TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tanssilavakulttuuria aloittelijan silmin (Tahdikas 2010-12-22 16:03)

Tanssilavakulttuuria aloittelijan silmin

Tahdikas
2010-12-22 16:03

Ensimmäinen vuosi tanssin parissa on kääntynyt viimeiselle neljännekselle. Tanssilavakulttuuri on aloittavalle harrastajalle uusi mielenkiintoinen maailma, josta riittää ihmeteltävää. Tässä miesnäkökulmasta erilaisia subjektiivisia kokemuksia vuoden varrelta sekalaisessa järjestyksessä; eivät siis missään tapauksessa yleisiä totuuksia.

- tanssiminen on hauskaa, nautittavaa, paljon hauskempaa kuin alussa uskalsi odottaakaan

- tanssilajeja on runsaasti; alussa nimeltä tuttuja olivat lähinnä tango ja humppa, no valssi tietenkin, senhän tietävät "kaikki". Lattarit ja kädenalittelut ovat olleet täysin uusia upeita tuttavuuksia

- lajirunsaus vähenee liikuttaessa pienemmille ja syrjäisemmille tanssilavoille. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tanssijoiden taitotason vähenemistä

- tanssilavoilla vallitsee juhlatunnelman takana aluksi ehkä hiukan jopa sotilaalliselta tuntuva kuri. Hakukäytäntöä ohjaa melko tarkasti määritetty etiketti, joka on lisäksi rytmitetty ennalta tiedotettujen tarkkojen kellonaikojen mukaan; yleensä vähänkään tasokkaammissa paikoissa valotaulu seinällä kertoo kaikille muistutuksena missä mennään

- tiukahko etiketti tarkoittaa myös musiikillisten perinteiden noudattamista. Ilta alkaa valsseilla ja päättyy valsseihin (pl. mahdolliset encoret). Pidän tästä perinteestä; onhan valssi ikivanha vuosisatojen takaa periytyvä erittäin mukava ja lennokas laji. Kappaleet soitetaan (yleensä) kurinalaisesti lajillisesti pareittain

- lavaetiketin noudattamisen lisäksi tanssilavoilla ovat valttia normaalista elämästä kaikille tutut kohteliaat käyttäytymissäännöt

- hakeminen oli alussa vaikeaa, jopa pelottavaa (minkä ihmeen vuoksi, moni ihan aiheellisesti kysyy). Sitä on vain otettava itseään niskasta kiinni ja lopetettava turha seinäruusuilu niin tekee illasta itselleen (ja toivottavasti myös muille) paljon mukavamman; yhtään hakua en muista jälkikäteen katuneeni

- hakurivissä seisominen on vielä moninverroin vaikeampaa, olen varautunut opettelemaan sitä vuosikausia

- naiset tanssivat usein keskenäänkin kaikkia lajeja. Miehet huomattavasti harvemmin, mutta sellaistakin olen nähnyt tapahtuvan

- kaikki naiset tanssivat eri tavalla, mikä on luonnollista (oletettavasti myös kaikki miehet?). En varmaan vieläkään tiedä mitä vienti tarkoittaa; tanssi tuntuu etenevän jotenkin itsestään. Miesten helpotukseksi naiset ovat erinomaisen taitavia lukemaan ajatuksia :) Tässä aiheessa siis opeteltavaa riittää, myös eri seuraamistyyleihin mukautumisessa (sevise

- en ainakaan tiedä mitä tarkoittaa raami? Olen kyllä lukenut raamien hajoamisesta. No onneksi sellainen ei voi hajota mitä ei ole olemassa

- olen kokenut saaneeni paljon hyötyä siitä, että heti alkeiskurssin ensimmäiseltä tunnilta lähtien olen tanssinut paljon eri tanssitettavien kanssa. Aktiivinen parinvaihto helpottaa asioiden omaksumista, eikä pääse pinttymään niin helposti huonoja tapoja, joista olisi myöhemmin vaikea oppia eroon

- joissakin yhteyksissä mainituista sisäpiireistä en ole tanssilavoilla nähnyt jälkeäkään tai sitten olen vain liian hällävälitön niitä huomatakseni. Keskustelupiireissä koodinimillä "isännättelyt" menevät kyllä ulkopuolisilta ohitse, mutta kaikkea ei tarvitsekaan aina tietää

- tanssin kautta musiikista on löytynyt uusi mielenkiintoinen ulottuvuus sekä kuuntelemiseen että soittamiseen

- tanssipaikat eivät tarkoita ainoastaan romanttisia pieniä puisia kesälavoja; myös talvella tanssitaan suurikokoisissa hehtaarihalleissa jopa kovalla betonilattialla

- kesällä satunnaiset vierailut maaseudun pikkulavoilla vastasivat mieleen painunutta kuvaa perinteisistä lavatansseista (valssia, haitarisäestystä, jenkkaa, auringonlaskua, makkarankäristystä, sosiaalista kanssakäymistä, tanssitaidolla ei niin merkitystä kunhan tanssijat nauttivat yhdessäolosta)

- tanssi on talvella suorituskeskeisempää, kesällä on mukana enemmän tanssin riemu. Suorituskeskeisyys asettaa myös aloittelijalle turhia paineita, enemmän ja vähemmän omasta päästä lähtöisiä

- tapanintansseista olin joskus kuullut, mutta yllättävää on ollut tieto yleisistä joulupäivän lavatansseista

- monipuolisesti osaavia tanssiorkestereja on Suomessa todella vähän - samat reilu tusina suosituinta orkkaa sahaavat ympäri Suomea

- tanssilavojen naiset ovat upeita, iloisia, kauniita, taitavia, rohkaisevia ja kannustavia - kuin suoraan elokuvista :)

- mikään ei palkitse enemmän kuin naisen aito lämmin hymy tuntiessaan tanssin alkaneen kulkea miellyttävästi - yleensä tanssi silloin alkaa kulkea vielä entistä paremmin ja helpottuneemmin, koska muodostuu tunne asioiden tekemisestä oikeansuuntaisesti

- pitäisi itsekin muistaa kiittää, kehua ja kannustaa nykyistä useammin, ei välttämättä ylisanoilla, mutta pienilläkin eleillä voi olla tärkeä merkitys

- varpaille on tullut tallotuksi usein ja myös ollut tallottuna, mutta ei se niin kauhean noloa olekaan kuin aluksi pelkäsi

- kaikenlaiset virheet ja vahingossa tapahtuvat möhläykset on vähitellen oppinut ottamaan enemmän tanssia piristävinä mausteina. Suhtautuminen liian vakavasti tanssiin on yksi pahimmista virheistä, johon aloittelija(kin) voi sortua

- mitä enemmän oppii, sitä vähemmän huomaa osaavansa?

- tanssi on edullinen harrastus. Tanssipaikkojen liput ovat huokeita, normaalisti vain jonkin verran kympin päälle. Hinnalla saa viitisen tuntia viihdettä Suomen suosituimpien orkesterien musiikin säestyksellä. Samojen artistien paljon lyhyemmistä konsertti-illoista joutuu pulittamaan moninkertaisesti

- tanssilippujen lisäksi kertyy vain hiukan matkakuluja, joita kimppakyydit keventävät edelleen. Vaatteita tulee ehkä ostettua useammin, koska en tahdo treenipaidoissa ja verkkareissa tanssia, mutta niitä en jaksa mieltää tanssikuluiksi. Kengät toki.

- tanssi on hyödyllinen myös liikuntamuotona. Tanssiminen parantaa yleiskuntoa, notkeutta, tasapainoa ja ryhtiä. Lisäksi aktiiviharrastaja voi syödä mitä vain ja miten paljon vain ja silti sitä joutuu tekemään vyöhönsä lisää reikiä tiukempaan suuntaan

- kokonaisuutena olen saanut tanssista paljon iloa ja hyötyä; ainoana joskus hieman harmittavana asiana olen pitänyt seuraavan päivän "tanssikrapulaa", joka ilmeisesti aiheutuu myöhään venyvistä illoista ja elimistön käymisestä kierroksilla vielä nukkumaanmennessä. En tiedä esiintyykö sitä muilla, enkä sitä itsekään pidä merkittävänä asiana. Seuraavan aamupäivän sitä saattaa olla vähän tööt, mutta illalla tekee taas mieli tansseihin

Tanssimaan oppii vain tanssimalla, tämän olen kuullut usein. Yhden kesän aikana opin mielestäni tanssimaan. Aivan viimeisten tanssien aikana olen välähdyksenomaisesti saanut pieniä vihjeitä siitä, millaista olisi oppia Tanssimaan. Työntämään kaikki tanssinopettajien tylsät tekniikkaopetukset taka-alalle ja tanssimaan tunteella musiikin vietävänä niin että pari liikkuu saumattomasti yhdessä kuin jossain toisessa maailmassa. Kuviot tai käden asento eivät tee tanssia vaan se, miltä tanssi yhdessä tuntuu. Vähemmän suorittamista, enemmän tulkitsemista, enemmän heittäytymistä. Siinäpä tavoitetta kevätkaudella alkavalle toiselle vuodelle. Vielä se hassutteleva pikkupoika sieltä kaikkien turhien huolien alta kaivetaan esille.

Ensi vuoden tansseja odotellessa hauskaa joulua humppakansalle!

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu