TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ähkyisen joulun äärestä Pesikselle liikkumaan (Humppis 2012-12-27 16:48)

Ähkyisen joulun äärestä Pesikselle liikkumaan

Humppis
2012-12-27 16:48

Tapaninpäivä 26.12.2012

Kun jo kireät pakkassäät olivat supistaneet ulkona liikkumisen vaatimattomiin mittoihin jokseenkin viikon ajan, oli toivo jouluruokien tuottaman ylimääräisen massan sulattamisen osalta asetettava tanssin varaan. Aatonaaton aattoillan heilunta Satulinnassa ei tasannut kuin vain lievästi joulunalusviikon aikana kertynyttä energiaylijäämää, joten kaikki toivo oli asetettava Tapanin illan varaan. Pari kiloa oli ehtinyt kroppaan (lähinnä vyötärön seudulle) asettua. Luvattu sään lämpeneminenkin antoi vielä odottaa itseään. Onneksi kuitenkin matalapaine tuli ja romautti pakkasen pois (ainakin tilapäisesti) niin, että vielä Pesäkalliolle ajaessani voin todeta lukemien kasvavan kuudestatoista seitsemääntoista. Vaan illan aikanapa oli jo päästy lähes keväisiin lämpötoloihin, sillä puoli yhdeltä, kun kuorin sijaisautoa kevyen lumivaipan alta, näytti Fiatin mittari vain kolmeatoista pakkasastetta. Varsinainen romahdushan tapahtui vasta yöllä lumisateen maustamana: aamulla oltiin melkein nollakelissä, ja iltapäivällä jo tihkutti vettä.

No, se paino sensijaan ei romahtanut kuitenkaan ihan yhden illan tanssimisesta, vaikka hikoilu olikin suhteellisen runsasta. Se nimittäin johtui lähinnä suuresta väentungoksesta ja siitä, että olin viimeisiään vetelevän joulun kunniaksi laittanut ylleni ainoan siedettävän siistin punaisen paitani, ja sehän on pitkähihainen. Vain vajaa kilo katosi.

Nyt on leudon sään vielä hetken jatkuessa venytettävä kävelyreittien pituutta ja varsinkin luotettava siihen, että ensin jo ylihuomenna ja uudelleen uudenvuoden aattoiltana Satulinnassa haihtuu nestettä ihan eri tavalla ja nimenomaan liikkeen vaikutuksesta. Yhdistelmä Sinitaivas-Henkka ja Kulkurit sekä varsinkin Mr. Breathless tuntuisi olevan juuri sopiva tuohon tarkoitukseen.

Sitten takaisin sinne Tapaninpäivän tansseihin: Kahtakymmentä vailla kahdeksalta olin jo parkkialueella, mutta ihan lähelle etuovea en silti päässyt pysäköimään. Jonoon varttia vailla, ja kuinka ollakaan, asteli edelläni siihen Tampesterista Lahden kautta kotia kohti matkalla ollut entinen suursuosikkini. Enhän toki uskonut tuon kanssa pääseväni tanssimaan, mutta niin vain kävi, että varausasteensa ei vielä ollutkaan odotetunlainen ensivalssien alkaessa, joten käytin törkeästi tilaisuutta hyväkseni ja hain neidon sieltä ikkunan äärestä pois palelemasta.

Kun vielä olin tehnyt kaksi hakua, oli mielestäni aika siirtyä hyvän sään aikana karkeloinnista karpaloitsemaan. Siinä nestetankkaus/tarkkauluasemassa istuessani sain havaita pääsalissa tapahtuvan väestöräjähdyksen, joka tuota pikaa levisi ylätasanteelle ja täytti kaikki vapaat alueet talon sisällä. Näytti siltä, ettei missään muualla Tapanintansseja olisikaan järjestetty, koskapa päijäthämäläinen kantaväestö jäi hyvin nopeasti vähemmistöön, kun tanssipopulaation kantahämäläisiä, pirkanmaalaisia, pääkaupunkiseutulaisia, kymenlaaksolaisia sekä jokunen keskisuomalainen ja savolainenkin työntyi taloon.

Juuri olin saanut tuoppini tyhjäksi, kun paikalle yllättäen tupsahti muuan pikkuruinen ensimmäisen polven turkulaiseksi muuntautunut sudeettisavolaisneito. Halaamaanhan tuo tulija tietysti hakemaankin, vaikka naisten puolituntinen ei vielä ollut ehtinyt alkaa. Tuoppini kävin heittämässä hyllyyn, ja sitten menoksi. Vielä ehti tyttö hakea kahdesti ennen kuin itse sain hänet lopulta kiinni. Aivan kohtuuttoman kauan olikin edellisestä tapaamisesta ehtinyt kulua –kuukauden verran toista vuotta.

Tuttujahan tupsahteli tupaan ja milloin missäkin vastaan kaiken aikaa, joten jonkinlainen tanssihöperöiden kokoontumisajotilaisuus oli näköjään kyseessä. Aivan toivoton urakka olisi ollut yrittää kaikkia mieluisia hakea, joten kummoisiakaan täsmähakutavoitteita en itselleni asettanut.

Kohtalaisen hyvin kuitenkin onnistuin, sillä vaikka jouduinkin typistämään iltaa loppupäästä tunnin verran sain kuitenkin kuudentoista tutun ja yhden vieraan naisen kanssa raavituksi kasaan tyydyttävän kokoisen hakusaldon: 14/8.

Mieluisia olivat sekä hakijat että haetut, mutta yksi poikkeus sentään sattui (se vieras). Nimittäin erään rumbaparin jälkimmäiselle kappaleelle minut kävi koukkaamassa tuntematon tuhdinpuoleinen naisihminen, joka katsoi tarpeelliseksi puristaa minua tanssin aikana niskasta niin, ettei oikein meinannut veri päästä virtaamaan päähän.

Ylätasanteella (kahviossa ja aulassa) pääosan ajasta nytkin tanssin, vaikka tilaa ei sielläkään kaikin ajoin ollut, mutta olipa kuitenkin ainakin riittävän lämmin ja jouluinen tunnelma. Juurikaan ei tarvinnut liikahtaa, kun hiki jo valui silmiin. Ilmeisesti pakkasen jäljiltä oli lämmitetty riittävästi, eikä sitä lämpötilaa enää alemmaksi millään saanut, kun sadat vilkkaasti liikkuvat ihmiset tungeksivat kaikkialla hehkuen ja hönkien vähintään kolmenkymmenenseitsemän asteen lämpöistä ilmaa ympärilleen.

Siihen aikaisin poistumiseen oli tuon märäksi muuttuneen olemukseni lisäksi vaikuttamassa myös se, että polvet alkoivat esittää vastalauseita ennen puoltayötä. Se taas johtui osittain epäedullisesta kenkävalinnasta, johon olin päätynyt olosuhteiden pakottamana. Nimittäin sunnuntaina tanssilenkkareitani Satulinnan jäljiltä kunnostellessani jouduin havaitsemaan Papillonien tulleen eläkeikään: oikean jalan kengän ulkosyrjään oli ratkennut pohjan ja päällisen rajaan puolentoista sentin pituinen rako. Paikkasin tuon kyllä joten kuten liimaamalla sisäpuolelle vanhasta rukkasesta leikkaamani nahanpalan. Eipä moinen kuitenkaan pitkään kestä. Niinpä päädyin nyt Bleyereihin, jotka eivät ole yhtä suvaitsevaiset lattian pito/luisto-ominaisuuksien puutteille kuin lenkkarit. Niinpä varsinkin siinä melko monta nahkeata kohtaa omaavalla vanhan poistumistien edustan lattialla kun tuli kohtalaisen usein tanssituksi, eivät tuosta kuluneet polvet oikein tykänneet.

Siispä poistuin jo 00.25.

Kummankaan yhtyeen (Hurma ja Sinitaivas) ohjelmistoon ei sitten viime tapaamisen (4 vrk) tietysti ollut ehtinyt juuri muutoksia tulla. Tanssittavia olivat edelleen.

Nyt tässä jännitetään, onko oma kärry lopultakin ajokunnossa huomenna, kuten on luvattu, jotta pääsisin lauantaina taas Satulinnaan hankkimaan leimakorttiini viimeisen merkinnän. Uusivuosihan on sitten jo vallan toinen juttu ja muutenkin vielä ihan ilmassa.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu