TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Uudelleen Pavilla (Humppis 2011-04-23 13:07)

Uudelleen Pavilla

Kristoffer
2011-04-23 15:17

Peipposet ja tiaiset konsertoivat pihlajapuussa ja sireenipensaissa iltapäivän laiskanletkeissä tunnelmissa kun röhnötän puutarhakeinussa - lempipaikka, lempiasento. Aurinko jakelee D-vitamiiniä iholle, käpylisäke pullottaa. Mikä energia! mikä voima! Uuttukyyhky ulputtaa oodia ilolle antennisakarassa. Otsaani kihoaa hikipisara. Tästä on hyvä ponnahtaa kohti Pavia.

Hennanvihreää hehkua tienvarren koivuissa ja pujoissa, ihan kohta puhkeaa, pajunkissat myös. Ordningsvaktmaster securityn koppalakkinen mies ohjaa pysäköintiä Pavin muhkuraisella parkkiksella. Vastoin opastusta parkkeeran auton koivun alle, ei siksi että löytäisin sen sittemmin, vaan kun koivu herättää rinnassa romanttisia tunteita. Confession joo, parantumaton romantikko.

Letkeille foksiaalloille hetkohta keinumaan laatikon pohjalle kun sopivasti pujahdan sisään. Myrskytuuli ei riehunut sen paremmin alkuvaiheessa kuin illan mittaan myöhemminkään. Völyymit vyöryy lempeästi, turkoosikravattiset soittajapojat pudottaa pujoa, saundi omaleimaista, mutta mikä parasta, kannumaestro takoo kattiloita bonzobonhamin veroisesti - siinä on bändin sydän, sielu ja kivekset. Mutta ei sovi unohtaa kiipparisoittajan kenkiä, maidonvalkoiset, ohutpohjaiset, upeat! äitii, mä haluun tuollaiset!

Tovin jo luulin lavoilta pitkään poissa olleena, että tästä tulee via dolorosa, mitä vielä! Lantio notkea, jalka vikkelä ja löytyihän se riehakas jive-mies kun solisti heittää tanssihiekkaa tossun alle. Mikäs pistellessä, ympärillä iloiset kasvot, notkeat vartalot ja muutama tiukka nuttura pääsiäisen kunniaksi. Aurinko värjää raitoja lattialle DSV:n rekkojen takaa akvaarion ikkunoista, tunnelma tihenee, vain tiputanssi puuttuu.

Kahvit joo, ja pitkä viineri, ja kuolema... meinasin kuolla, no viineriin, hävettävästi tukehtumalla, sillä ne harvat kerrat kun sambaa tarjoillaan, meikä kiskoo pullaa kitusiinsa. Myrskytuuli rymisyttää salsahtavia parituksia, minä ja sambasielu, kai ollut edellisessä elämässä Ipaneman valkohiekkaisilla rannoilla sambanrytmeissä palloa potkiva chocolate. Jälkimmäinen salsa klo 21.36, mikä lie? mieletön rytmi, sisälläni pamahti JYT-KY. Voi elämän kevät ja pullan syönti!

Takaisin radalle. Tulee tangot, humpat, foksit, buggat, hitaat valssit, kaikki mitä tanssiflirttiin tarvitaan. Tulee naisten makuvuoro, käteeni tartutaan ja sitten ihan niiataan edessäni ja kuulen rouvan ounastelevan, että osaakohan cha-chaata? No, jos osaat derivoida hyperbolisia arcusfunktioita, tuskin cha-chaa vaikeuksia tuottaa. Tiedä häntä, osasiko ensimmäistä, mutta jälkimmäiset meni loistavasti.

Sitä mukaa kun aurinko laski maillensa, hämy ja tunnelman tihentyminen tuli tilalle. Akvaarion ikkunat höyrystyy, suudelmia vaihdetaan, epätoivoisia katseita, miksei minua haeta, miksi aina noita, mitä minä teen väärin. Mahdollisuudet ovat olemassa, yhtä aikaa miesten haku ja naisten maku. Hiki pukkaa pintaan. Terassi armahtaa, viileä tuulahdus ja grillimakkaran tuoksu. Hajusta päätellen atriaa tai campingiä, tuskin kabanossia, en sortunut.

Vielä muutama sheikkaaminen, yhdet tangot ja ordningsvaktmaster securityn miehille, että hyvää ötyä vaan ja autolle, sinne koivun juurelle, niin kuin tähti ohjasi kaksi lasta kotikoivun juurelle satusetä Topeliuksen Koivu ja tähti-sadussa.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu