TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
ARG.TANGO (Mieluummin tanssimaan kuin lenkille 2004-06-07 10:30)

Argentiinalaisesta tangosta

Raili Laine
2004-06-09 0:39

Kiitoksia Pete P. kiinnostuksestasi. Vaikea vastata kysymykseesi lyhyesti, mutta yritän.

Astor Piazzolla ei ollut suosittu kotimaassaan. Hänen konserteissaan saattoi olla vain pari ihmistä. Hän on ollut kotimaassaan hyvin kiistelty ja mikseipä traaginenkin hahmo. Suomeen tulee ihan kohta 30-vuotias laulaja Martin Alvarado, joka viime kesänä kertoi minulle jonkun verran Piazzollan elämästä. (Se muuten ei taida paljon poiketa suomalaisten haitaristien kohtalosta). Järjestin Martinin konsertin koulussamme viime kesänä. Hän on myös tangon modernisti, nuori, lahjakas, heittäytyvä laulaja, johon Sinun kannattaa tutustua. Martin voi kertoa Sinulle Piazzollasta enemmän muusikon näkökulmasta. Yritän Pete lähettää Sinulle Martinin osoitteen henk.koht. postissa, ja jos ei tule perille, pyydä uudestaan. Martin tulee Suomeen siten, että hänellä pitäisi olla konsertti ainakin Satahäme Soi -tapahtumassa 29.6. Hän puhuu hyvää englantia.

Perinteisesti tangopiireissä Piazzollaa pidetään enemmän jazz- ja konserttimuusikkona kuin tanssimuusikkona, ja näinhän se onkin. Piazzollan teoksia on paljon käytetty näyttämöllä, mutta seuratanssitangoon ne eivät sovellu.

Argentiina on köyhä maa, ja tangopaikoissa soitetaan vain levymusiikkia. Se on sinänsä hyvin mielenkiintoista, sillä levytykset ovat tangon kulta-ajalta 30-50 -luvuilta. Nopeassa tangossa käytetyin orkesteri on Juan D'Arienzo, hitaissa Carlos Di Sarli. Näistä kahdesta Argentiinassa ennen sanottiin, että Di Sarli "kutsuu" tanssimaan mutta D'Arienzo "pakottaa" tanssimaan. Tangomusiikin historian suhteen voin suositella kahta lähdeteosta. Toinen on 1997 ilmestynyt useiden tutkijoiden upea aikaansaannos, Simon Collier, Artemis Cooper, Maria Susana Azzi ym. TANGO. Sitä saa edelleen Amazonin kautta. Teoksen lopussa on mm. hieno kaavio tangomusiikin vaiheista, esim. modernismin synnystä. 80-luvulla ilmestyi ruotsiksi kaksi ruotsalaisen tangotutkijan, tangomusiikista väitelleen Gunnar Åhlenin teosta, joita voi löytyä vielä ainakin kirjastoista.

Tangon nykyinen tanssimusiikki siis on hyvin vanhaa. Olennaista sille on selkeä rytmi ja pysyvä tempo, orkesterista riippumatta. Näiden tangomilonga/milonga/tango/vals -kappaleiden vuorottelussa Argentiinassa saattaa olla mukana vielä viides laji, tango moderno, joka on a) Anibal Troiloa b) Pugliesea ja c) vanhempaa Piazzollaa. Nämä ovat tanssijan kannalta haasteellisia biisejä. Esim. Troilon "Danzarin" on erittäin käytetty esityksissä. Kaikissa paikoissa ei kuitenkaan tätä modernia neljän settiä tule, vaan musiikki pysyttelee perinteisillä linjoilla. Viime reissullani satuin olemaan tanssimassa, kun tällainen setti tuli, ja tanssittajana oli jo vakihakijakseni tullut yli 70-vuotias konkari. Sinänsä kuitenkin mielenkiintoista, että Troilo vielä oli tangopiirien sankari niin modernisti kuin olikin. Piazzolla sen sijaan meni jonkin tango-määritelmän ylitse ja tuli ikään kuin tangopiirien hylkäämäksi. Tosin tangon rappion aika oli jo muutoinkin alkanut 1955.

Oma kehitykseni tangon pariin kulki modernista vanhaan. Osallistuin 80-luvun alussa erääseen koreografia-kilpailuun Mosalinin eräällä levytyksellä. Tutustuin sitten myös Piazzollaan, vähitellen innostuin menemään historiassa taaksepäin, ja tangotanssista tuli kuin pakkomielle. Olin vielä yksin, sillä silloin 80-luvun alussa, ei ollut ketään eikä mitään. Vanha tango eli "gardia vieja" n. vuoteen 1920 tuli lopulta kaikkein kiinnostavimmaksi. Ihan nopeita tangoja ei kuitenkaan enää tanssipaikoilla kuule. Esim. Fransisco Canaron "Quinteto Pirincho" levytti aikanaan aivan upeita nopeatempoisia tangoja, joukossa klassinen "El choclo" eli maissintähkä (suomennettu "Tulisuudelma" eli englanniksi Kiss of Fire / Frank Sinatra). Tämän tangon eräässä vanhassa sanoituksessa nuori tyttö nimittäin ihmettelee, miksihän tuo poika tanssii tangoa maissintähkä housuntaskussa...

Tanssitutkimuksen vaikein asia on, että mitään ei ole tallessa. Toinen asia, johon Gunnar Åhlenkin tutkimuksissaan oli törmännyt, on totuuden mielipiteenvaraisuus. Jokaisella meistä on inhimillinen perustarve olla fiksu ja oikeassa, mutta valitettavasti tieteen ja tiedon kannalta sellainen on hyödytöntä.

Olen ostellut Buenos Airesista tangonuotteja ja tarjoillut niitä muusikoille, mutta eivät ne oikein kiinnosta ketään. Tamperelaisen Milonga-orkesterin Tapani Keskinen on myös kerännyt laajan nuottikokoelman. Tapani on myös intohimoinen perinteisen bandoneonin soittaja eli hän on siinä "vanhan kaartin" miehiä, että bandoneonia ei ole muutettu harmonikaksi. Hän on bandoneonin ja tangomusiikin sanakirja, esiintynyt orkestereineen Argentiinan festivaalien vieraana vuodesta 1996 säännöllisesti ja kiinnostuneet voivat saada hänen yhteystietonsa kauttani.

Jos perinteisen tangomusiikin erinomaista nykyaikaista orkesteria haluaa kuunnella, suosittelen Osvaldo Requenan orkesterin levytyksiä. Niissä on malliesimerkki siitä, miten melodian ja rytmin kuljetus vaihtelee instrumentilta toiselle - jumalaisen kaunista musiikkia, kuten oikeastaan koko tangon historia sinänsä. Todettakoon lopuksi, että tämä kaikki harrastaminen on Argentiinassakin aika pientä. Sielläkin tango on melko pienten piirien harrastus niin musiikissa kuin tanssissa. Suhteessa väkilukuun me taidamme olla maailman tanssivinta kansaa...

Raili Laine

Kirjoittajan avainsanat: tanssinopetus

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu