TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Lavatanssi (Kaminiitto 2011-10-10 9:01)

Opetuksen yhdenmukaistavasta vaikutuksesta

Avanaq
2011-10-17 13:43

Maanantaihin asti kesti, kunnes tuli se ”lisää myöhemmin” –hetki. Edellisen kirjoituksen väliin mahtui mm. sosiaalitanssikilpailujen seuraamista (rock´n´swing) ja hyvin tekniikkapainoitteista sosiaalitanssin opiskelua ei-kilpatanssitaustaisten valmentajien johdolla. Näistäkin tapahtumista tarttui jotain seuraavaan pohdiskeluun.

Painotettakoon nyt heti alkuun, että vaikka esitän tässä ehkä hyvinkin mustavalkoiselta vaikuttavia ajatuksia, on todellisuus silti paljon harmaanmpi ja harmaudesta huolimatta paljon valoisampi. Ajatusten selkeyden vuoksi kärjistetty ilmaisu tässä sallittaneen.

Ihmiskehon liikkumisessa on tiettyjä lainalaisuuksia, joita kilpatanssipuolella on tutkittu ahkerasti. Tästä sinne suuri kiitos ja kunnia. Näitä oppeja on turha unohtaa edes sosiaalitanssissa. Tästä ei silti automaattisesti seuraa, että kilpatanssi ja sosiaalitanssi näyttäisivät samanlaisilta. Syitä on monia, ja niistä joitain seuraavassa.

Kilpatanssissa se, miltä tanssin pitäisi näyttää, on (kärjistetysti) vakioitu. Sosiaalitanssissa näyttävyydellä ei ole mitään merkitystä; tärkeintä on, miltä tanssi tuntuu. Hyvinkin persoonallinen asento voi tuntua hyvältä ja olla kaiken lisäksi aivan riittävän toimiva. Samoin hyvin pieni, näkymätön liike, aavistuksenomainen kallistus, käden puristus, painonsiirto tms. on niitä sosiaalitanssin herkkuja, joka on täysin kilpapuolen ulkopuolella. Osaako, ymmärtääkö ja uskaltaako tiukasti kilpatanssipuolen opettaja hyväksyä nuo tekijät?

Vakiointi on keskeisiä kilpatanssipuolen kahleita. Kun se, miltä tanssin pitää näyttää, määrätään ulkoa ja ylhäältä, on sitä vastaan haastava kapinoida. Tämä koskee myös musiikkia ja sitä miten siihen pitäisi tanssia. On määritelty, että hitaaseen valssiin eli englantilaiseen valssiin kuuluu voimakas ylös-alas –liike. Tosiasiassa suuri osa hitaista valsseista ei kuitenkaan musiikkina tue em. tyyliä. Ne olisi luonnollisempaa tanssia tasaisempana ja soljuvampana. Usein esimerkiksi slovarimaisen suljettu asento ja tanssityyli soveltuisi kuvaamaan hidasta valssia paljon paremmin kuin vakioitu, perinteinen tyyli. (Musiikkikommentti on lainattu eräältä valtakunnan keskeiseltä ammattitanssinopettajalta.) Edelleen sama kysymys eli osaako, ymmärtääkö ja uskaltaako kilpatanssipuristi joustaa tässä asiassa?

Kilpatanssipuolelta tulee helposti absoluutisia totuuksia: so. polven pitää ojentua, pottuvarpaan on hiissattava lattiaa, alakylkien pitää tehdä sitä ja tätä taikka muuten lantio ei voi edes liikkua, saati että se liikkuisi oikein. No, salsan ja muiden kuubalaisten tanssien opiskelun myötä tuon ainoan oikean tavan on saanut rauhassa siirtää, ei romukoppaan, mutta vain yhdeksi liikevarannoksi. Nyt opetellaan vähän etukumarampaa asentoa, vatsan röhnöttämistä eteen, koukkupolvilla askeltamista ja jalkojen nostamista - ja silti se lantio liikkuu :). Mielenkiintoista sinänsä, sillä tälläkin palstalla ollaan vedottu alkuperäiseen kuubalaiseen tapaan tanssia lattareita, kun on perusteltu kilpatanssityylin erinomaisuutta ja ainoaa oikeaa totuutta.

Seuratanssissa opetus lähtee (Pian ja Päivin kuvaukset alkeistunneista) vapaasta seuraamisesta ja viemisestä, vapaasta perusaskeleesta, tilan ja ympristön huomioimisesta sekä tanssimisesta erilaisten parien kanssa. Näin minusta pitääkin olla. Epäilen suuresti, että kilpatanssimainen lähestyminen on hyvin erilainen. Tähän päätelmaan voi tulla, kun on katsellut useidenkin C-tason kilpureiden harrastamaa itsepintaista vakioitujen kuviosarjojen toistamista tanssilavoilla ympäristöstä ja musiikista piittaamatta.

Vähänkin pidemmälle mennessä seuratanssissa musiikin merkitys tulkinnallisessa mielessä tulee tärkeäksi. En tiedä mitä se kilpapuolella on, mutta huippuluokankin kilpatanssijoita katsellessa on mieleen hiipinyt voimakas epäilys. No, oikeastaan mieleen on hiipinyt epätoivo: jos nuokaan huiput eivät tunne kuulevan musiikista ko. kappaleen ominaisuuksista mitään tai eivät ainakaan ilmaise sitä tanssillaan, miten sitä voidaan osata alemmilla tasoilla.

Kirjoituksestani tuli turkasen pitkä, mutta silti asiasta tuli vain riipaistua pintaan. Myönnettäköön heti, että olen kritisoinut lähinnä kilpatanssimaisen tanssin soveltuvuutta seuratanssiin ja seuratanssin opetukseen sellaisena kuin se näyttää näkyvän lavatansseissa. Aitoa kokemusta kilpatanssiseurojen tms. sännöllisestä seuratanssin opetuksesta minulla ei, joten anteeksi etukäteen, jos olen tältä osin ihan ulalla. Mutta jos tästä jutusta keskustelua syntyy niin eiköhän päästä sinnekin asti.

Kirjoittajan avainsanat: kilpatanssi, sosiaalitanssi, lavatanssi, tekniikka

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu