TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tanssimatkailusta ja lavakummeista (Elisa 2004-06-15 7:43)

Tanssimatkailusta ja lavakummeista

Elisa
2004-06-15 7:43

Vaikka olinkin mainostanut tanssimatkailevani Syvälahden lavalle, otimme Julian kanssa varaslähdön ja kävimme perjantai-iltana Kuikan lavalla ihan noin niin kuin incognito :D. Sovimme tapaavamme lavalla, ja meidän oli pakko antaa toistemme tuntomerkit, sillä olimme nähneet aikaisemmin vain vilaukselta.

Kun saavuin Kuikalle, tunnistin Julian heti. Hän oli se ystävällisesti hymyilevä nainen, joka oli jo ehditty tanssittaa hikeen asti. Joku on joskus kuvannut minulle Juliaa sanalla arvoituksellinen. Minun mielestäni (ja ilmeisesti aika monen miehenkin mielestä) Julia on yksinkertaisesti: hurmaava.

Menimme sisälle ja istuimme penkille. Tuli jenkka. Julia haettiin, ja toivoin, että minuakin haettaisiin, sillä oli aika kylmä. Paikalla oli kuitenkin jonkin verran enemmän naisia kuin miehiä, ja monet miehet vielä seisoskelivat, joten minä istuskelin sen tanssin. Seuraavalle tulikin sitten hakemaan se mies, joka oli hakenut Juliaa, ja minä arvasin, että tässä oli toiminut lavakummi, oikea hyvä haltiatar. Kamalaa vain on tällaisen jännittäjätyypin joutua ensimmäiseksi tanssiksi hitaalle, ja ajatella, että apua! tämä on Julian tuttu, tämä on varmasti Kauhean Taitava Tanssija ja varmasti se huomaa, että olen rento kuin rautakanki.

Siitä kuitenkin selvittiin jotenkuten. Kaksi seuraavaa hakijaa sainkin sitten ihan omilla ansioillani ;-) ja sen jälkeen tuli toinen mies, jonka olin nähnyt tanssittavan Juliaa. Ajattelin taas, että kamalaa, Julian tuttu, varmasti Kauhean Taitava Tanssija jne., mutta jossain puolivälissä toista kappaletta rentouduin, eli viimeinen neljäsosa tuntui ihan mukavalta! Onnittelin itseäni, ja alkoi tuntua siltä, että kyllä tämä tästä.

Sen jälkeen en enää ehtinyt miettiä enkä tarkkailla, vientiä riitti kun oli alkuun päässyt. Oli mielenkiintoista tanssia uppo-outojen miesten kanssa. Minähän olen käynyt lavoilla vasta vähän aikaa ja lähinnä kotipuolen lavoilla, joilla minua hakevat samat tutut miehet, joiden tyylin olen oppinut tuntemaan. Tanssimatkailu on erinomaista seuraamisharjoittelua!

Kuikan lava on pieni ja pyöreä, mutta illan mittaan alkoi tuntua, että pienuus oli pelkkä näköharha. Yhtään säärimustelmaa ei tullut, vaikka väkeä oli jossakin illan vaiheessa ihan reilusti. Kaikki tanssivat toisensa huomioon ottaen. Ilmaista vesipistettä tuli käytettyä ahkerasti.

Lavalla oli ihmeellisen ystävällinen ilmapiiri. Joku alkuillan hakija toivotti minut tervetulleeksi kesätansseihin - eikä hän tietääkseni ollut edes Julian tuttu. Olin vähällä kysyä, kuuluuko hän henkilökuntaan! Mutta hän kai vain näki, että olen tällä lavalla vieras.

Sinä iltana sain myös ensimmäisen kerran kuulla tanssin päätteeksi sanat: "It was a pleasure for me, thank you!" Sveitsiläinen mies oli tullut katselemaan suomalaista lavatanssi-iltaa. Mies taisi saada nähdä kappaleen kauneinta (ja eksoottisinta?) Suomea.

Naistentunti oli ehkä vielä miestenhakuakin mielenkiintoisempi. Kun olin hakenut heitä, jotka olivat hakeneet minua (joista osaa ei näkynyt missään), oli pakko hakea aivan "sokkona". Tuossapa kirjavapaitainen mies, jota kukaan ei ole ehtinyt vielä poimia. Ensimmäisen kappaleen päätyttyä en voinut kuin hengästyneenä nauraa, että sitä ei koskaan tiedä, millaiseen pyöritykseen joutuu, kun hakee vierasta miestä. Se oli niitä elämäni vauhdikkaimpia fuskuja. Jos missasin jonkin otteen tai askeleen, mies teki saman kuvion vähän ajan päästä kärsivällisesti uudelleen, kunnes se onnistui. Ajattelin, että tuon miehen pitäisi opettaa tanssia. Ja mistä minä tiedän, ehkä hän opettaakin.

Naistentunti jatkui. Yritin hakea oman ikäistäni miestä valssille, mutta hänet vietiin nenäni edestä, ja pyysin tanssiin vieressä seisovaa nuorta miestä. Voi miten ihanaan liitelyyn pääsinkään! "Kaunis valssi", poika kommentoi ensimmäisen kappaleen jälkeen. "Ja hyvä viejä", minä lisäsin. Hän kumarsi hiukan ja sanoi kohteliaasti kiitoksia. Kun tuollaisia kavaljeereja on kasvamassa, ei tarvitse murehtia lavatanssien tulevaisuutta.

Kaiken kaikkiaan se oli niin hauska ilta, että kun viimeisillä tahdeilla joku kysyi minulta, milloin lähden takaisin pohjoiseen päin, minulta lipsahti: "Juhannuksena!" Tarkoitus oli tietysti sanoa, että sunnuntaina, mutta nämä freudilaiset lipsahdukset tulevat ihan omia aikojaan :-)

Sitten hieman tästä lavakummiajatuksesta, jota Viivi ehdotti järjestelmälliseksi toiminnaksi.

Koko illan Julia piti minusta huolta, näytti naistenhuoneet ja muut, nykäisi kerran pois arveluttavasta tilanteesta, ja tosiaan järjesti ne alkuillan hakijat, joista kaikki olivat ystävällisiä ja mukavia ja joista kenenkään kanssa en tuntenut itseäni pakkopullaksi.

Tämän kuvauksen jälkeen kaikki tietysti haluaisivat Julian lavakummikseen. Ehkä tällainen virka ei kuitenkaan olisi reilua Juliaa ja hänen tuttujaan kohtaan. Mutta kerran kesässä, kuten Viivikin ehdotti? Omasta puolestani haluan panna kapulan kiertämään: Jos joku, jolla ei ole tuttuja täälläpäin, on tulossa Oulun Hietasaareen tänä kesänä, minä lähden seuraksi ja yritän pitää huolen siitä, että "kummilapseni" pääsee alkuillasta parketille. Minun tanssituttuni ovat keski-ikäisiä, mutta tuskin se haittaa nuorempaakaan naista. Kun on pari tanssia tanssinut, ne omat hakijat löytyvät kyllä.

Matkailu avartaa, ja tanssimatkailu avartaa erityisen mukavalla tavalla. Käytetään tätä hienoa kontaktimahdollisuutta, joka meillä on tämän palstan sähköpostin kautta, ja luodaan verkostoa. Tehdään iloisia kesätansseja halki Suomen! Laitan tästä aiheesta gallupin, jonka alla lavakummit voivat ilmoittautua.

Seuraavana on sitten kirjoitusvuorossa tunnelmia Syvälahden lauantai-illasta, jossa tapasin... niin, ketähän tapasinkaan!? Yökukkujan? JTH:n? Suihkukoneellisen japanilaisia? Pysykää kanavalla, niin saatte tietää...!

Kirjoittajan avainsanat: Lavakummi, Kuikan lava, tanssimatkailu

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu