaikan yläsali, siellä väkeä oli paljon vähemmän ja meno paljon jouhevampaa. Sinne tuli monesti mentyä daamin kanssa suoraan alasalin hakuriviltä.

Napis toimii talvellakin, silloin tansseja on vain harvemmin, maaliskuulla, niin muistelisin, tansseja on jo sitten viikoittain. Alasmenorinne on sangen jyrkkä, talvella saa varmaan olla tarkkana auton kanssa.

Voisi olla hyvä idea koittaa saada hakurivi aikaan myös yläsaliin. Ehkä orkesterikorokkeen seinän voisi myös jotenkin poistaa, niin että orkesteri näkyisi myös yläsaliin, vaikka sitten takaapäinkin, olisihan sekin jotain ”liveä”, nyt kuuluu vain ääni.

Se tärkein sitten: kuten olin ounastellut muutaman etelässä tavatun näytekappaleen perusteella, ihmiset todellakin tuntuivat avoimemmilta kuin etelän väki. Eivät ehkä olleet kovin paljon puheliaampia, kuitenkin vähän kiinnostuneempia vieraista ihmisistä. Sitä vanhaa tanssikulttuuriakin, jota palstalla taannoin käsiteltiin, seuran etsintää ja sen sellaista, käsittääkseni paikalla myös löytyi. Tarkempi testaaminen siltä osin jäi, monistakin syistä…

Mainio autossa nukkumispaikka löytyi aukealta hiekkakentältä Sotkamon suunnalla. Autossa leiriytymisestä joskus toiste tarkemmin. Uni otti miehen heti, kun viimeinen iltatoimi, keskiolutpullon tyhjennys, oli saatettu loppuun.

Sunnuntai

Seuraava ilta johdatti tanssimatkailijan Iisalmelle, Kyllikinrantaan. Paikalle oli helppo osata huoltsikalta saatujen ohjeiden avulla, en ollut muistanut printata niitä itselleni enne matkalle lähtöä. Matkaa Iisalmen keskustasta on vain 3-4 kilometriä.

Kyllikinranta on eräänlainen suuri hirsirakenteinen ”lato”. Lattia on lankkua, oikein hyvä tanssia. Vessat ovat erillisessä rakennuksessa, välissä on katettu käytäväalue. Esiintyjänä oli uusi tangokuningattaremme Johanna Debreczeni. Esiintymislava on matala ja esiintyjä tulee hyvin lähelle yleisöä, en ole kai koskaan nähnyt tähteä noin läheltä, ihan kiva.

Toisin kuin Naapurinvaarassa, paikalla oli paljon nuoria. Jälleen oli vahva naisenemmistö. Miesten haku näytti ainakin ajoittain olevan hieman ”viipyvää”. Tilaa tanssia oli sopivasti, kertoivat, että useimmiten on huomattavasti täydempää. Paikalla oli paljon osaavia tanssijoita. Ehkä puolet luettavissa väkeen, joka varmasti oli käynyt tanssikursseja. Tämä ei ole anniskelupaikka, vaan todellinen tanssiväen kokoontumiskeskus.

Nirppaindeksin määritys jäi hieman kesken. Alhaiseksi kuitenkin jäi, enintään puolikas tai neljännespiste, sekin voi hyvin olla väärinkäsityksestä johtuvaa. Väärinkäsityksiähän syntyy, kerran itsestänikin tuntui, että pahus, nyt tuli haettua liian nuorta (sattui olemaan sopivasti hollilla eturivissä). Oli vakavanoloinen, vähän poissaoleva. Mutta kappaleiden välisellä tauolla tyttö jutteli sellaisella luontevuudella ja ystävällisellä äänensävyllä, josta selkeästi kuuli, ettei hän tosiaankaan nyreissään ollut (seikasta puhuimme vielä tavatessamme Pyhäsalmen naistentansseissa, oikein kultainen nuori nainen oli hän). Tanssimisessa todellakin voidaan kepeästi ylittää sukupolvien välinen kuilu, vaikka ikä aina omat rajansa asettaakin…

Niin, toki tuli myös niitä keski-ikäisiä tanssitettua, kovastikin... Naisten haku alkoi 10.30. Chachalla alkoivat, ne tuli tanssittua ja hakija palautettua riviin. Seuraavilla tansseilla kävi sitten Marcosille maalaisvaarit. Tai ainakin vähän siihen suuntaan. Miellyttävä, pehmeästi liikkuva, keski-ikäinen nainen, jonka kanssa tanssi oli aiemmin illalla todella hyvin kulkenut yhteen, tuli hakemaan. Pelit tanssittuamme esitti, että voitaisiinko jatkaa. Niin tuli tanssittua viimeisiin valsseihin saakka. Ikävää tanssitutkimuksen kannalta, paikan testaus jäi aavistuksen keskeneräiseksi. Mutta miellyttävää minun kannaltani, sallittakoon tanssimatkailijalle myös tämäntapainen elämys :-). Harvoinhan noin on tapahtunut :-(.

Toinen yö autossa, tukkilaanilla, sivutien varrella. Pientä sadetta, ei mikään ongelma. Nukkumaan hyvällä mielellä…

Ennakkokäsitys osoittautui jossain määrin puutteellisiksi. Tosi hyviä tanssijoita on mahdollista nähdä sankoin joukoin muuallakin kuin Etelä-Suomessa tai Oulussa. Eikä Kyllikinranta ole ilmeisesti ainoa paikka laatuaan, kerran tanssittamani pro-nainen kertoi hienoista tansseista jossain muualla päin sillä seudulla, paikkojen nimet eivät vain jääneet mieleen.

Kertomus jatkuu myöhemmin(vielä kaksien tanssien osalta)…

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu