TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tänään minusta tuntui, että... (Ami 2010-11-08 13:12)

Melurajoista ja termeistä

TestiPoro
2010-11-18 18:43

Kiitos mielenkiintoisista ja asiallisista teksteistä. Pari asiaa tuli mieleen juttujasi lukiessa.

Tähän perustuen voin varmasti sanoa, että kenelläkään ei ole mitään kuulovaurion riskiä, ellei vietä tansseissa 8h päivässä, 5 pv viikossa loppuelämäänsä. Sen verran kaukana tansseissa ollaan riskirajoista. Ihmisten kyky kuulla on erittäin erilainen ja turvallisillakin tasoilla soitettu musiikki saattaa joistakin tuntua epämiellyttävän lujalta.

Tässä osassa kirjoitusta oletat, että tanssi-ilta oli ainoa melualtistus ihmisellä. Työpaikkojen turvallisuusrajat on määritelty siten, että työntekijä ei saisi työntekoaikana kuulovauriota. Mutta joillakin ihmisillä on elämää myös työpaikan ulkopuolella.

Minulla oli aikaisemin työ, jossa oltin juuri riskirajoilla 85db molemmin puolin 40 tuntia viikossa. Itse käytin kuulosuojaimia, mutta osa työkavereista ei käyttänyt. Osa ei piitannut melun torjunnasta, jos hiukankin vaikutti työntekoon vaikeuttavasti. Äänenvaimetimilla (paineilma) ja vaimennustoimilla sain puolessa vuodessa laskettua vähitellen työpaikan (koko tehdassalin) melutason 95db:stä 80db:n tasoon (A painotus).

Samaan aikaan, samoin kuin nykyisin käyn kolme kertaa viikossa tansseissa. Laskennallisesti tansseissa tulee oltua keskimäärin 15 tuntia viikossa. Jos tuolloin musiikin voimakkuus lähentelee 90db on kuulovaurio riski kasvanut huomattavasti.

Suurin osa bändeistä soittaa miellyttävällä tasolla, mutta valitettavasti poikkeuksia on, joista osa vain joskus liian lujalla. Itsellä on korostunut kuulossa pieni korkean taajuuden alue. Syytä en tiedä, mutta jos bändillä sattuu juuri samalla alueella olemaan korostuma (yleensä parin puhaltimen ja sähkökitaran sointitaajuuksia). Ja vielä perusvoimakkuus lähellä huippuaan menee mahdollisuus nauttia tanssi-illasta ilman kuulosuojausta.

Minulla on sellainen käsitys, että hyvin säädetty äänentoistojärjestelmä (ei hyvin kompressoitu) on ainut mahdollisuus saada esiintyminen kuullostamaan hyvältä. Säädöt antavat anteeksi paljon pieniä ja hiukan isompiakin virheitä, joita en musiikissa helposti kuule. Jos äänentoisto on säädetty huolimattomasti, tai ääntä ei olla onnistuttu saamaan siinä lyhyessä ajassa, mikä chekkiin jää, riittävään tasapainoon, kuullostaa musiikki yleensä ikävältä. Pienetkin virheet soitossa saavat paikalla olijat ihmettelemään mikäs nyt tuli. Jos musiikki on kovalla saa se ärtymyksen moninkertaistumaan. Soitossa ei välttämättä edes ole virheitä, mutta pääkivun vähitellen saapuessa vieraaksi on musiikista mahdoton nauttia. Äänen säätäminen viimiesen päälle ei ole mikään helppo, eikä nopea, juttu. Ammattitaito ja kokemus auttavat tietenkin.

Musiikin nauttimisesta oli joskus tässä tehty tutkimus, jossa oli todettu osan ihmisitä saavan endorfiinejä kovista bassoista ja osan taasen juuri tanssimisen aiheuttamasta ruiskeesta. Jotkut kyllä saivat pelkästä melodisen musiikin kuuntelustakin, joista suurin osa oli hyvin kouluttautuneita musiikin alalla. Minä kuulun osaan musiikin kuuntelijoista, joille melodia, tunnelma ja jipot musiikissa saavat aikaan halun tanssia ja sitä myötä mielihyvän. Osaa ihmisistä tämä ei ollenkaan kiinnosta vaan musiikin aiheuttamat ilmanpaine aallot on se josta mielihyvä kumpuaa. Nämä ihmiset ovat yleensä äänekkäimpiä musiikin voimakkuuden nostamiseksi.

Kirjoittajan avainsanat: ääni, äänen säätö, äänenvoimakkuus

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu