TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ensimmäinen tanssikesäni (Seea 2012-01-04 19:33)

Ensimmäinen tanssikesäni

Seea
2012-01-04 19:33

Innostuin tässä kirjoittelemaan viimekesäisestä tanssiharrastukseni aloittamisesta. :)

Taustatietoja sen verran että olen naispuolinen nuori aikuinen, perustanssit lapsena oppinut, aina suhtautunut positiivisesti lavatansseihin ja tanssimusiikkiin toisin kuin kaikki ikäiseni, ja aina tilaisuuden tullen tanssinut mielelläni. Käsitykseni lavatansseista oli kuitenkin sellainen että ajattelin etten sinne sopisi tai ettei siellä olisi ketään kenen kanssa tanssia. Kesäillan valssi -kuvitelma siis, vaikka en humppaa ja valssia vierastanutkaan, niin kuvittelemaani ikäjakaumaa kyllä. Halusin ihan hirveästi tanssia, mutta koin että olisi pitänyt olla oma pari. Kunnes sitten luin jostakin, Nyt-liitteestä ehkä? jutun tanssilavoilla käyvistä fiftari-henkisistä nuorista ja nykyajan lavakulttuurista. Voi kääks kun tajusin miten monta vuotta tanssijalan vipatusta oli mennyt hukkaan. Tuostakin kyllä kesti aikaa ennen kuin viime keväänä lopulta etsiydyin ensi kertaa lavalle.

Harkitsin aluksi kursseille menemistä, mutta halusin sitten kuitenkin kokeilla kuinka hyvin pärjäisin lapsuudenopeillani ihan vieraiden kanssa ihan oikeissa tansseissa. Halusin niinsanotusti itse raivata tieni tanssimaailmaan vaikka kummejakin olisi ollut saatavilla, ja lähdin varta vasten ihan yksin ja omillani ensimmäisiin tansseihini, jännityksestä aika lailla kankeana.

Lavalle astuttuani pujahdin salamannopeasti piiloon kahvilan puolelle kurkistelemaan ikkunoista. Näyttipä vauhdikkaalta ja osaavalta. Jonkin aikaa seurailtuani tajusin että lavan toisessa päässä tapahtuu jotakin. Vähitellen hivuttauduin ensin ovenpieleen, siitä narikan viereen nojailemaan, ja lopulta sinne suuntaan missä ilmeisesti oli se netissä puhuttu naistenrivi. Istuskelin penkin päässä ja seurailin miten homma toimii. Oli vähän yllätys, että naistenrivi ei ollutkaan nätisti siinä seinän vieressä missä kappaleiden ajan istutaan. Musiikin loputtua penkiltä ylös nouseminen ei riitäkään, vaan siitä pitääkin kävellä tai pikemminkin hyökätä pitkälle eteenpäin ja ilmeisesti kyynärpäätaktiikalla tunkea jos haluaa haettavaksi asti päästä? Tietämättä ollenkaan mitä lajia on edes tulossa, rivi, tai läjä, kun on jo aikoja sitten muodostunut kun laji kuulutetaan, ja kuulutuksesta saa selvää ehkä joka toinen kerta? Huhhuijaa. Ensimmäisen tunnin istuin ja seurasin tätä hyökkäilyä. Ja ihmettelin että miten minä uskallan tuonne mennä jos en tiedä mitä on tulossa. Ihmettelin myös miten hurjan paljon paikalla oli ihan huippuosaavia tanssijoita. Nuorista niitä olivat kaikki, en nähnyt ainuttakaan ikäistäni tavallista tanssijaa, kaikki olivat sitä tasoa mitä näkee ehkä televisiossa! Miten täällä voi ikinä pärjätä ja miten ketään kehtaa hakea... Kun lopulta sitten keräsin rohkeuteni ja aioin nousta ja hyökätä mukaan, niin tajusin naistenhaku -valon syttyneen. No niin, ei toivoakaan että uskaltaisin itse hakea ketään ensimmäiselle tanssilleni. Joten istuin toisenkin tunnin. Rivin takaosassa kuikuileminen, sitten kun sinne asti lopulta pääsin, ei tietenkään tuottanut juuri tulosta, mutta ensimmäinen haku tuli sitten jossakin vaiheessa kappaleen jo alettua palattuani penkille istumaan. Olikohan valssia vai humppaa, jompaakumpaa kuitenkin ihan mukavan aloittelijamiehen kanssa. Kun tanssin jälkeen pääsi sitten eturiviin niin hakivatpa minua muutamat muutkin. Oli jännää miten erilaista oli tanssia heistä jokaisen kanssa. Sain kokea monta eri tanssittajatyyppiä, niin kävelijän kuin taiturinkin. Edelleen olen kovasti kiitollinen sille taiturille, joka tuli varta vasten tuntematonta hakemaan, niin että sain heti ensimmäisissä tansseissani kokemuksen siitä mitä tanssi voikaan olla, ja joka kovasti kannusti ja kehui ja palautti minut paaaaaljon ylemmäs rivissä kuin missä olin uskaltanut siihen asti seisoskella :) Tästä rohkaistuneena uskalsin sitten naistenhaulla hakea valssille yhtä näistä nuorista huipputanssijoista, valssia kun tiesin osaavani hyvin. Se menikin hienosti ja poika oli kiva ja hänkin toteisi lopuksi että jos oikeasti olet ensimmäistä kertaa niin ei sinulla ole kuule mitään hätää...

Sittenpä lähdin kotiin ja ensimmäiseksi tilasin tanssikengät.

Siitä lähti käyntiin ensimmäinen tanssikesäni. Aluksi tuotti kovasti tuskaa se, etten uskaltanut tunkea hakuriviin ennen kuin olin kuullut mitä seuraavaksi on tulossa. Jos kuulutettiin vaikka lattareita tai ties mitä buggia, niin en uskaltanut nousta riviin ollenkaan, vaikka ihan hyvin tiesin että ne voi mennä vaihtoaskeleella, mutta silti. Ja todellakin tuntui että nimenomaan niitä lattareita tuli joka välissä. Rockit sun muut joita 80% tanssi kädenalitansseina liimasivat myös minut penkkiin, samoin kuin polkat ja masurkat. Ja silloin harvoin, siltä tuntui, kun kuulutettiin jotain mitä olisin voinut tanssia, niin olin usein auttamattoman myöhässä takarivissä, mistä ei kukaan tuntematonta hae ainakaan kovin ruuhkaisissa tansseissa. Toisissa tansseissani olin keskiyöhön mennessä tanssinut yhden mieleenjäämättömän tanssin. Onneksi pakotin itseni alusta asti opettelemaan hakemaan reippaasti naistenhaun aikana, se pelasti kyllä monet ensimmäisistä tansseista.

Kävin ennen tansseja olevilla kursseilla oppimassa fuskun ja buggin alkeet, ja joku kurssilainen niille hakikin. Fuskua aloin, kiitos tanssittajien, vähitellen omaksuakin ihan lavakelpoisesti. Aloin huomata että lattareita tanssimaan harvoin haetaan tuntemattomia, kaikki jotka minua niille hakivat veivät foksina, mikä siis sopi erinomaisesti. Ja myös että tuntemattomalta melkein aina kysytään että sopiiko sejase, vain yhden kerran joku alkoi kysymättä viemään fuskua silloin kun en sitä vielä hallinnut. Opin myös että suunsa voi avata ihan itse ja että se on vain viisasta, ihan normaaliin vuorovaikutukseen se siis perustuu mitä kenenkin kanssa tanssitaan, ei mihinkään telepaattisiin tietämisiin seuraavasta tanssilajista ja haettavan osaamisesta. Aloin siis yhä paremmin uskaltamaan olla hakurivissä riippumatta siitä mitä lajia kuulutettiin, vaikka kyllä edelleen jännitti. En muista missä vaiheessa uskaltauduin tangoakin tanssimaan, jostain syystä pelkäsin sitä paljon, ehkä siksi etten oikein tiennyt miten sitä ihan oikeasti kuuluu tanssia. Silloin tällöin kehtaan myös hakea niitä taitavampia tanssimaan. Joskus menee oikein hyvin, toisten mukana on helppo pysyä, ja ne ovat aina hienoja kokemuksia. Joskus ei mene hyvin, minkä jälkeen aika lailla hävettää. Olinkin surkimus kehdannut mennä hakemaan. Hyviä kokemuksia kuitenkin enemmän kuin huonoja :) Takaisin harvemmin hakevat, mutta onpahan noita ollut pari ällistyshetkeäkin kun yhtäkkiä edessä on seissyt joku sieltä hyvin taitavasta päästä. Ja ovat vielä hakeneet seuraavankin kerran samoihin tansseihin osuessa.

Yksi kivoimmista asioista oli huomata, että vain muutamien tanssien jälkeen minulla oli jo pari tanssitutunalkua. Hassua miten mahdottoman kivaa se olikaan. Ja miten monta ja miten kivoja tanssituttuja sitä sitten kesän lopussa jo oli. Tanssituttavuus ylipäätään on aika jännä tuttavuuden muoto. Ollaan vieraita ja kaukaisia, mutta kuitenkin hyvin kapealla alueella niin läheisiä. Tätä ei pysty mitenkään selittämään kenellekään lavatanssimaailmaa yhtään tuntemattomalle :)

Syksyllä aloin sitten kurssittamaan itseäni, alkeet niistä lattareistakin vaikka aluksi ajattelin etteivät ne taida olla minun juttuni ollenkaan. Nälkä on todellakin kasvanut syödessä pahemman kerran :) Kamala tarve olisi saada itsensä sinne taitavien joukkoon, mutta enpä tiedä kuinka realistinen tavoite tuokaan on, kun ei kuitenkaan pysty kahtakaan iltaa viikosta tanssimisiin laittaa. Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu rs-tanssien hallintaan saaminen, vaikka melkoinen hinku olisi myös tangon yms. syliotteen tanssien jatkotunneille. Rivissä sitä vain joutuu välillä taistelemaan sitä paljon puhuttua huonomuudentunnetta vastaan kun kaikki muut ikäiseni ovat kaikissa lajeissa niin hyviä etten käsitä missä he ovat sellaisiksi oppineet. Tanssiseurojen kasvatteja sitten vai? Varmaan turha samaa tasoa edes kuvitella koskaan saavuttavansa... Mutta ei se mitään, oikein kauhean kivaa minulla on lähes aina kuitenkin :)

Kirjoittajan avainsanat: aloittelija, Jännittäminen, kannustus, kesäillan valssi, lavakulttuuri, luomutanssi, nuoret, pelko, Tanssikulttuuri, tanssin opettelu, tanssitaito, ujous

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu