TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kisarannassa (Tangopassion 2012-12-06 11:59)

Kisiksessä itsenäisyyspäivään valmistautumassa ja kesää lopultakin lopettamassa

Humppis
2012-12-06 14:37

Keskiviikko 5.12.2012

Sainhan sentään lopulta kymmenennellä kerralla kärryni moottorin heräämään ja pysymään käynnissä, kun päivällä viidentoista asteen pakkasessa sitä nukkuvaa tietokonetta harhauttaen pelasin akun kanssa hasardia. Kerran vielä piti iltapäivän lopulla käydä uudelleen lämmittämässä, jotta illalla sitten lähti varmasti käyntiin.

Lähtöhetken koittaessa olikin pakkanen jo laskenut yhteentoista asteeseen, joten ongelmia ei sen puoleen ollut. Sensijaan oli taas se sama hankaluus väljän aikataulun ja polttoaineen säästämisen kanssa kuin aina ennenkin noilla pidemmillä reissuilla: kaikilla muilla oli kiire.

Niinpä takapuskurissani roikkui koko ajan joku (sitkein jopa 20 km, kunnes kääntyi Valkeakoskelle), vaikka alkuperäisestä suunnitelmastani poikkemaan pakotettuna pyrin ajamaan sallitun ylärajoilla (80 km/h jolloin mittari näyttää 83:a). Välillä pudotin seitsemäänkymppiin, että olisivat menneet ohi. Harvoin tilaisuudesta otettiin vaari, vaan ohi painettiin silloin, kun ajoin ylintä sallittua tai sen ylikin. Nimittäin välillä aina yritin saada syntymään turvavälin taakseni ajamalla yhdeksääkymppiä. Ei auttanut, sillä imurit pysyivät sitkeästi kyydissä. Muutaman kerran poikkesin bussipysälille päästämään jonoa ohi, mutta sitten oli hankalaa päästä liikenteeseen mukaan, kun aina jo seuraava oli heti tulossa.

Lopputulema oli se, että olin aiottua aiemmin perillä Huutijärvellä. Vakipaikalleni porttia vastapäätä sain pysäköidä, sillä vain kymmenkunta autoa oli vasta tuolloin asettunut asemiinsa. Kahtakymmentä minuuttia ei sentään tarvinnut odotella sisäänpääsyä, sillä portti avattiin jo varttia vailla kahdeksalta.

Kohtalaisen levollisin mielin jätin italialaiseni odottelemaan, koska pakkasta silloin oli enää kahdeksan astetta, joten oli melko varmaa, ettei illan päätyttyä kotiin tarvitsisi kävellä sitä 110 km:n mittaista matkaa. Sensijaan kävelin sisälle ja otin Aarolta ensimmäisen leiman uutukaiseen korttiini, jotta saisin sen tammikuun puoleen väliin mennessä täyteen.

Eteisessä oli jo aika kuuma (katossa hehkui IP-lämmitin), ja väkeäkin alkoi olla koossa yllättäen ihan kohtalaisesti. Kuitenkin saliin levittäydyttyämme näytti jo toiselta. Onnistuin nimittäin jälleen kerran kaappaamaan viime aikoina varsin usein avaustanssittamani (paremmasta seurasta hänet riistäen), ja painostamaan hänet tanssimaan kanssani sekä jokusen levymusakappaleen verran että vielä Sinitaivaan ensivalssitkin.

Tuosta sitten oli hyvä jatkaa muidenkin tuttujen haeskelua, sillä luonnollisesti ihan varmasti viimeisen kesälavan kauden päätöstilaisuuteen piti jokaisen kynnelle kykenevän saapuman.

Harvinaisempiakin, syksyn aikana tapaamatta jääneitä tapauksia osui paikalle, joten halaamisenkin puolelle pääsi menemään.

Karpalon puolelle oli kuitenkin karattava varttia vailla yhdeksältä, jotta ei naisten puolituntisen alkaessa olisi aivan litimärkänä hiestä. Onneksi tuota tuokiota tuli kanssani jakamaan Varjokuvan vakaa keulakuva ja kapuloiden kuningas, Kyösti. Ihan oikeita ja tärkeitäkin asioita nyt käsiteltiin, kun kansakunnan merkittävimpään juhlaan oltiin valmistautumassa. Nopeastihan tuosta piti maestron kuitenkin syöksähtää työmaalleen, että tanssikansa saisi ansionsa mukaista musiikkia jalkojensa alle.

Hyvinhän nuo molemmat yhdistelmät tämänkin urakkansa saivat päätökseen. Ihan viimeisiä kappaleita en jäänyt kuulemaan, vaan poistuin kohta puolen yön jälkeen. Osaksi oli tuohon aiheena se, että lähes viisi tuntia talvisessa säässä toimettomana torkkuneen moottorin käynnistäminen ei edelleenkään ollut vuorenvarmasti taattua. Onnistui sentään kolmannella yrityksellä.

Pakkasviikon aikana jäähtyneiden tilojen reipas etukäteislämmitys ja vielä reippaampi musiikki (mr Breathless) sekä sen mukainen tanssiväen liikehdintä saivat yhteisvaikutuksellaan aikaan kohtalaisen kosteat olosuhteet, mikä kostautuikin sitten melko pien lattian pito/luisto-ominaisuuksien kirjavuutena. Pitkin iltaa piti yrittää haeskella optimaalisia olosuhteita. Oikeastaan vain takaoven luona oli pieni kolkkaus, jossa nahkeutta ei ollut, mutta liukkautta sensijaan liikaakin. Vaihtopenkin lattia toimi hetken aikaa, joten tyhjien pöytien välitse pujottelu onnistui, mutta sitten laskeutui hikoilevan kansan aikaansaama hikihuntu sillekin pinnalle.

Jopa kahvitteluunkin sain seuraa, kun häikäilemättömästi otin käyttööni pikkuruisen kansankynttilän itselleen varaamasta pöydästä sen ainoan toisen tuolin, jolla tosin lepäsi kyseisen neidon lähes koko mukana ollut irtain omaisuus. Sen oli siirryttävä omistajansa syliin. Oikein asiallistakin keskustelua saatiin ajoittain aikaiseksi myös siinä pöydässä.

Ilman lämpeneminen ei tuon illan aikana ollut ulkona enää edennyt, mutta onneksi ei lunta sentään satanut. Paluuliikenne oli harvahkoa, mutta metsäisillä osuuksilla puista tuulen mukana tielle kulkeutunut höytymäinen lumi kohosi vastaantulevien kuorma-autojen perässä jokseenkin läpinäkymättömäksi seinämäksi. Onneksi ei tullut hirviä nytkään tielle.

Kun se bensansäästöajo ei ollut menomatkalla onnistunut, ilmestyi kojetauluun keltainen valo jo Hämeenkoskelle tullessa. No, toistasataa kilometriä tuolla ”varatankilla” vielä pystyy ajamaan, joten hätää ei ollut. Katalysaattorihan tuosta lähes tyhjällä tankilla ajamisesta tosin saattaa kärsiä.

Suhteellisen lyhyeksi jääneen illan (20.00-00.15) hakusaldo kasvoi kohtalaiseksi ja varsin lähelle tasajakoa: 12/11. Viisitoista tuttua ja yksi vieras nainen tuohon tarvittiin.

Huomenna oli tarkoitus mennä Yöjalkaan katsomaan, onko Markku Aro kolmen viikon aikana muuttunut miksikään, vaan eipä nyt onnistu, kun herra Puputin pumppu oli ruvennut temppuilemaan, ja sijaiseksi on jouduttu etsimään ex-tangokuningas Antti Raiski (2000). Diesel sentään lienee sama kuin vielä Wanhan Tanssikellarissa oli. Saapa nähdä, tuleeko mennyksi, sillä joka tapauksessa on lauantaina jo vuorossa Pesäkallio ja siellä Taikakuun seurana helminauha.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu