TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Jos et saisi tanssia......... (Kastehelmi 2004-06-10 20:55)

Jos et saisi tanssia.........

Kastehelmi
2004-06-10 20:55

Arvoisat palstalaiset: kertokaa - mitä tanssiminen teille merkitsee ? - kuinka nopeasti teille tulee vieroitusoireita ( ja millaisia ) ... jollette pääse rakkaan harrastuksenne pariin ? -Onko tanssiminen teille ihana " tauti " - vai aínoastaan tapa harrastaa liikuntaa jne.. jne...

:)


Pia M 2004-06-11 8:47 =>

Minulle tanssi on addiktio, ja minusta tulee kammottava jos en saa tanssia.

Tanssi käy ylitse monie muiden asioiden elämässäni. Jos mies laittaisi valitsemaan itsensä ja tanssin välillä, valintani olisi tanssi. Kerran olen valinnut toisella tavalla, eikä se päättynyt ollenkaan onnellisesti.

Olen todennut, että huonompiakin addiktioita voisi olla. Neurobiologisesti olen addikitioihin taipuvainen, joten mieluummin kai tanssiaddikti kuin vaikka narkkari... :-)

....mutta jos en saisi tanssia, en olisi kokonainen.


Sunrise 2004-06-11 9:32 =>

Tanssi on todella hyvää liikuntaa, mutta näin sanon yleensä vain niille, jotka eivät tätä tanssi-innostusta oikein ymmärrä. Suunnittelen muita menojani sillä tavalla, että ne sopivat yhteen tiettyjen tanssi-iltojen kanssa. Yleensä valitsen tanssit mieluummin, kuin jonkun muun (jos se ei ole erittäin tärkeä). Tansseja en voi jättää väliin. Kerran viime vuonna ei järjestynyt kyytiä tansseihin, joita olin odottanut innolla. Silloin olin vihainen ja masentunut. En saanut tehdyksi oikein mitään. Mietin vain, että siellä tansseissa ois niin mukavaa, ja itse en pääse sinne. Se oli kauheaa, toivottavasti en enää joudu sitä kokemaan. Ja oli kyse vain kyydistä, joka ei järjestynyt. Oli vaikea keskittyä mihinkään tärkeisiin asioihin, joita oli hoidettavana. Kesällä jo yksi kerta, kun jää hyvässä tanssipaikassa tanssit väliin, on vaikeaa. Talvella kun ei ole oikein hyviä tansseja, ainakaan tässä lähistöllä, voi odottaa pidempiäkin aikoja. Tanssit ovat erittäin tärkeitä minulle, ainakin tällä hetkellä. Tanssin useasti kotona yksin ja harjoittelen joitakin kuvioita. Jos kuuntelen tanssimusiikkia kotona, niin helposti alan tanssia itsekseni, vaikka olisi muutakin (tärkeämpää) tekemistä. Kun koittaa se päivä jolloin on taas aika suunnata lavalle, olen innoissani. Tansseihin on tosi mukavaa lähteä. Eikä tanssiminen ole pelkkää liikuntaa, se on paljon muuta! Mutta senhän tanssin harrastajat tietävät.


Kisu 2004-06-11 10:58 =>

Enkä tällä hetkellä saakaan! Tai sanotaan,että elän vaihetta,jossa "olosuhteiden pakosta" on laitettava monia muita asioita tanssin edelle.Ennakkoon mietin,miten ikinä tulen selviämään tästä tanssimattomuuden tuskasta.Olen kuitenkin huomannut,että kyllä sen kestää,kun tietää,että tulee myös aika,jolloin tanssi saa taas lisää tilaa elämässäni.Kaveripiireissä olen aina ollut hieman hullun maineessa näine tanssireissuineni.Jollekin olen joskus yrittänyt selittää,mutta enää en selittele.Ei sitä voi ymmärtää ellei itse ole "hurahtanut".Olen vain tosi onnellinen siitä,että itse jo nuorena löysin tanssin! Mahtavampaa harrastusta en osaa kuvitella.Ajattelen myös samoin kuin PiaM.Jos mies joskus sanoo,että nyt saa tanssiminen loppua,niin minun ei kyllä tarvitse hetkeäkään miettiä seuraavaa siirtoa -valitsen tanssin.Olen myös miettinyt,että jos elämässä pitäisi luopua seksistä tai tanssista,niin "ilomielin" olen loppuelämäni selibaatissa.Tanssi tulee toivottavasti aina olemaan tärkeä osa elämääni. Vasta pari viikkoa sitten pääsin avaamaan kesän lavakauden Agentsin tahtiin Pavilla. Kun pitkän tauon (puoli vuotta) jälkeen on taas parketilla sitä miettii mielessään:"Miten olen voinut olla poissa täältä???" Se energialataus,minkä tanssista saa on jotain sanoinkuvaamatonta.


Ruusuneito 2004-06-11 10:47 =>

Minulle tanssiminen merkitsee paljon enemmän, kuin moni osaa arvatakaan. Tanssiessani hyvän viejän kanssa, tunnen eläväni... Tunnen olevani JOTAIN!


Trickster 2004-06-11 11:59 =>

Tätä asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Miehenä minulle tanssiminen on nuorempana tehty hieman vaikeaksi. Koulussa aikanaan tanssittiin liikuntatunneilla ja vaikka pidinkin näistä tunneista valtavasti, tunsin samalla jonkinlaista häpeää omasta tanssimisestani. Kun ei miehillä saanut olla semmoisia tunteita, mitkä voisivat tanssiessa paljastua.

Kun siirryin sinkkuvaiheesta avoliittoon, jouduin myös himmaamaan tanssiharrastustani hyvin paljon vastoin omaa tahtoani. Paritanssimisen sijasta sain kuitenkin mennä yksin tanssittaville tunneille, vaikka ne muut naiset vähissä vaatteissaan aiheuttivat vielä outoja tuntemuksia siipalleni. Olisin kovasti halunnut harjoitella paritanssia jonkun vakituisen parin kanssa, mutta siihen minulle ei annettu mahdollisuutta.

Kun ei ollut tilaisuutta paritanssiin, opin nopeasti pitämään muista tanssin lajeista. Niistäkin saa valtavasti tyydytystä ja moni on lopettanut paritanssin kokonaan muihin tanssin lajeihin siirtyessään. Itse olen harrastanut nyt molempia, aina mahdollisuuksien mukaan.

Mutta ihminenhän on sopeutuvainen ja kekseliäskin. Tanssimisessakin mieleni on aina tehnyt liikkua paremmin kuin mihin mieleni, kroppani ja taitoni on antanut mahdollisuuden. Myös musiikki, käytettävissä oleva tila, vientivastuu, parin huomioiminen, muiden ihmisten huomioiminen jne. on aina tavallaan rajoittanut tanssiani.

Tanssimisen voi myös käsittää kokonaisvaltaisempana tapahtumana. Jo tanssin ajatteleminen, katsominen, siitä lukeminen ja kirjoittaminen tyydyttää usein suurimman tanssinälän. Paritanssimisen sijaistoimintoja ratsastus on loistava harrastus. Lämmin elävä hevonen alla on mukava liikkua tanssinomaisestikin välillä. Hevosen kanssa pääsee myös ulos luontoon ja hevoselle siippani ei vielä ainakaan ole mustasukkainen. Hänkin harrastaa ratsastamista, joten näin meillä on yhteinen, molemmille mieluisa tanssinomainen harrastusmuoto.


Crystal Blue 2004-06-11 12:44 =>

Tanssi on minulle elämäntapa, se kaikista tärkein asia vapaa-aikana, silloin kun on aikaa itselle, ei tartte miettiä miten sen kuluttaa. Se on ainut tapa harrastaa liikuntaa. Harrastus ei rajoitu kuitenkaan pelkästään lavatanssiin vaan toimin ohjaajana eräässä toisenlaisessa tanssimuodossa jonka parissa kuluu 2-4iltaa/vko

Viime syksynä kun olosuhteet elämässäni rajusti muuttuivat myös oma vapaa-aika hupeni niin että tilaisuus lavatanssille tuli vain noin kerran kuukaudessa ja kun kesä meni 3-4kertaa/vko niin täytyy myöntää että vieroitusoireet olivat kyllä kuvioissa vahvasti mukana, tästä kiitos silloisen evääni. Toisaaltaan tosiasiahan on että asiat on aina laitettava tärkeysjärjestykseen, vaikka se joskus koville ottaakin ja tehtävä ratkaisuja jotka joskus satuttaa.

Crystal


Aarre 2004-06-11 13:48 =>

Olin yli 20 vuotta naimisissa ihmisen kanssa, joka ei suostunut tanssimaan askeltakaan. Mökkeily oli silloin pääharrastus. Sinänsä ihan kivaa sekin, mutta kyllä monesti istuttaessa kauniina kesäiltana käryävän grillin ääressä sääskien seassa, tuli mieleen tanssit. Kuinka mukavaa siellä voisikaan olla.

Aina silloin tällöin lähdimme ajelemaan viikonloppuiltaisin. Kuinka ollakaan, minä ohjasin usein auton jonkin tanssipaikan lähelle tai jopa parkkipaikalle. Siellä sain edes hetken kaiholla kuunnella lavalta kuuluvaa tanssimusiikkia. No ei kumppanini sitä kauaa kestänyt, ja niin oli jatkettava matkaa.

Enpä tiedä sitten kuinka paljon tuolla tanssikaiholla oli vaikutusta siihen, että aikanaan tuli ero, mutta oma merkityksensä silläkin varmasti oli. Nykyään pääsen tansseihin silloin kun haluan.


Angelle 2004-06-11 17:01 =>

Palasin lavalle liian monen vuoden tauon jälkeen huomatakseni, että vanhasta rakkaudesta muodostui addiktio (mistä en ole ollenkaan pahoillani:).

Olen nuoreen ikääni nähden kuunnellut (ja kuuntelen edelleen) paaaaaljon tanssimusiikkia, mutta vasta itse tanssiminen Onnellistaa. Ymmärsin tämän palattuani lavalta eräänä toukokuun lopun sunnuntaiaamuna: vaikka olisin väsymykseltäni kävellyt päin seinää, olisin hymyillyt. Uskon onnellistavan vaikutuksen syntyvän fysiologisesta näkökulmasta katsoen nimenomaan tanssimisen usein keinuvasta liikkeestä: tiedättehän, siskot ainakin, kenguruhoidon - puhumattakaan kiikkustuolien kunkuista ja kuningattarista.

Vieroitusoireeni ovat niin henkisiä kuin fyysisiäkin: ajatus on tanssimisessa vaikkei aikomiinsa tansseihin pääsisikään (kuten juuri nyt loukatusta polvesta johtuen) ja jalka vippasee tai tanssin itsekseni tanssimusiikkia kuunnellessa.

Tanssi on minulle Nautinto, liikunta- ja seurustelumuoto sekä miellyttävä oppimisen paikka. On todella haastavaa olla "ulkoilutettuna"/kävelytettynä ja iloita onnistuneensa, mutta tosi leijunta syntyy hyvästä viennistä. Tämä siitäkin huolimatta, että sekä tarve että hinku kertaamiseen on kova :)


Valssimies 2004-06-11 17:21 =>

Tanssi on sellainen ihana tauti, josta ei halua parantua. Miellyttävä ja hyödyllinen addiktio, josta ei ole tarpeen päästä eroon.


4711 2004-06-11 18:22 =>

Olin 30 vuotta sidoksissa mieheen, joka ei tanssinut. Ikimuistoisiksi jäivät sitten jotkut tanssi-illat siinä entisen ja uuden miehen välisenä aikana ja kerran sen jälkeenkin.

Nyt kun saan tanssia vapaasti, joku ihmetteli minulle, miten nainen voi sillä tavata "uhrautua miehen tähden", että luopuu tanssista. Eihän se nyt niinkään ole, ovathan lapset ja työ sittenkin suurempi elämänsisältö kuin seuratanssi. Kuitenkin nyt, kun saan tanssia niin paljon kuin haluan, tunnen aidosti eläväni. Tanssi on olennainen osa minua.

Silti: on iltoja, jolloin huvittaa lähteä tanssimaan vain siksi, että en pyörrä päätöstäni viikoittaisesta liikunnasta, jonka hankin paritanssin kautta. Ja jos tilanne vaatii, luopuminen ei ole kuolemaksi. Mutta jos en tanssi lavoilla, rokkaan yksin joskus kotona - silloin kun mielen hoito sen tarvitsee.

Paitsi jos jalka on poikki.

Kerran joskus 70-luvun lopulla ajoin autolla kohti Helsinkiä pojat takapenkillä. Radiosta tuli Jail House Rock. Aloin rokata ratissa. Lapset purskahtivat takapenkillä loppumattomaan nauruun! He eivät unohda sitä koskaan.


Marlen 2004-06-11 23:33 =>

Jos en pääsisi tanssimaan, niin aivan varmasti tulisi vieroitusoireita.

Tänään on todella erikoinen ilta kun olemme (evääni/mieheni) kanssa kotona, vaikka on perjantai-ilta. Hyvät ystävämme olivat kylässä, emme olleet tavanneet puoleen vuoteen, juuri tanssimisen takia..huh. Heillä on tanssi jäänyt lähes kokonaan pois kuvioista, kun meillä se vain on lisääntynyt. Niinpä..yhteistä "vapaailtaa" ei vain ollut kohdalle osunut.

Tanssi on todella mahtavaa liikuntaa, edustettuina ovat kaikki osa-alueet: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli. Kunto olisi huomattavasti huonompi jos ei harrastaisi lavatanssia. Toki muutakin liikuntaa pitää harrastaa, mutta tanssi on ehdottomasti hauskinta.


Kastehelmi 2004-06-12 15:50 =>

en siis olekaan ainoa "tanssitautia " sairastava..lääkäriin en ole aikonut tästä syystä edes hakeutua...

olen ilokseni huomannut suuria näkyviä muutoksia myös toisissa:

kuluneella viikolla lähdin ystävättäreni kanssa tansseihin rankan työpäivän päätteeksi. Ystäväni oli Lopen väsynyt ja surullinen kun oli joutunut terveydellisistä syistä lopettamaan aktiivisen tanssiharrastuksensa. Alkuilta häneltä menikin penkillä istuen, musiikkia kuunnellen ja muita katsellen. Muutos oli tapahtunut naistenhauan aikana; loppuillan hän sitten olikin illan onnellisin nainen ; hymy oli korvasta korvaan ja hän tanssi sydämensä kyllyydestä. Paluumatkalla hän ihmetteli miten on voinut olla tanssimatta reilun vuoden ja miltei vannoi ettei enää aio rakasta harrastustaan kadottaa. Niin paljon positiivista energiaa ja hyvää mieltä hän siitä illasta sai.

Toinen mieleenpainuva tapahtuma oli viime kesältä. Kaunis, tanssiaispukuinen neito tanssi onnellisena kavaljeerinsa kanssa. Pukeutuminen oli tip, top pitsihansikkaita ja upeita tanssikenkiä myöden. Tanssimisen iloa ei haitannut se,että daami oli pyörätuolissa. Parin yhteistyö oli kaunista ja harmoonista. Ympärillä tanssineet tuskin pyörää paljon huomasivatkaan. Tuosta illasta minulle tuli erityisen upea fiilis.


Kastehelmi 2004-06-12 16:22 =>

En siis olekaan ainoa " tanssitautia" sairastava, Lääkäriin en ole kyllä tästä syystä edes aikonut mennä.

Olen ilokseni huomannut myös toisissa henkilöissä selviä näkyviä muutoksia; tässäpä pari näkemääni tapahtumaa:

Kuluneella viikolla houkuttelin ystävättäreni mukaani tanssimaan tai edes kuuntelemaan suosikkiaan . Ystäväni oli terveydellisistä syistä joutunut pari vuotta sitten lopettamaan aktiivisesti harrastamansa rakkaan harrastuksensa. Menomatkalla oltiin hiljaisia, juteltiin niitä näitä. Alkuillan hän sitten istuikin penkillä ja kuunteli musiikkia ja katseli tanssijoita vaikka yritin parhaani mukaan houkutella hänet "hakuriviin ". Naistenhaun jälkeen ei penkillä häntä enää näkynyt, mutta aurinkoisesti hymyilevä daami tanssi sydämensä kyllyydestä. Muutos oli huikea. Paluumatka olikin sitten riemukas, ilon pulpuntaa ja lupausta siitä ettei hän enää halua tanssimistaan unohtaa.

Toinen hieno tapahtuma oli viime kesältä. Kaunis tanssiaispukuun pukeutunut neito tanssi kavaljeerinsa kanssa. Pukeutuminen oli tip, top käsineitä ja tanssikenkiä myöden. Tanssi oli kaunista, harmoonista ja täysin saumatonta, siis todellinen ilo katsella. Menoa ei haitannut se , että daami oli pyörätuolissa. Sitä tanssin iloa katsellessa tuli erittäin hyvä mieli.


Puujalka 2004-06-12 18:38 =>

Lavantauti on myös puujalalla. Ja onneksi näyttää krooniselta. Parantumista en toivo, tauti vain pahenee. Elämäntapa jo lienee kyseessä.

Kerran viikossa on vähintään päästävä lataamaan akkuja tanssimalla, niin jaksaa taas seuraavan viikon työt jne.

Tauti olisi varmaan vieläkin pahempi, jos osaisi kädenalijutut, masurkat ja polkat. Mutta ehkäpä nekin joskus..

Jokunen vuosi sitten yritin parantua taudista seurustelun takia. Vaan eipä siitä mitään tullut. Vinkiksi vaan muillekin. (jos kaveri ei ole lavalla viihtyvää mallia). Pahaa mieltä vaan ja mustia sukkia.

Ja onhan tämä myös hyvää liikuntaa.


H-loore 2004-06-14 7:47 =>

olin tässä justiinsa pari viikkoa tanssikiellossa ja kylläpäs teki tiukkaa! kun tietää että se on kiellettyä niin tanssinhimo kasvoi aivan hillittömäksi! eihän se nyt normaalisti ole mikään kauhea juttu olla kaksi viikkoa tanssimatta (tai oikeestaan on...) mutta "kielletty hetelmä" alkoi kyllä niin maan perusteellisesti houkuttelemaan että ajattelin jo ihan uhallani lähteä tanssimaan, edes ihan vähän kokeilemaan! sitten onneks tämän suurimman himon sain purettua perjantaina pavilla (kiitos mukaville tanssittajille!!!) En ole aikasemmin huomannut, että tanssimiseen voi tosiaan näin pahasti jäädä kiinni! Tulipahan todettua että kaks viikkoa ilman tanssia on aikamoista tuskaa!!! En suosittele muille... :))) nyt loppukesä meneekin sitten kiriessä tuota "kahden viikon tanssipuutetta" umpeen! :)


Mieluummin tanssimaan kuin lenkille 2004-06-14 11:53 =>

Aktiivi tanssiharrastus on vasta muutaman vuoden ikäinen, joten aika näyttää millaiseksi tämä tasaantuu. Joka tapauksessa nyt ihmettelee sitä, miksen aloittanut lavoilla käymistä aikaisemmin. Se oli pyörinyt mielessä jo pitkään.

Jos pitäisi valita vaimon ja puolison välillä ??? Onhan hyvä puoliso toki tärkeämpi kuin mikä tahansa harrastus. Varmasti oman terveyden jälkeen tärkein asia. Jos puoliso asettaisi valinnan eteen: minä tai tanssi. Tällöin puhuttaisiin jo eri ihmisestä kuin tällä hetkellä. Varmasti moni muukin asia olisi muuttunut. Toimivassa suhteessa ei aseteta toista tällaisten valintojen eteen. Jos tällainen tilanne tulee eteen, parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Ei siksi, että tanssi päättyisi, vaan siksi

Mitä tanssi merkitsee.... - ajatusten nollaamista työ yms asioista - yhdessäoloa sellaisten ihmisten kanssa, jotka nauttivat samasta asiasta - mielihyvää oman kehon hallinnasta - mielihyvää mielihyvän tuottamisesta - egon pönkitystä ?, (kun on molemmissa käsissä joku viemässä)

Jos en voisi tanssia. Lisäisin muita harrastuksia ja yhteydenpitoa ei-tanssiviin ystäviin. Tuskin sairastuisin.


Kolli77 2004-06-14 23:50 =>

Parin viikon tanssimattomuuspätkiä on tullut viimeisen vuoden aikana jokunen. Pahimman alkuinnostuksen laannuttua ei tee enää kovinkaan tiukkaa. Viimeistään syssyllä odotettavissa jalan operointi, joten pakkolepoa tiedossa. Tanssiminen jää kuukaudeksi pariksi.

Sitten onkin hyvää aikaa vanhoille harrastuksille. Parivuotta kaapissa pölyttynyt kitara ja nuottipino odottaa. Ja voihan sitä yrittää kuntosalilla ähistä tavoitteellisemmin. Heh, oikeastaan tanssitauko ei tunnukaan niin pahalta:-) Tokihan sitä voi katsella kisavideoita, jos oikein pahaa tekee.

Eri asia on jos, syystä taikka toisesta eivät jalat enää toimisi. Se olisi varmasti henkisesti tiukempi paikka. Niin lähellä sydäntä liikkuminen on. Täytyykin olla kiitollinen, että voi liikkua tanssiaskelin.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu