TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kaikki loppuu aikanaan. Nyt loppui kesä Riutalla (Humppis 2012-09-02 13:01)

Kaikki loppuu aikanaan. Nyt loppui kesä Riutalla

Humppis
2012-09-02 13:01

Lauantai 1.9.2012

Perjantain kapakanmäkiheilunnan jäljiltä pääsin nukkumaan vasta kolmelta, mutta silti heräsin lauantaiaamuna jo puoli seitsemältä. Oli aika hutera olo, huimasikin, joten päätin, että ulkoilut saavat jäädä, keskityn sisäliikuntaan sekä päivällä että illalla. Ulkona käväisinkin vain pakolliset kauppa- ja tankkaustoimet tekemässä. Kolmen vartin nokoset iltapäivän lopulla auttoivat sen verran, etten ainakaan nukahtanut kylpyyn. Niinpä olinkin jokseenkin freesinä lähtemässä liikkeelle illan tullen. Sää oli syyskuulle kuuluvalla tavalla alkanut perin tuulisena, pilvisenä ja siitä hiukan vaihdellen päätynyt sateeksi. Sellaisena se sitten pysyikin sekä koko menomatkan että myös paluun ajan. Tanssi-illan aikanakaan ei sen vertaa poutaa löytynyt, että kuivana olisi voinut WC:ssä piipahtaa. Välillä tuli pitkät pätkät oikein kaatamallakin.

Sinne Riutanharjun parkkikseen pääsin varttia vailla kahdeksalta ihan eturivin kärkipaikalle, nimittäin juuri tien laitaan aivan vastapäätä porttia.

Sisään ei tarvinnut jonottaa, joten kuivana säilyin vielä tuossa vaiheessa. Kun astelin takaoven tuntumaan, nirppaportaille istumaan, kajahteli salissa vallan komiasti, sillä Sinitaivashan se tsekkasi ääniään melkoisella volyymilla. Varsinkin viimeistä iltaansa yhtyeen riveissä aloitteleva mr Cobra antoi laulunsa lähteä täydestä sydämestä. Taisi muuten tulla ihan kokonainen biisi, mikä ei ole kovin tavallista tuossa tsekkaustilanteessa.

Ensin taas näytti siltä, ettei Sinitaivaan avaukseen aution tanssilattian laitamilta löydy ketään ensivalssautettavaa, mutta ihan niin heikosti ei sentään mennyt, joten saatiin ne mennyiksi ja perään vielä parin muunkin kanssa pääsin tanssahtamaan, mutta sitten taisi tulla jenkat, mikä johti siihen, että kohdallani koitti kahvitauon aika. Paita olikin tuolloin jo aivan märkänä.

Siitä se ei sitten vaatetus tai mikään muukaan osa olemustani päässyt illan aikana kuivahtamaan, joten varsin epäilyttävässä tilassa tulin heiluneeksi tanssijoiden seassa. Onneksi kuivakasta porukkaa ei juurikaan tanssiväestä löytynyt, joten ihan kummajaiseksi en joutunut itseäni tuntemaan.

Railakkaalla päällä oli Ginitaivas viikon mittaisen perunannostoloman odotustunnelmissaan, vaan vallan vakavikkoina eivät tulleet estradille Helminauhankaan heput. Komeaääninen solistinsa oli ilmeisesti menestynyt palkkaneuvotteluissa heikohkosti, koskapa T-paitansa rinnassa luki: Köyhä laulaja mä oon (tai jotakin sinne päin). Muilla muusikoillahan oli korrektisti yhtyeen oma uniformu kaikilla yllään: mustat paidat ja punaiset solmiot. Jokunen ihan muinaisen nuoruuteni aikainen biisi yhtyeeltä tuli (mm. House Of The Rising Sun http://www.youtube.com/watch?v=bwAw9ThDQmk&feature=related) ja myös jotakin ennen kuulematonta. Elvis oli kovassa huudossa illan aikana sekä hittaasti että noppeesti.

Janojuomataukoni työntyi tavanomaista kauemmas, joten sen aikana oli katselupallilta mahdollista seurata ihan täyden kattauksen tanssimista ohi. Tuttujen bongailun lisäksi valkkasin loppuillan hakuja ajatellan pari silmiinpistävän hyvin (huippumiesten kanssa) tanssivaa tuntematonta neitosta. Toisen tavoitinkin melko nopeasti, mutta sen toisen kanssa meinasi jo mennä usko, mutta varsin pitkäksi venyneen Cobra-show'n aikana lopulta onnistuin kaappauksessani. Tuolloinhan nimittäin lähetettiin kesäpoika ykkönen, J Kopra Sinitaivaan alta ns. siviilielämän pariin (oman yhtyeensä johtoon tosin) monin erilaisin karakulaatioin.

Illan aikana syyllistyin useaan kertaan jotenkin kesän päätöksellä sitä itselleni perustellen siihen, että hain aivan liian taitavia ja suosittuja naisia tanssimaan, mutta ihmeen kautta onnistuin selviytymään ilman pakkeja. Samalla tuli myös rikotuksi se kirous, joka oli minua vaivannut juhannuksen aatonaatosta asti. Nimittäin tuolloin Riutalla Finkkujen ja tietysti silloinkin Sinitaivaan tahdittamana viimeksi pääsin kasvattamaan hakusaldon optimiin. Siihen lukemaan, 22/10, tarvittiin avuksi kuusitoista naista. Näissä kesäkauden päätöstansseissa meni jopa himpun verran paremmaksi, sillä tulokseen 22/12 päästiin seitsemäntoista naisen kanssa yhteistoimin. Täysin vieraita oli nyt mukana peräti neljä.

Tuohon heikkoon jaksoon oli tietysti suuri osuus sillä, että onnistuin hälmöilemällä kolhimaan polveni niin, että vei kaksi kuukautta saada se palautumaan lähtötilanteen mukaiseen kuntoon.

Nytpä sitten alkavat puolen vuoden mittaiset härkäviikot, mikä tanssin kannalta tarkoittaa sitä, että kaksi kertaa viikossa on normi (tai ainakin pitäisi olla).

Kirjoittajan avainsanat: Riutanharju

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu