TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Keho, aivot, sydän - Tieto lisää tuskaa? (Päivi 2011-11-28 16:43)

Yksinkertainen ei ole vaikeata

Tahdikas
2011-12-06 18:05

Koen asetelman päinvastoin siten, että kuviosarjoista vapauduttaessa vasta miettiminen alkaa. Kuviosarjat ovat kuin kainalosauvat, joiden avulla välttää miettimistä ja ottamasta vastuuta tanssistaan koko painollaan. Kuviosarjoja runnotaan läpi mekaanisesti toistamalla musiikista tai tilankäytöstä piittaamatta.

En tiedä onko musiikin tulkintaa mahdollista kehittää täysin automaattiseksi, mutta ainakin itselläni jo sen yrittäminen vaatii aktiivista musiikin kuuntelemista eli miettimistä. Tanssissa ajatukseni pitää olla koko ajan muutamaa tahtia musiikkia edellä, jotta voisi olla edes teoriassa mahdollista ajoittaa tulevia liikkeitä musiikin luonteeseen istuviksi. Muita huomioiva tilankäyttö ei edellytä aivan yhtä pitkälle mietittyä ennakointia, mutta etukäteen hereillä on oltava siinäkin.

Kuviosarjat on varmasti yksi syy, minkä vuoksi vierastan tanssikursseja. Alussa opetettavat yksittäiset kuviot vielä menettelevät, mutta opetuksen edistyessä ryhdytään tahkoamaan niistä mielikuvituksettomia kuviosarjoja. Opettaja laskee tahtia ja luettelee kuvioita etukäteen suunnitellussa järjestyksessä kaiken tapahtuessa tietenkin ilman musiikkia - mielestäni se on enemmän taantumusta kuin edistystä.

Yksi yksinkertaisimmista ja kuvaavimmista esimerkeistä lienee tavallinen valssi. Aivan ensimmäisellä käymälläni alkeiskurssilla yritettiin opettaa valssia juuri kuviosarjatekniikalla. Mekaanisesti oikealle, mekaanisesti eteen, mekaanisesti vasemmalle, mekaanisesti eteen; kas näin - ja lopuksi mekaanisesti paluu alkuun samaa sarjaa toistaen yksi toisensa perään. En sitä milloinkaan oppinut, vaikka vielä motivointina korostettiin sen olevan juuri oikea tapa tanssia valssia.

Opin valssin vasta tanssilavalla, jossa sai pyöriä vapaasti ja edetä vapaasti siten kuin musiikki ohjaa ja missä tilaa on ilman kuviosarjojen rajoitteita.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu