TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Suorittaminen (Nadi 2012-10-05 16:16)

Suorittaminen

Tahdikas
2012-10-06 23:46

"Toisaalta olen kuitenkin seurannut erittäin läheltä nimenomaan juuri naisen tietä tanssijana! Hän ajautui huomaamattaan suorittamisen tielle, alkoi ottaa itsensä liian vakavasti, menetti tanssin ilonsa ja jossain vaiheessa heräsi kyseenalaistamaan tilanteen. Tuo nainen olen siis minä itse."


Tunnistan itseni täsmälleen samankaltaisesta tilanteesta miesnäkökulmasta. Ensimmäinen lavakesäni hurahti tanssin hurmassa, koska kaikki oli vielä uutta ja jännittävää. Pikkuhiljaa tanssiminen kuitenkin ajautui enemmän ja enemmän suorittamisen tielle. Kurssittautuminen oli aktiivista niin että samalla viikolla saattoi olla jopa kaksi tanssituntia. Uusia juttuja piti tietenkin päästä lavalla kokeilemaan ja hakeminen keskittyi osaamisen mukaisesti vain heihin, joiden kanssa tiesi voivansa uusia juttuja treenata. Pahimmillaan suorittamiseni meni niin pitkälle, että tanssin jopa Pavin akvaariossa :(

Näin jälkikäteen katsottuna kehitykseni on ollut ilmiselvästi idioottimaista, suorastaan hävettää katsoa peiliin. Kirjoitin noihin aikoihin Tanssinettiin tanssiaddiktiosta. Tanssi on harrastus, jossa on aktiivisena suuri vaara ajautua addiktion tielle. Elämässä ei ole enää juuri muuta kuin ajatus milloin pääseen seuraavan kerran tanssimaan. Tanssitunnit pari kertaa viikossa ja viikonloppuna yhdet tai jopa kahdet tanssit päälle. Kaikki on hyvin, kunhan saa seuraavan tanssiannoksensa, etteivät vain vieroitusoireet pääse iskemään.

Suorittavaan tilaan ajautuessaan tanssinharrastajasta tulee tanssiuskovainen. Tanssista tulee elämä ja piirit pienenevät, kuten tapahtuu kaikissa uskonlahkoissa. Ellei ihminen ymmärrä itse irrottautua kierteestä, se vie mukanaan. Tanssiminen aktivoi aivoissa samoja hyvänolontunteen alueita kuin muutkin addiktiota aiheuttavat toiminnot, oli sitten kyse aineista (esim. alkoholi, huumeet) tai toiminta (esim. uskonlahkot, seksiaddiktio). Endorfiinien jyllätessä aivojen mielihyväkeskuksessa ajatukset keskittyvät aina vain enemmän seuraavan annoksen etsimiseen.

Katsoin itseäni peiliin ja totesin, että tämä ei voi jatkua näin. Lopetin tanssikursseilla käymisen kokonaan noin vuosi sitten ja vähensin myös tansseissa käymistä. Alussa oli vieroitusoireita, mutta pikkuhiljaa palaset loksahtivat kohdalleen. Kuten kaikissa addiktioiden hallitsemisessa, myös tanssimisessa avainsana on kohtuus - kohtuus kaikessa. Kohtuullistamisen kautta löysin tanssin ilon uudelleen.

Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa syyllistää tanssikursseja tai tanssinopettajia; sellainen ei vain sopinut kaltaiselleni mahdollisimman tunnolliseen tekemiseen pyrkivälle luonteelle. Muodostuu helposti täydellisyyteen pyrkimyksen kierre, joka johti tanssin ilon menettämiseen. Monelle muulle tanssikurssit ja jatkuva kurssikierre varmasti sopii - olen itsekin siitä yhä hyvin kiitollinen, että ne saattoivat harrastukseni alkuun. En vain osannut asettaa suorittamiselle rajoja, jolloin suorittaminen otti mielessäni ylivallan. Katsoin itseäni peiliin ja totesin: "Olen tanssiholisti" - vapauduttuani suorittamisen kahleista olen löytänyt tanssin ilon uudelleen.

Tunnistan itsessäni yhä suorittamisen elementtejä, mutta nykyisin ne enimmäkseen liittyvät musiikkiin. Pahimmassa tanssiaddiktioni vaiheessa kaikki kappaleet tuli tanssia aina lajinomaisesti. Kun orkesteri ilmoitti seuraavaksi soitettavan fuskua niin silloin mentiin fuskua tai jos Pekkaniskan taululla luki chacha niin silloin mentiin chachata. Itsenäinen ajattelu puuttui kokonaan, olin täysin muiden ja addiktioni ohjailtavissa. Tänä päivänä voin tuskaa tuntematta tanssia lattarit vaihtoaskeleena, valssit foksina tai polkat hitaina vapaana vientinä.

Musiikki on tärkeä asia elämässäni ja mieltymyksenäni on yhä säilynyt musiikin rakenteen sisällä pysytteleminen. Tanssin mielelläni musiikin sisällä, mutta en kykene murtautumaan sen rajojen ulkopuolelle; esimerkiksi foksia valssina tai polkkaa masurkkana. En tiedä onko siinä mitään järkeäkään - ehkäpä ei - mutta motoriikkani ei edelleenkään kykene irrottamaan askeleitani 'nuottiviivastolta'. En edes tavoittele sitä enää, koska en ole suorittaja.

Kolmas tanssivuoteni on ollut itseni hyväksymisen aikaa. En enää tavoittele täydellisyyttä, enkä edes yritä lähestyä sitä. Tanssi on upea harrastus hyvinkin monessa mielessä, kunhan sen ei anna ottaa ylivaltaa elämässä. Sosiaalisessa tanssimisessa ei ole olennaista osaaminen eikä taitotaso vaan toisen huomioon ottaminen sekä tanssin ilo ja riemu, jota en suorittavasta tanssista milloinkaan löytänyt.

Piakkoin päättyvänä kesälavakautena olen tietoisesti etsiytynyt syrjäisempien tanssilavojen sekä vähemmän suosittujen orkestereiden iltoihin. Sieltä olen löytänyt tanssin iloa aidoimmillaan. Viis siitä, millaiselta tanssi teknisesti näyttää. Näin pimenevien syysiltojen saatossa aivan erityisellä lämmöllä muistelen erästä iloista tanssitettavaa, jonka kanssa meillä eivät askeleet sopineet aluksi yhteen lainkaan. Talloimme ahkerasti toistemme varpaille vaikka menimme yksinkertaisinta mahdollista vaihtoaskelta, mutta siitä huolimatta meillä oli hauskaa. Hauskempaa hassuttelua kuin olen milloinkaan tanssilavoilla aiemmin kokenut. Nauroimme itsellemme ja toisillemme - olimme löytäneet tanssin ilon :)

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu