TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Suorittaminen (Nadi 2012-10-05 16:16)

Suorittamisen puolustuspuhe

Trickster
2012-10-07 13:45

Kirjoitat kauniisti omista kokemuksistasi tanssisuorituksesi kolmivuotisella tiellä. Maantie on kova kulkea, kauas on pitkä matka ja painava on raskas kantaa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että sellainen asia joka on tuntunut taakalta, tässä tapauksessasi suorittaminen, voi ajan kanssa muuttua kevyeksi ja mieluisaksi, hyödylliseksikin mukana kuljetettavaksi.

"Kurssittautuminen oli aktiivista niin että samalla viikolla saattoi olla jopa kaksi tanssituntia. Uusia juttuja piti tietenkin päästä lavalla kokeilemaan ja hakeminen keskittyi osaamisen mukaisesti vain heihin, joiden kanssa tiesi voivansa uusia juttuja treenata. Pahimmillaan suorittamiseni meni niin pitkälle, että tanssin jopa Pavin akvaariossa :("

Melko yleinen käsitys useissa liikunnallisissa ja/tai taitoa vaativissa harrastuksissa on sellainen kolmen harjoituskerran viikottainen minimifrekvenssi, jos haluaa nopeasti kehittyä. Tottahan tanssimaan oppii tanssimalla ja omatoimisestikin, ilman minkäänlaista kurssittautumista, mutta kun mukana on aina se pari, joka voisi toivoa sinulta monenlaista osaamista. Varmasti on paljon asioita, joista et välttämättä ole mitenkään edes tietoinen, jos et ole saanut koskaan mahdollisuutta tanssia eri tavalla. Pavin akvaariossa voi ihan hyvin tanssia kokematta itseään suorittajaksi, vaikka onhan sieltä varsin vaikea esiintyjiä nähdä, fanittaminen on hankalaa ja äänentoistokin jättää paljon toivomisen varaa. Nyt heräsi kyllä epäilys että olet lobbari, humppamuusikko?

"Tunnistan itsessäni yhä suorittamisen elementtejä, mutta nykyisin ne enimmäkseen liittyvät musiikkiin. Pahimmassa tanssiaddiktioni vaiheessa kaikki kappaleet tuli tanssia aina lajinomaisesti. Kun orkesteri ilmoitti seuraavaksi soitettavan fuskua niin silloin mentiin fuskua tai jos Pekkaniskan taululla luki chacha niin silloin mentiin chachata. Itsenäinen ajattelu puuttui kokonaan, olin täysin muiden ja addiktioni ohjailtavissa. Tänä päivänä voin tuskaa tuntematta tanssia lattarit vaihtoaskeleena, valssit foksina tai polkat hitaina vapaana vientinä."

Muusikoilta edellytetään tuota suorittamista koko ajan, kun eihän sitä opi oikeasti soittamaan kuin tuhansien tuntien treenauksella. Yhteensoittaminen muiden orkesterin jäsenten kanssa on vielä oma lukunsa, se vaatii todellista osaamista ja niin armotonta ammattitaitoa, ettei siihen ilman pitkäaikaista rutinoitunutta harjoitusten suorittamista taida kukaan ihminen pystyä. Kone kyllä pystyy ja niitä käytetään, mutta ainahan se elävä musiikki kuulostaa paremmalle. Jos harjoittelisit noita tanssilajeja enemmän, huomaisit hyvin pian sellaisen ihmeellisen asian, ettei lavoilla joiksikin tanssilajeiksi kuulutettuja biisejä oikeasti voi tanssia ilmoitetulla tavalla, vaan on ihan pakko keksiä kaikenlaisia variaatioita. Usein musiikki on lisäksi alunperin sävelletty niin selkeästi johonkin formaattiin, kutsuttakoon sitä vaikka tanssi-, tahti- tai musiikkilajiksi, ettei sitä muuksi muuta orkesterin käyttämä huttukomppi tai muu käytännön hatusta vedetty sovitus. Niinpä saatat huomata tanssivasi valssia, vaikka pitäisi mennä fuskua/foksia/humppaa tms. Tai et missään nimessä halua tanssia cha cha'na tai rumbana sellaista kappaletta, joka sekä kuulostaa, näyttää että tuntuu irvikuvalta ns. lajinomaisesti tanssittuna.

"Musiikki on tärkeä asia elämässäni ja mieltymyksenäni on yhä säilynyt musiikin rakenteen sisällä pysytteleminen. Tanssin mielelläni musiikin sisällä, mutta en kykene murtautumaan sen rajojen ulkopuolelle; esimerkiksi foksia valssina tai polkkaa masurkkana. En tiedä onko siinä mitään järkeäkään - ehkäpä ei - mutta motoriikkani ei edelleenkään kykene irrottamaan askeleitani 'nuottiviivastolta'. En edes tavoittele sitä enää, koska en ole suorittaja."

Olet siis joskus tavoitellut musiikin rajojen murtamista? Ei se varmaankaan suorittamalla onnistuisikaan, kun mielestäni (soitetun) nuottiviivaston sisällä pysytteleminen on varsin usein nimenomaan sellaista mekaanista suorittamista, joka ei ota huomioon musiikin luonnetta eikä musiikin ja tanssin vuorovaikutusta.

"Talloimme ahkerasti toistemme varpaille vaikka menimme yksinkertaisinta mahdollista vaihtoaskelta, mutta siitä huolimatta meillä oli hauskaa. Hauskempaa hassuttelua kuin olen milloinkaan tanssilavoilla aiemmin kokenut. Nauroimme itsellemme ja toisillemme - olimme löytäneet tanssin ilon :)"

Hassutteleminen on hauskaa ja joidenkin kanssa se vaan tulee ihan luonnostaan :) Mutta tuossa kyllä varmasti hieman värikynällä laveasti maalailit, kun en usko sinun talloneen hänen jaloilleen. Aika paljon olen tanssinut, onnistumatta yhden yhtäkään kertaa tallaamaan parini varpaille. Kun ei se mitään muuta vaadi kuin oman vartalon kannattelemisen ja askeltamisen siten, että ensin liikkuu vartalo ja jalka tulee perässä.

Jos vielä lopuksi voisin jotenkin puolustella harjoittelemisen merkitystä ja suorittamisen hyödyllisyyttä, niin täytyy minun taas ottaa ratsastus esimerkiksi. Se olisi aivan kamala tilanne, jos kuka tahansa sunnuntaikävelijä tulisi ratsastustallille ja nappaisi mieluisalta näyttävän heposen leikkikaverikseen. Sitten vaan maastoon, esteradalle tai maneesiin kukkahattu päässä iloittelemaan :)

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu