TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ruokolahden lavalla 18.6 (KatriinaS 2011-06-19 17:58)

Ruokolahden lavalla 18.6

KatriinaS
2011-06-19 17:58

Ukkosen riehuessa on hyvä paeta mielessään eilisiltaan Paavolaan ja Ruokolahden lavalle, jolla tuli vierailtua ensimmäisen kerran. Aurinko paistoi, sääsket kiusasivat, grillin suunnalta leijaili turhan hyvä tuoksu ja tanssijoitakin riitti parketin joka neliölle vähintään muutama. Kesälavatunnelma oli siis jokseenkin huipussaan, ja minäkin kiikuin siellä korkeuksissa illan ensimmäiset puolitoista tuntia.

Illan esiintyjä oli Martti Metsäketo orkestereineen, taitavia kavereita kaikki tyynni, ja äärimmäisen suuri plussa tulee siitä trumpetista - yllättäen. ;) Torvimusiikin suurkuluttaja kuunteli jokaisen puhalluksen äärimmäistä kunnioitusta tuntien ja hakkasi aplodien aikana kätensä kipeiksi. Kahteentoista mennessä(tiedä sitten mitä aivan loppillasta on tapahtunut) kuitenkin oli käynyt selväksi ettei fusku/jive kipaleita juurikaan tulisi(kahdet vain - ensimmäiset heti alkuillasta toiset puolen yön maissa), ei orkesterilta eikä taukolevyiltä. Tangoja, humppaa, valsseja ja muita hitaita beatkipaleita sekä rumbana tanssittavia sitten kyllä senkin edestä. Olihan siinä lisäksi tietysti cha chata, polkkaa ja masurkkaa sekä sairaan nopeat salsat, mutta swingien puuttuminen alkoi tod. haitata, kun ei voinut likkaparinakaan suuremmin paikata hakuriviin jäämistään. Seinänvieruspenkki tuli siis pian hyvinkin tutuksi ja tanssinharrastus vaihtui inisevien pommikonelaivueiden hätistelyyn ja osittaiseen tuhoamiseen.

Tanssijatyttönen haihtui yöhön kahdeltatoista kuten kunnon tuhkimuksen konsanaan kuuluukin - manaten samalla kameran uupumista(jotakin olisi omaksi huvikseen voinut ympäristöstään ikuistaa), kukkaron kärsimää muutaman euron vajausta(munkkikahvit kun oisivat houkutelleet vielä kovastikin) ynnä oman mielenlaatunsa alamaissa harhailua. Kovin helposti se tuntui sinne laskeutuneen, mutta pikkuhiljaa se ymmärsi kivuta sieltä lopulta ylöskin katsellessaan kesäyötä ja tienpientareiden kukkaloistoa, joka jatkui kilometri toisensa jälkeen kotiportille asti. Lisää positiivisia puolia illasta etsiessäni ajattelin, että kai oli parempi kun tanssi jäi niinkin vähälle, saipahan ainakin viikko sitten Halkosaaren avajaisissa kovia kokenut ja yhä kipuileva kavioni(joku tinttasi varpaille täydellä elopainollaan niin, että pystyin helposti tähtien näkemisen lisäksi laskemaan kaikki Jupiterin kuut, Saturnuksen renkaat ja muutaman meteorinkin siinä sivussa) levähtää "turhalta" rasitukselta. Kyökkifilosofoin siis itseni positiivuuden puolelle ja vielä aamullakin tunsin viettäneeni loppujen lopuksi ihan mukiinmenevän illan. Siinäpä syytä eksyä samaiselle lavalle toistamiseenkin kesän aikana, tosin silloin kai esiintyjä tanssilavan valinnassa painaa siinä kuuluisassa vaakakupissa enemmän kuin paljon. XD

Kirjoittajan avainsanat: Ruokolahden lava, Siikajoki

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu