TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Väliinputoajat tanssilavakulttuurissa, havaintoja (Törmäilijä 2014-11-07 13:36)

Tanssimuisteloita

Pia M
2014-11-19 17:13

Tanssittiin samalla vaihtoaskeleella foksit, slovarit, tangot ja muut suorin jaloin ilman mitään opeteltuja hienouksia. Lisäksi vähän tavallista valssia ja perinteistä humppaa ja sitten "diskotanssimista"

Voih, juuri ja juuri muistan ajan jolloin vaihtoaskel oli jotakin! Kun seuraili tangoa tai foksia tanssivaa kansaa ja bongasi sieltä ne viejät jotka sen osasi, ne oli kingejä silloin :D vaihtoaskel, valssi ja perinteinen humppa, niiden varaan rakentui tanssi-ilta. Joskus kun riehaannuttiin, soitettiin ticotico-sambaa. Siihen ei tämän päivän voltia, huiskuja tai botafogoja saisi sovitettua, sen verran nopeaa se oli - ja tanssittiin rivakkana hyppyhumppana kiivaasti pyörien.

Ensimmäisiä paheksuttavia uutuuksia oli kävelyhumppa. Se oli diivailua. Tuohon aikaan, ja puhun siis 80-90 -lukujen taitteesta, kävelyhumppaa tanssittiin pääkaupunkiseudulla vähän nilkuttavalla tyylillä, mies klenkkasi vasenta ja daami vastaavasti oikeaa jalkaa. Ja tavalliset tanssijat jaksoivat parjata näitä ontuvia diivailijoita. Osattiin sitä silloinkin jo kuoria kerma päältä, niin sanotusti.

Oma lukunsa sitten oli kuviohumppa, siis kävelyhumppaa ja kuvioita. Moitittiin sitäkin, vaikka kuvioita oli tuolloin vain muutama.

80-luvulla alkoi pääkaupungin tanssiravintoiloissa myös nähdä jonkun verran kilpatanssiharrastajia. He toivat mukanaan jiven, cha chan ja samban, toiset tanssivat rumbaakin. Ja voi että heitä paheksuttiin. Muistan eräänkin aktiivisesti treenaavan senioriparin, joita haukuttiin nimillä 'Metso ja Teeri,' kun heidän menoaan parketilla niin inhottiin. Vaan niin vain levisivät nämäkin lajit salakavalasti pikkuhiljaa muidenkin tanssijoiden valikoimiin.

Muistaakseni tähän väliin joku keksi Fuskun. Sitähän on mainostettu aidosti suomalaisena rock-and-swing -tanssina, sopivasti unohtaen single time swing -niminen tanssi, jota tanssittiin muualla maailmassa jo 40-luvulla. Fusku oli helpotus niille, joille jiven chassé tuotti vaikeuksia syystä tai toisesta. Kaikki jiven kuviot olivat istutettavissa fuskuun (sivumennen sanoen opin itse jiven fuskaamalla, tosin keksin itse jättää chassét pois ja korvata ne kahdella askeleella. Siksi mulle olikin vaikeaa tajuta, että se mun huijausjiveni yks kaks olikin Ihan Oikea Tanssi :D)

Ja juuri kun luultiin että kaikki on jo nähty, niin sitten tuli boogie woogie. Sitä paheksunnan määrää, kun nämä huitojat pääsivät lavoilla vauhtiin! BW oli selvästi nuorempien tanssijoiden laji, ja oli aika jolloin boogarit ja dzaivarit olivat jossain määrin jopa napit vastakkain. Tuolloin puhuttiin jo "perinteisestä jivestä," ja sitä vuosia tanssineet olivat jyrkästi sitä mieltä että boogie ei kuulu tanssilavoille. Liian liikkuvaa, liian radikaalia.

Mitäs sitten. Lindy Hop, kun tavan tallaajatkin juuri olivat oppineet liikkumaan step-stepeillä ja pysymään paikoillaan triplestepeillä. Enää ei BW ollutkaan mitään, piti osata sixcountin sijaan eight count ja jättää se toinen triple pois. Naiset veivasivat eteenpäin kävellessään alakroppaansa kummallisesti, ja lindaava pari potki ja sätki. Ja uutuustanssin mestarit sen kun nuortuivat. Harmilliseksi touhun katselun teki se, että heillä oli ilmeisen hauskaa, mutta onneksi tanssissa tosiaan oli niitä potkuja niin saatiin taas paheksuttavaa Pois lavoilta mokoma itsepuolustuslaji.

Näillä main saatiin myös nauttia ensimmäisistä mahdollisuuksista tanssia lavoilla salsaa. Erikoista on, etten muista että salsasta olisi koskaan noussut mitenkään kovin suurta mielensäpahoittamisen aaltoa. Saatan muistaa väärin.

Ja entäs se Bugg sitten! Ei se vielä mitään, että häkkyröitiin kaikenlaisia kuvioita siellä missä kuuluukin eli lattian keskellä. Mutta kun tuli se etenevä bugg! Sitä tanssivat nöyrästi noudattivat lavojen kultaista sääntöä, jonka mukaan etenevät lajit tanssitaan ulkokehällä. Ja niinollen olikin sitten kaiken maailman veivaajia ja pellehermanneja tukkimassa kunniallisten foksaajien reitit ulkokehälläkin. Voi voi voi voi.

Ja kaiken tämän keskellä kehittyi slovareiden tanssiminen ns. vapaan viennin suuntaan. Ei ollut enää vaihtoaskelta, sitä suurta ja ihmeellistä ja autuaaksi tekevää. Nyt daamit eivät enää himoinneetkaan HHNN-miehiä, nyt seulottiin katseella joukosta niitä taitavasti taivuttelevia ja fiilisteleviä, musiikkia tulkitsevia taitureita. Ja tavallinen kansa paheksui, kun ei koskaan voi tietää milloin joku pysähtyy taivuttelemaan ja kyykistelemään ja vemputtelemaan daamiaan, vaaratilanteita sellaiset aiheuttivat, kiellettävä, pois lavoilta.

Tangosta tuli jossakin vaiheessa erilaisia muunnoksia. Argentiinalaisen tangon tanssijoita ei ymmärretty alkuunkaan, paljolti samasta syystä kuin vapaan viennin vemputtajia. Sitten oli mustalaistangoa ja vanhaa tangoa ainakin. Vanha hyppyhumppa palasi takaisin korkeammalla baunssilla ja sai ihmiset kauhistelemaan allejäämisen mahdollisuuksia. Kansantanssien lavaversiot - jenkka, polkka, masurkka ja hambo - ovat aina ärsyttäneet osaa tanssijoista, kuten myös niiden tanssiminen epälajinomaiseen tapaan, vaikka jenkka onkin ihan pätevää tanssittavaa lindy hoppina, polkka disco swinginä ja niin edelleen. Aah, disco swing, yksi lempitansseistani, hauska, letkeä, iloinen, väärinymmärretty ja äkkiä unohdettu...!

Melkoinen pätkä suomalaista tanssikulttuuria on päässyt näemmä juoksemaan silmien editse. Kaikkea on sävyttänyt paitsi tuo uusien lajien paheksuminen, niin kuitenkin myös tanssijoiden jatkuva halu omaksua ja oppia uutta. Osa toki mieluusti edelleen eläisi vaihtoaskeleen, valssin ja humpan kulta-aikaa. Mutta jos ihan vilpittömästi mietitään, niin onhan tämä meidän tanssilavatouhumme merkittävän rikasta ja monipuolista! Ei ole mikään ihme, että monen mieli palaa päästä parketille.

Eikä ole mikään ihme, että monen mieli pahoittuu, kun sinne ei sitten kuitenkaan pääse, vaikka haluaisi.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu