TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Satunnainen tanssiminen (Päivi 2012-01-03 12:30)

Itsensä vertaaminen muihin

Avanaq
2012-01-04 14:46

Tämä ei erityisesti ole vastaus Päiville. Kunhan vain riipustukseni johonkin kohtaan laitan.

Palstalla on viime päivinä hienosti pohdittu lavatanssien ikuisuus(?)ongelmaa eli sitä, miksi me eritaitoiset emme tahdo mahtua samalle lattialle. Noista ansiokkaista kirjoituksista huolimatta en tiedä, ollaanko nyt yhtään lähempänä ymmärrystä. Kun yksi esittää hyvän perustelun, kaksi osoittaa sen pätemättömäksi. Mistä ihmeestä on siis oikein kyse?

Urheiluvertaukset ovat olleet hyviä, mutta epätäydellisiä – kuten tämä tulevakin. Paritanssia ei ehkä kuitenkaan kannata verrata yksilölajeihin, kuten uintiin, hiihtoon tai punttien vääntämiseen. Toisaalta ei paritanssi ole joukkuelajikaan. Paritanssi on….. parilaji.

Yksin urheillessa (tanssiessa) sinun ei tarvitse kohdata muita ihmisiä tai vastata heidän odotuksiinsa, kunhan osaat antaa latua tarvittaessa ja palauttaa puntit oikeaan paikkaansa. Joukkueen mukana voit piiloutua isompaa ryhmään, olla osa joukkuetta heikommillakin taidoilla eikä sinun tarvitse ”aidosti” kohdata muita ihmisiä kahdenkeskisellä tasolla. Parin kanssa urheillessa, vaikkapa pelattaessa tennistä, sulkapalloa, kössiä, tilanne on toinen.

Parilajeissa toisen ihmisen, vastapuolen tai kumppanin, suoritus riippuu sinusta. Jos olet hitusen parempi sulkapalloilija kuin vastustajasi, peli on yleensä mielekästä – voittaminen on kivaa. Jos taasen olet vain hitusen huonompi, on se yleensä silloinkin kivaa; pallo pysyy ilmassa, koet antavasi sopivan vastuksen ja voi sitä hetkeä, kun viet paremmalta edes yhden erän. Näin auvoista peli voi olla em. tapauksissa ainakin silloin, kun vastapuoli on edes kohtuullisen miellyttävä kumppani.

Mutta mitäs silloin, kun pelaajien tasoero on kerrostalon korkuinen? Parempi kyllästyy ja turhautuu, huonompi kyllästyy ja turhautuu ja kokee alemmuudentunteita eikä pelistä tule oikein mitään kummankaan kannalta. Paremman kannalta toiminta on mielekästä, jos vastapuoli on erityisen miellyttävä tai tärkeä ihminen, menossa on opetustapahtuma tai vastapuoli korvaa vaivannäön jollain muulla tavalla. Niin, tai parempi on pyhimys. Huonommalle tilanne on mielekäs samankaltaisista syistä, ainakin jos hän kykenee niin aidosti tuntemaan.

Sosiaalitansseissahan ollaan jatkuvasti samankaltaisen riskitilanteen edessä. Hakurivistä haetaan joku, jonka tasosta ei ole mitään tietoa ja toivotaan, että tanssi natsaa. Jos käykin niin, että toinen on monta luokaa parempi tanssija kuin itse, ei tilanne ole kiva. Ja vielä vähemmän kivaksi se muuttuu, jos se haettu osoittaa, ettei tilanne ole kiva hänellekään. Ja kun näitä tilanteita tulee edes muutaman kerran, ei ole ihme, jos hakemista arastellaan. Pian aletaan toivoa, että muut paikan tanssijat olisivat yhtä huonoja tai hyviä kuin itse, ettei moiselle itsetuntoa raastavalle kokemukselle tarvitsisi enää alistua. Seuraava askel onkin sitten toivoa tallustelijat tai kädenalitanssijat tai sosiaalifoksaajat tai swingarit tai muut keekoilijat ihan muille tanssimaille. Ja sitten näitä juttuja luetaan maakuntalehtien yleisöjenosastoilta, Suomikaksneloselta ja tanssinetistä. Ja mikähän tuohon perusongelmaan on toimiva ratkaisu suomalaisessa lavatanssikulttuurissa? Ei mikään.

Kirjoittajan avainsanat: tanssijat

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu