TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ensikokemus Somerniemen Ämyristä Eija Kantolan ja Marko Maunukselan tahdeissa 2.7.2016 (Love Story 2016-07-03 10:12)

Ensikokemus Somerniemen Ämyristä Eija Kantolan ja Marko Maunukselan tahdeissa 2.7.2016

Love Story
2016-07-03 10:12

Minulla oli takana työviikko ja kolmet tanssit, mutta ennen lauantai-illan tansseja piti saattaa loppuun auton jarruremontti jonka olin aloittanut joku viikko aiemmin. Jarruremontissa piti vaihtaa taakse vain jarrusatulat ja jarrupalat, sekä jarruneste. Lisähaastetta hommaan toi rengashuollossa todettu välys etupyörien laakereissa, päätin vaihtaa ne samalla myös.

Aloitin työn noin kymmen aikaan aamulla lapsuudenkodissani, ja koska laakeriremontti oli suuritöisempi, työ valmistui joskus kuuden aikaan illalla. Vielä olisi mahdollista ehtiä illan tansseihin, mutta ensin pitäisi syödä ja ajaa lossin takaa kotiin.

Saavuin kotiin kahdeksan jälkeen, ja huomasin siinä puhelimeen puhuessani juoneeni puoli litraa jääkaapista löytämääni Zeroa janooni. Päivä oli ollut rankka, mutta jotenkin syöminen, automatka ja juoma palauttivat energiat nopeasti takaisin. Nyt vain pikaisesti suihkuun niin voisin ehtiä kymmenen aikoihin tanssipaikalle.

Löysin Somerniemen Ämyrin vanhan muistikuvan pohjalta, olin nähnyt sen kun olin ajanut siitä ohi joskus 80-luvulla. Vaikka kehitän työkseni tietoliikennelaitteita, en jotenkin jaksa käyttää kaikkia teknisiä härveleitä, ne tuovat vain turhaa vaivaa; konfigurointia, päivityksiä ja muuta. Sen takia navigoin mieluiten muistin ja karttojen avulla.

Tanssit Ämyrillä olivat hyvässä vauhdissa kymmenen aikoihin Marko Maunukselan ollessa lauteilla. Tanssiyleisö oli vähän vanhempaa, keski-ikä ehkä 60 vuotta, enempi ns. perustanssijoita. Tanssilattialla näytti olevan sopivasti tilaa, kourallinen kädenalitanssijoita mahtui hyvin keskelle lattiaa.

Jostain syystä tällä kertaa tanssiin haku oli helpompaa, ehkä aiempien tanssi-iltojen fiilikset olivat siirtyneet tähän iltaan. Muistaakseni tanssin jonkun foksikappaleen pitkänhuiskean neidon kanssa. Siitä se ilta pyörähti käyntiin, buggia, tangoa, hidasta valssia sekä cha cha chaata muutaman eri tanssipartnerin kanssa. Jossain vaiheessa Eija Kantola oli aloittanut lauteilla, hänen laulut kuulostivat hyväntuulisen raikkailta.

Ilta tuntui hupenevan nopeaa tahtia, olisi pitänyt päästä ainakin tuntia aiemmin tansseihin. Osa tansseista tuli tanssittua nopeatempoisina kädenalitansseina, niissä tuli vähän hiki. Pienet juomatauot ulkona auttoivat pahimman yli.

Naistenhaun aikana pääsin mukavasti tanssimaan mm. vastahakujen takia, ehkä osa aiemmista tansseistani oli jotenkin onnistunut. Marko Maunuksela taisi olla tällöin suurimman osan ajasta lauteilla. Ihan mukavia lauluja ja kappaleita hän esitti, ehkä Marko voisi ottaa vähän enemmän riskiä ja heittäytyä tulkitsemaan kappalaita voimakkaammin. Mutta hyvä näinkin.

Eija Kantola oli vetovuorossa viimeisenä. Sekahaku oli alkanut ilmeisesti puolen yön jälkeen, ilta tuntui tiivistyvän kohti loppuaan. Eijan laulut eivät jättäneet nytkään mitään toivomisen varaa; taitavasti tulkittua hyväntuulisia lauluja.

Illan lopussa tapahtui se, mitä olen aina pelännyt; nopeatempoisessa sikermässä, rasputin-kohdan ringinpyörinnässä keskipakoisvoima nousi niin suureksi että tanssipartnerini jalat lipesivät alta. Onneksi siinä ei käynyt pahemmin ja pystyimme jatkamaan tanssia. Anteeksi ymmärtämättömyyttäni, tanssi taisi hyvän musiikin takia karata jotenkin käsistä.

Tanssi-iltani päättyi vähän yhden jälkeen. Kotimatkalla alkoi ensin tihkuttaman ja sitten paremmin satamaan. Jonkun salamankin näin. Sadetta oli tullut sen verran, että sammakoita sai tarkkailla ja väistellä pikkuteillä. Päästessäni moottoritielle, ajattelin, että tanssi-iltani oli lyhyt mutta ihan mukava. Muutamat tanssipartnerieni palkitsevat hymyt muistuivat mieleeni, voisin toistekin viettää vastaavanlaisen illan Somerniemen Ämyrillä.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu