TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Oma tanssikoulu (huuhaata perjantaiksi) (Josef 2003-11-21 8:45)

Oma tanssikoulu (huuhaata perjantaiksi)

Josef
2003-11-21 8:45

Minulla oli ollut hieman epäonnea Ruusulinnan ja Kultsan tansseissa. Olin saanut tanssia vasta yhden kokonaisen tanssin: ihanan tangon Punapään kanssa. Tanssikouluani varten minun täytyisi oppia toinenkin tanssi. Olin näet päättänyt mainostaa tanssikouluani seuraavasti: - Josefin tanssikoulusta monipuolinen tanssitaito tunnissa takuulla! - Älä opettele yksin - Josefin tanssikoulussa paritakuu! (parinvaihtoa en uskaltanut mainostaa) - Josefin tanssikoulun käytyäsi Sinulla on mahdollisuus voittaa tanssin suomenmestaruus! - Josefin tanssikoulussa on pätevät opettajat! (toinen opettaja oli vielä hakusessa) Tunnistin kyllä näihin mainoslauseisiin liitttyvät haasteet, mutta uskoin selviytyväni – kunhan nyt ensin saisin opetelluksi sen toisen tanssin..

Pohdin aiempien epäonnistumisten syytä. En ollut saanut tanssia, koska minulla ei ollut omia eväitä. Kyselin parilta tutulta tytöltä, josko suostuisivat eväikseni opettamaan minulle tanssia Kultsalla. Ei onnistunut: toisella oli hautajaiset juuri tulevana lauantaina, tai siis hautajaiset joka lauantai, kun ehdotin, että mennään sitten seuraavana.. Toisella taas oli nivelsiteet venähtäneet polvessa juuri siten, että se esti opettamisen, mutta ei boogiharjoittelua.

Soitin muille tuntemille tytöille (molemmille): - Hei, Josef täällä. Minulla on ehdotus… (klik,)! - Hei, Josef täällä. Minulla on hyvä ehdot… (klik)! Varmaan taas näitä Soneran verkon ongelmia.

No, ”konstit on monet sanoi eukko kun mirrillä pöytää pyyhki”! Lauantaina sonnustauduin tanssiasuun, unohtamatta seeprakenkiä, jotka olin mustalla tussilla taiteillut valkoisista tennareista. Kukkakaupasta kävin ostamassa punaisen ruusun ja sitten Paavo Nurmen patsaalle odottelemaan (Paavo Nurmen patsashan on Helsingin suosituin treffipaikka heti Stockan kellon jälkeen). Eipä aikaakaan (noin 15 minuuttia) kun Oopperan suunnalta lähestyi naishenkilö ympärilleen vilkuillen. Tuli siihen patsaalle, kiersi patsaan pari kertaa ja pysähtyi eteeni. ”Hei, minä olen Julia. Oletko sinä Murphy?” ”Kyllä olen ja nyt mentiin, on jo kiire!” Jäähallin suunnasta lähestyi Murphyn oloinen kaveri. Annoin ruusun Julialle ja lähdin retuuttamaan häntä juoksujalkaa kohti Kultsaa. Narikassa Julian päällystakin alta paljastui täyspitkä iltapuku. ”Sinähän kirjoitit, että mentäisi oopperaan”. ”Juu juu, mutta lämmitellään nyt ensin!”.

Orkesteri aloitteli juuri reipasta humppaa ja siitä siis oli tuleva toinen osaamani tanssi. Tanssi sujui joutuisasti ja kyselin aina tarvittaessa (siis todella harvoin) ohjeita Julialta. Humpan jälkeen laskimme mustelmat: minulla 8 ja Julialla 15. Ihmettelin hieman tätä erirytmisyyttä, mutta Julia totesi, että 7 mustelmista oli hänen selkäpuolellaan. Se selitti asian. Kaikenlaisia törmäilijöitä sitä yleisllä tanssipaikoilla onkin! En malttanut olla kysymättä edistymisestäni. Pitäisikö vielä harjoitella lisää? Julian mielestä olin jo oppinut tarpeeksi, niinkuin hänkin. Uusille mustelmillekin oli kuulemma vaikea löytää luontevia paikkoja. Sanoi sitten menevänsä puuteroimaan. Sen koomin en ole Juliaa nähnyt.

Tanssien loputtua kävelin Sturenkatua alas vihellellen. Tanssikouluhankkeeni eteni hvyin. Paikka oli vielä avoin. Avoin paikka – siinähän se oli. Stadikan parkkipaikka olisi hyvä: paljon tilaa, hyvä ilmastointi ja paljon parkkipaikkoja. Voisikohan sitä mainostaa Suomen suurimmaksi tanssikouluksi? Entäs se takuu? Ilmainen jatkokurssi, jos ei opi. Sekin siis järjestyksessä. Mahdollisuus voittaa suomenmestaruus? No, sama mahdollisuus, kuin ennen kurssiakin. Pätevät opettajat? Mistä löytää se toinen? Voisin ehkä käyttää tyttären paimenkoiraa, Tiinaa. Se pitäisi joukon koossa suurella parkkipaikalla. Ja voisi vähän muristakin niille, jotka eivät pysy muodostelmassa. Eivätkös ne opettajat aina haukukin oppilaita? Lähestyessäni vanhaa Messuhallia, huomasin Paavo Nurmen patsaalla värjöttelevän Murphyn oloisen miehen. Miehellä oli punainen ruusu palttoon napinlävessä.

Kotona olin jo onnellisena nukahtaa, kun mieleeni nousi vielä yksi ratkaisematon haaste: paritakuu! Miten ihmeessä? Kelpaisiko pari kuin pari? Siis tyttöparit ja tarpeen mukaan myös härkäparit? Entä jos jäisi yksi pariton? Silloin olisi pakko käyttää Tiinaa. Se on erittäin hyvä seuraamaan - komentaa vaan! Sehän voisi opettaa tytöille seuraamista. Hajujälkien seuraamisessa Tiina on tosi etevä. Ennen oppituntia syötän sille kourallisen piparminttupastilleja.

Seuraavaksi lähden Tiinan kanssa Puistokulmaan tanssimaan.

Kirjoittajan avainsanat: tanssikoulu

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu