TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tanssitaito? (Tiuku 2004-05-17 10:14)

Vähättely, harmittelu ja anteeksipyytely

Päivi
2004-05-18 14:29

"Ei minusta ylilyövä vähättelykään ole fiksua?"

Ei. Monesti siitä tulee fiilis kehujen kalastelusta.

"Onko sitten ylilyövä itsensä kehuminen fiksua?"

Ei tietenkään.

Olisko realismi mitään?

"Ei minusta ylilyövä vähättelykään ole fiksua?"

Itse en mielestäni syyllisty kovin pahasti kumpaankaan, mutta monesti pyytelen anteeksi mokailujani (joita toinen ei ole välttämättä edes huomannut) ja joskus huomaan harmittelevani jonkun asian huonoa osaamistani ääneen (niin, että se saa vastapuolen sanomaan vastalauseita. Mutta kannustuksen hakeminen ei ole tarkoitukseni. Itse asiassa se harmittaa vielä enemmän; tuntemukseni ikään kuin mitätöidään...). Monesti harmitukseni syy on se, että niin kovasti HALUAISIN osata jonkin asian paremmin, tai että tiedän, että periaatteessa minä VOISIN sen osata paremmin, mutta jostain syystä vain menee pyllylleen. En osaa tätä tämän paremmin selittää. Mutta ehkä sitä hieman selittää tämä eräältä äidiltä kuulemani tarina pojastaan (tämä tulee usein mieleeni juuri noina anteeksipyytey/valitushetkinä):

Äiti lähti joka aamu aikaisin töihin, paljon ennen kuin oli koulupoikansa ylösnousun aika. Eräänä päivänä, kun äiti tuli töistä (poika oli vielä koulussa), äiti löysi pöydältä poikansa kirjoittaman kirjeen: ÄITI ANTEEKSI ETTEN EHTINYT PEDATA PETIÄ! Äiti oli hyvin huvittunut, koska poika ei IKINÄ pedannut sänkyään.
Mutta minä ymmärsin. Poika oli todellakin sydämessään päättänyt, että "TÄNÄÄN minä yllätän äidin ja petaan sängyn! Kyllä äiti tulee nyt iloiseksi!", mutta jostain syystä aika oli vaan hupsahtanut ja poika ei sitten kuitenkaan ollutkaan ehtinyt, vaikka olisi todella halunnut, ja häntä harmitti.

[Minun on helppo asettua tuon pojan asemaan, koska tuossa tarinassa (tai ainakin tuossa selityksessäni) näkyy sama kaava joka toistuu itselläni jatkuvasti...]

Kirjoittajan avainsanat: seuraaminen

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu