TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Miljööharjoittelua Satulinnassa (Jerryjee 2012-12-23 3:27)

Joulun alla Satulinnassa

Humppis
2012-12-23 14:39

Lauantai 22.12.2012

Peikkona takaraivossa kummitellut uhka, etten kuljetusteknillisten esteiden vuoksi pääsisikään joulun tienoissa enää tanssimaan, haihtui perjantai-iltapäivän lopulla, kun Fiat-huollon työnjohtaja soitti ja kertoi ajotietokoneen polttoaineen syöttöä ohjaavan komponentin konfiguroinnin edenneen niin pitkälle, että enää vain hiukan liian nopean tyhjäkäynnin osalta olisi säädettävää. Aika kuitenkin loppui, joten hän ehdotti jo aiemmin puheena ollutta sijaisautoratkaisua. Niinpä tallustelin Mega-autoon ja kuittasin käyttööni vm. 2011 Fiat Punton peräti 28.12. asti.

Lauantaina oli siis paukkupakkasten jatkumisesta huolimatta mukava puikahtaa iltapäivällä Ankkurin alueella asuvan serkkuni ja puolisonsa (ex vaimoni n:o 2) luokse poronlihakeitolle. Syönnin ohessa ja sen jälkeen vierähtikin reilut pari tuntia runsaan rupattelun merkeissä (serkkuni ovat veljeni tavoin varsin nopeita puhumaan ja runsassanaisia, joten saan aina taistella lujasti, että pysyn debatissa mukana).

Illalla läksin sitten taas tapani mukaan väljällä aikataululla liikkeelle, mutta hiukan etuajassa kuitenkin saavuin Satulinnan parkkiin taas, koska ylimmällä sallitulla nopeudella ajaminen ei näyttänyt tälläkään kerralla riittävän, vaan reilua kahdeksaakymmentä ajaessanikin olin jatkuvien ohitusten kohteena (myös kuorma-autojen). Vaaratilanteita välttääkseni siis pysyttelin pääosan ajasta muiden vauhdissa, mitä nyt kameroita lähestyttäessä hiukan hidastelin.

Tosin sitten Hämeenlinnassa heti Hätilän jälkeen jäin junnaamaan erään seniorikansalaisen Micran perään, kun tämä hyvästä ajokelistä huolimatta hissutteli kymmenen kilometriä matalammalla nopeudella kuin merkit osoittivat. Vasta Tiiriön ABC:lle kääntyen tuo lopulta häipyi edestäni.

Kymmenkunta minuuttiahan siinä etummaisessa parkkirivissä autossa oli odotettava ovien aukeamista. Jonoa ei juurikaan syntynyt, kun ne viimein aukesivat.

Jokunen tuttuhan siinä ehti jo taas tupsahtaa paikalle, kun narikasta olin selviytynyt. Useimmiten Satulinnassa avauskumppanina olleen viereen hakeuduin aulan sohvalle nytkin odottelemaan musiikin vaihtumista liveen, vaan levyjä sittenkin vain pukkasi. Niiden tahtiin siis aloitettiin lähes tyhjällä lattialla, sillä vasta vartin yli kahdeksalta täyttyi lavan interiööri elävästä musiikista, kun edelleen vahvasti elossa olevat muusikot sitä astelivat lauteilta käsin meille tuottamaan.

Tuossa elävässä musiikissa oli nyt entuudestaan niin kovin tuttujen kappaleiden lisäksi muutama ennen kuulematon kummaltakin yhtyeeltä (Sinitaivas ja Hurmahan ne siellä korokkeella illan keikkuivat). Yksi lapsille kuulemma tuttu instrumentaalipolkka Hurmalta ainakin oli sellainen, ja myös hidas valssi, joka taisi tulla Sinitaivaalta (ehkä). Pari muutakin biisiä vaikutti vierailta. Tanssittaviahan nuo kaikki olivat (polkkia en tosin ole enää vuosiin tanssinut).

Sen avauksen jälkeen hain vielä kahta tuttua tanssimaan, mutta sitten oli karpalon aika jälleen koittanut. Hurmiostahan tuon tuokion aikana alakerran tapahtumia jälleen seurailin. Melkoinen määrä tuttuja ehtikin siinä silmieni editse (alitse oikeastaan) virrata, kunnes vähän ennen naisten puolituntisen alkua astelin alakertaan tyhjenneen tuoppini kanssa. Astian merkattuani siiirryin hakuhommiin vielä hetkeksi.

Istunnaksihan se sitten taas se puolituntinen pääosin meni, sillä sieltä aulan pappapenkistähän minua haki sen avausparini lisäksi muuan enimmäkseen vain Päijät-Hämeen paikoissa tapaamani keijukaisrakenteen omaava neitonen. Tuo haki vielä naistentunnilla uudelleen, mutta itse en ehtinyt ennen puoltayötä häntä saamaan kiinni, sillä aina oli joku muu nopeampi. Muutenkin tuli turhia kierroksia naisrivistön ympäri tehdyksi, sillä kohteiksi valitsemiani oli vaikeata löytää, ja sitäpaitsi heidät yleensä vietiin nopeasti.

Toki sentään kohtalaisen hyvin onnistuin, sillä kolmetoista tavoitteeksi asettamaani sain kiinni ja tanssitetuiksi illan kuluessa (poistuin tosin vasta juuri viimevalssien alkaessa 01.20).

Ei se oma haetuksi pääsemiseni sensijaan kovinkaan hyvin tälläkään kerralla mennyt, sillä varsinaisella naistentunnillakin hakivat niiden aiemmin jo hakeneiden lisäksi vain kaksi muuta. Aloitusparini sentään vielä kahdesti. Kaikkiaan neljäntoista naisen kanssa kasattiin saldoksi 18/7. Viiden haun päähän optimista (30) siis jäätiin. Vajaaksihan se vielä tuota enemmänkin on jäänyt säännöllisesti jo parin kuukauden ajan.

Ihan riittävän hikiseksi tuostakin toki tuli. Onneksi ei tarvinnut pakkasessa kärvistellen raaputella auton tuulilasia ennen kotimatkaa, sillä vain ohut kerros kevyitä hiutaleita oli sille kertynyt. Parinkymmenen asteen pakkanenkin lauhtui Lahteen tullessa jo seitsemääntoista.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu