TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Toukokuun toinen sunnuntai (Jami 2011-05-09 9:55)

Toukokuun toinen sunnuntai

Jami
2011-05-09 9:55

Äitienpäivä. Liputuspäivä. Perhejuhla. Äidin ja lasten yhdessä olemista ja muistamista.

Nyt tuli aika, jolloin minulle tuli ensimmäisen kerran kutsu hoitolaitoksesta tulla läheistä ihmistä juhlimaan kakkukahvin ääreen. Ohjelmistoon kuului myös paikallisen opiston harmonikkapiirin esittämänä äitienpäiväkonsertti. Juhlittavia oli arvioni mukaan noin 50, nuorimmatkin heistä yli 80 vuotiaita. Suurin osa rullatuolipotilaita, joita hoitajat ja omaiset avustivat juhlapaikalle. Dementia oli myös yleinen vaiva tuossa seurakunnassa.

Kun pöytiin oli lopulta asetuttu, aloitti orkesteri, johon kuului viisi haitaria, kitara ja sello, konserttinsa.

Uskokaa tai älkää, mutta kun ”Nuoruusmuistoja valssi” alkoi soida, yleisö heräsi eloon. Mummot, jotka eivät oikein reagoineet mihinkään eivätkä muista enää mitään tästä ajasta, alkoivat laulaa, muistivat sanat oikein, jalka heilui ja sormet naputtivat rytmiä pöydän reunaan. Yksi vanhus osasi ilmeisesti soittaa myös pianoa, koska sormet toimivat pöydän pinnalla aivan kuin pianon näppäimillä, kymmensormijärjestelmällä, vai miten sen nyt musiikkipiirit ilmaievatkin.

Orkesterin esityksestä sen verran, että puolentunnin esitys koostui valsseista, tangoista, humpista, foksista, jenkasta ja huipentui lopulta kiperään polkkaan. Heidän esityksensä kelpaisi minulle milloin vaan myös tanssipaikalle. Solisti puuttui, mutta muuten haitariviisikon esitys oli taitavaa.

Viimeistään sen polkan aikana näki, että nämä ihmiset ovat eläneet sitä aikaa, jolloin tanssikulttuuri on ollut vahvaa, musiikki oli silloin juuri sitä, mitä me nyt yritämme hakea lavoilta. Joudumme vaan suodattamaan aika paljon turhaa tanssimiseen epäkelpoa musiikkia löytääksemme sitä oikeaa.

Sellaine ajatus minulle tilaisuudesta jäi,että musiikin ja tanssin terapeuttinen vaikutus on kiistaton.

-jami

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu