TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Naistentansseissa, eli mitenkäs siellä Kalliojärvellä(6.5) sitten kävikään... (KatriinaS 2011-05-11 1:01)

Naistentansseissa, eli mitenkäs siellä Kalliojärvellä(6.5) sitten kävikään...

KatriinaS
2011-05-11 1:01

Kiireen tullessa alkaa ahdistaa, puolet asioista jää tekemättä ja toinen puoli muuten vaan unohtuu. Jälkiviisaana autonavaimia ja muita etsiessäni mietin, että olisi kai pitänyt ottaa vapaapäivä kun työt jälleen kerran olivat haitata harrastuksia ja niihin valmistautumista. Kartta ja ajo-ohjeetkin olivat jäädä keittiön pöydälle lojumaan muka tarpeettomina. Kuka nyt niitä kaipaa varsinkin, jos ennen varsinaista ennenkäymätöntä matkakohdetta pitää pyörähtää vauhtimutka myös itselleen täysin tuntemattomassa kaupungissa. Ei tietysti kukaan, ja varsinkaan ihminen, jonka ajot isojen kaupunkien keskustoissa voidaan laskea helposti yhden käden sormilla. Eli siis yhteensä noin viisi kertaa. Onneksi kartturi oli ajantasalla, varsinkin mitä kaupungista pois ajamiseen tuli.:D Ei tarvinnut enää itse tehdä neljää asiaa yhtä aikaa: ajaa, katsoa tienviittoja, vahdata muuta liikennettä ja selvittää sivusilmällä hieroglyfejä, jotka vielä edellisenä päivänä olivat muistuttaneet kovastikin selväkielisiä ajo-ohjeita.:D

Lavalle kaverin kera saavuttuamme, mie etsin sitä nimessä esiintyvää järveä, mutten nähnyt. Oliko sellaista edes olemassa? Kiirekin oli jo sisälle, jottei ainuttakaan nuottia pääsisi livahtamaan ohi korvien. Niin, että kaikki kalliot, järvet sekä muut luonnonmuodostumat ja ihmisen kättenjäljet alkoivat olla jokseenkin sivuseikka. Kello oli paria minuuttia vaille yhdeksän ja liput oli vielä maksamatta, apua!xD

Ensimmäisten valssien tilasta La Strada soittikin jivet, mikä ei ollut todellakaan pöllömpi aloitus, varsinkin kun tuosta lajista on alkanut tulla mulle numero uno(buggin, fuskun, cha chan ja polkan ohella.:D). Ensimmäisten minuuttien aikana olin ehtinyt jo kehitellä uuden tanssinkin tai ainakin se oli hyvällä alulla muutaman ennennäkemättömän ja -kokemattoman askelluksen jälkeen. Sitten oli paras palata ruotuun, koska jotensakin nauraminen alkoi sekoittaa musiikin ynnä muun seuraamista. Viejän varsinkin. Hauskan alun jälkeen ei muukaan ilta huono ollut, päinvastoin, jos ei muistele omaa saamattomuuttaan naistenhaulla ja niitä suuruudenhulluja kuvitelmia tanssimisesta viisi tuntia putkeen. Kun mie vihdoin tajusin olevani liian hidas, ujo, väsynyt tai jotain sinnepäin, ajattelin, että kunhan edes kerran saan sen oranssipaitaisen kaverin haettua tanssimaan, kaikki on ok. Loppuillasta tavoite sitten täyttyi kun kerrankin pääsin sijoittumaan paikkaan, josta oli hyvä laukkoa nappaamaan kaveri pois kuleksimasta. Eli ei ollenkaan huono saavutus.:) Sitä paitsi hakihan toisen orkesterin jäsen mut penkistä tanssimaan. Niin kerta. Että ihan kahden miehen kera tanssin.:D

Olin taas kerran luullut esiintyjien Anita, La Strada sekä Myrskytuuli(hekin kerrankin säällisen välimatkan päässä soittamassa), vetävän tuvan täyteen ihmisiä mutta ihan niin ei asia ollut. Pariskuntia oli paikalla oikein mukavasti taas vaihteeksi ja haettavat suht vähissä. Alusta asti yritimme seurata, josko tuo nyt menisi hakuriviin - "äh, ei mennyt, se tanssii edelleen saman kanssa." Juttu toistui aika useasti... Siis liian useasti. Hakurivitkin(tai pareminkin epämääräiset joukkiot) olivat ahtaasti baarin edessä ja kahta puolta niin ulko-kuin terassin ovea. Kaikki muistutti suuresti Martin Kievaria - eihän sen olisi pitänyt antaa haitata, mutta yritäpä siinä taas arpoa kuka siellä tekee ja mitäkin.

Muu aika meni sitten silloin tällöin tyttöparina pelleillessä, harjoitellessa fuskun ja ehkä vähän bugginkin vientiä(siis minä harjottelin, kaveri ei - se on jo ihan pro). Kahvia tuli hörpittyä enemmän kuin yleensä(siitäkin uhasta, että baarin hinnat voittivat huoltoasemien vastaavat mennen, tullen ja palatessa) sillä istuskellessa iski väsy ja järki alkoi jäätyä, kun katetun terassin avonaisista ovista sisälle hiipi kylmä yöilma.

Poislähtiessä ulkona satoi muutama pisara vettä. Luultavasti tuuli myös. Oli hämärää, pimeää, parkkipaikalla melko tyhjää ja mitä lie kaikkea muuta, mitä en huomannut autolle mennessä. Mie kuitenkin saatoin hymyillä taas kuin Naantalin aurinko. Myös siitäkin syystä, että kun taannoin kaipailin La Stradalta lisää tangoja, niin nyt niitä tuli. Mie kiitin hyvää tuuriani ja trubaduureja.

Kotimatkalla piti epäillä tien numeroita useampaankin otteeseen, mutta ilman u-käännöksiä silti selvittiin. Mitä nyt routavauriot hyppelyttivät ja liikennemerkit ajovalojen loisteessa tuntuivat häikäisevän. Myös opasteiden hämärä järjestys ennen erästä kylätien siltaa aiheutti hämmennystä, ei oikein heti hahmottanut mihin tie oikeasti kääntyi. Vaihtoehtoina olivat a)viereinen bussipysäkki ja siitä lähtenyt sivutie b)itse silta c)vitelikko ja lopulta itse joki, eli puro, eli leveä kanava tai mikä syy sitten sillan rakentamiselle siihen kohtaan oli ollutkaan. Onnistuimme valitsemaan vaihtoehdon bee ennen muita. Ai niin. Ystävämme rekkakuski halusi myös väen vängällä ajaa takapuskurissa kiinni. Sillä ei vissiin mielessä käynyt, että hätäjarrutuksen tehdessäni olisi voinut tulla ongelmia. En voi sanoa olevani fysiikan lakien parissa mikään Isaac Newton, mutta sen verran ymmärän, että kovin lyhyellä matkalla rekkaa ei yhdeksänkympin vauhdista pysäytetä, ja jotain EHKÄ saattaa käydä, jos edellä menevään niin sanottua turvaväliä on vain muutama metri.(Jommi Öynapin ja Esko Riihelän pitäisi palata Liikenneradioon laskemaan autoja ja kertomaan mikä on oikein ja mikä ei. Jos ei muuten, niin sitten vaikka uusintalähetyksinä. Riihelän ääni rauhoittaa pöljyyksiltä nyt kenet tahansa. - > http://www.youtube.com/watch?v=aRgaBMQMG2I )

Kotiin kuitenkin pääsin ja ihan ehjänä. Aurinko piileksi vielä vastanousseena metsänrajan takana, mutta naapurin pihakoivuissa oli menossa jo useampi konsertto sekä jonkinlainen kiista. Tai ehkä se oli varoitushuutoa talon kissan vuoksi, eikä rähinää pesäpöntön omistusoikeuksista. En jaksanut jäädä kuitenkaan tekemään enempää luontohavaintoja vaan raahauduin ulko-ovelle ja portaat ylös kohti untenmaita. Ja jääkaappia.

Kiitos matkaseuralle(myös eväistä), trubaduureille, sekä karaoken kuuntelukaverille(ääretön kiitos kahvista). Tavataan taas... toivottavasti pian.:)

PS. Seuraavana iltana tuli vielä suunnattua väsymystä ja Yölintua uhmaten Merisärkälle, koska uteliaana ihmisenä halusin kuulla ja nähdä minkälainen tuo uusi Kesäillan valssi - orkesteri, eli Hurma on. Olo oli kuin viikkopöllöllä, ja ne tanssit jotka parketilla tuli pyörähdeltyä oli ehkä enemmän suorittamista kuin tanssimista. Polkatkin menin lähes hampaat irvessä - hyvä kun jalat jaksoivat tehdä juuri sen minkä aivot käskyttivät. Siksi oli parempi liueta ajoissa paikalta. Siihen yhden hyvän syyn lisää antoi Yölinnun ilmaantuminen puolenyön maissa. Kuuntelin muutaman kappaleen ja totesin olevani heistä vielä samaa mieltä kuin viime syksynä: mielummin radiosta kuultuna kiitos. Mutta Hurma oli hyvä, ja sitä mennään tanssimaan vastakin kun mm. Särkille vielä pari kertaa tämän vuoden aikana näkyvät tulevan. Ei pöllömpää.

Kirjoittajan avainsanat: La Strada

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu