TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kisaranta - miinus, Hirvensuuli - plus, Hiekkaranta - ok (Jatsari 2010-08-22 19:48)

Kisaranta - miinus, Hirvensuuli - plus, Hiekkaranta - ok

Jatsari
2010-08-22 19:48

Keväällä huomasin mainoksen Mika Kallion ajokoulusta Alastaron radalla 17.8. Hakemus sisään ja heinäkuussa tuli ilmoitus pääsystä mukaan. Sitten alkoi tanssipaikkojen metsästys. Lopulta päädyin Kisarantaan, Hirvensuuliin ja Hiekkarantaan. Hiekkaranta siksi, että se sijaitsee Virroilla, jossa oli tarkoitus tehdä vähän metsätöitä ja Kisaranta sekä Hirvensuuli esiintyjien ja lähellä sijaitsevien majoituspaikkojen vuoksi.

Maanantaina starttasin Blackbirdyn aikaisin ja hurautin Virroille ja iltapäivä meni metsätöissä. Tiistaiaamuna olin taas aikaisin liikkeellä ja kiepsautin Ypäjän kautta Alastaroon. Ypäjällä kävin videoimassa tyttären vaatimuksesta varsaa, joka myytiin vuosi sitten. Suffelista oli kasvanut komea ori ja oli mukava todeta, että oli päässyt hyvään kotiin muiden oriiden seuraan.

Iltapäivällä meni neljä tuntia Mika Kallion opastuksella Alastaron radalla oikeiden ajolinjojen hakemisessa ja väistöharjoituksissa. Lämmintä oli, kun alla oli tulikuumat moottorit, aurinko porotti kuumana ja paksut ajokamppeet estivät lämmön karkaamisen.

Puoli kahdeksaksi ehdin paikkakunnan ainoaan hotelliin ja pikaisen suihkun jälkeen Kisarantaan. Ensimmäinen setti oli jo hyvässä vauhdissa ja polkan sävelet toivotti tervetulleeksi. Äkkiä takki narikkaan, lähin tyttö kainaloon ja polkkaamaan. Oli todellinen salamastartti. Hakuja ehdin tehdä muutamia ennen kuin alkoi naisten vuoro. Etukäteen ounastelin, että mitenkähän käy flaksi oudossa paikassa, jossa ei ollut ketään tuttua.

Koitin tyrkkäytyä miesten riviin keskivaiheille. Miehiä haettiin vasemmalta ja oikealta ja itse jäin seisoskelemaan lattialle kunnes siirryin istumaan seinustalle. Uusi yritys ja sama tulos. Taas vietiin kaikki muut, mutta minä jäin taas seisoskelemaan lattialle. Silti naisten vuoron aikana oli pitkä rivi naisia istumassa ja myös vapaita, tanssihaluisia miehiä. Vähän nolotti ja huvittikin tilanne. Siinä vaiheessa kävin wc:ssä katsomamassa peilistä, onko minun päällä hologrammi, jossa lukee ”SPITAALINEN”. Ei näkynyt ja uskaltauduin aina vaan uudestaan hakuriviin. Naisten ensimmäisellä vuorolla pääsin kuitenkin tanssimaan pari kertaa, mutta haluja olisi ollut enempäänkin. Mietin, että olisiko sittenkin pitänyt laittaa tanssikerho Kavaljeerin paita päälle. Olisikohan se edesauttanut tanssimaan pääsyä?

Varmaan jokaisella on ns. must- tansseja, jotka haluaa tanssia taitavan kaverin kanssa. Kannattaisi kuitenkin heittä foksilla koepallo ja kokeilla outojakin kavereita. Siinäkin mielessä seisoskelu harmitti, kun pukeudun siististi, en haise vanhalle viinalle enkä vanhalle hielle, en kähmi, en puhu hävyttömyyksiä, olen selvin päin ja osaan myös tanssia kaikki tanssilajit, jotkut hyvin ja jotkut tyydyttävästi. Eli olen tanssimies enkä vonkamies, mutta sehän ei näy päällepäin. Eniten harmittaa ne pari hidasta valssia, jotka ovat minulle polkan ja masurkan lisäksi must –lajeja, ja jotka jouduin seuraamaan sivusta.

Niinpä tuli vuorohakutanssit nimensä mukaisesti. Seuraavan miesten vuoron käytin aktiivisesti ja naisten vuoron istuskelin kahviossa. Olisi pitänyt etsiä Humppis käsiin, niin olisi voinut tutustua kaveriin ja vaihtaa ajatuksia, kun ensimäistä kertaa satuttiin samoihin tansseihin. Se jäi tekemättä, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Sinitaivaan mainiosta soitosta huolimatta illasta ei jäänyt kovin positiivinen kuva.

Keskiviikko iltasella ajelin Huittista kohti. Ilma oli moottoripyöräilyä ajatellen ihanteellinen, lämpöä ja aurinkona sopivasti. Vammalan kohdalla kypärän sisään tulvi huumaava puidun viljan tuoksu. Samalla päätin, että jos Hirvensuulissa käy Kisaranta –flaksi, niin viimeistään kymmenen aikaan ajelen takaisin Virroille ja suutuspäissäni raivaan kymmenen hehtaaria taimikkoa keskellä yötä otsalampun valossa patoutuneen energian purkamiseksi. Mietin myös, että miksikähän muut tanssinettiläiset olivat menossa Särkälle, vaikka Hirvensuulissa olisi PNP. Se selvisi myöhemmin.

Hirvensuuliin, joka on maatilamajoituspaikka, saavuin puoli kahdeksan aikaan ja vanttera HD –mies toivotti tervetulleeksi ja opasti majapaikaksi hirsitalon peräkammarin. HD –mies teki minusta peräkammarin pojan varmaan siksi, että ajelen japsipyörällä. Suulissa oli myös sauna lämpimänä ja jälkihikeä pukkasi vielä pintaan, kun astelin suuliin. Paikkahan oli kuin museo. Seinät tupaten täynnä vanhoja työkaluja. Onneksi puukot ja puntarit oli niitattu niin hyvin kiinni, ettei kenellekään tule kiusausta käyttää niitä parempiin tarkoituksiin.

Nyt selvisi, miksi Humppis ja muut olivat menossa Särkälle. Vaikka itsekin olen viidenkympin ja haudan välistä, niin tunsin itseni todella nuoreksi. Eli väki oli aika iäkästä. Harvemmin olen teititellyt tanssikavereja, mutta täällä sitäkin tuli tehtyä. Täällä kuitenkin ollaan ja kohta selviää, kaatuuko yöllä Virroilla metsää. Ensimmäinen valssi kajahti ja vaikka väkeä oli vähänlaisesti, niin eräs harmaapäinen rouva haki valssille. Valssi sujui hyvin ja koko ensimmäinen setti meni tanssiessa. Eka tauolla kävin juomassa yhden siiderin ja ostamassa evästä aamua varten.

Eräälle daamille kerroin, että on tulossa rankka ilta, kun koko ajan haetaan tanssimaan. Hän vastasi, että taitavilla tanssijoilla on vientiä. Pyysin välittömästi lausuntoa kirjallisena, että kävisin naulaamassa sen paluumatkalla Kisarannan oveen kolmen tuuman nauloilla. Valitettavasti kynää ja paperia ei ollut saatavilla.

Seuraava setti ja seuraava taukokin meni tanssiessa. Naiset ovat ovelasti valinneet paikan oven tuntumasta. Puolustuslinjat ovat kuin Tali-Ihantalassa 1944. Jos pääsee ensimmäisen linjan läpi, niin on vielä pari uutta linjaa ottamassa karkureita kiinni. Jotkut miehet onnistuivat pääsemään oven ulkopuolelle ja luulivat selviytyneensä, mutta sitten heidät nykäistiin takaisin salin puolelle. Kolmannella tauolla onnistuin jo toisella yrittämällä pääsemään naisten jo vähän harvenneiden puolustuslinjojen läpi juomaan illan toisen siiderin.

Jos Pyhäsalmen lavalla naiset ovat aktiivisia hakemaan, niin täällä meno oli vähintään yhtä riehakasta. Fiksuimmat pitivät edellisen tanssin miehestä vielä kiinni, kun jo koppasivat toisella kädellä uuden miehen. Mies kummassakin kädessä, vasemmalle kiitetään edellisestä tanssista ja oikealle tervehditään uutta kaveria. Todella nokkelaa.

Tanssitaidollisesti kaikki illan daamit eivät olleet korkealla tasolla eikä kaikki lajeja pysynyt tanssimaan lajinomaisesti. Jive, cha cha ja rumba menivät syliotteessa, mutta sen mukaan on mentävä, mitä kumpikin osaa. Kun daami haki foksille, niin pysyi 90 % varmuudella arvioimaan, mennäänkö perinteisellä hhnn –rytmityksellä vai voiko käyttää hnn tai hhhnn –rytmitystä. Varsinaissuomalaisilla ja satakuntalaisilla naisilla oli kuitenkin asenne kohdallaan. Vaikka kaikkia tansseja eivät osanneet tanssia lajinomaisesti niin siitä huolimatta haetaan aktiivisesti, ja se on tärkeä asia. Loppua kohden löytyi myös oman ikäluokan ja tanssitaitoisia daameja ja tilaakin oli, joten loppuilta oli yhtä nautintoa.

Koko illan aikana jäi kolme tanssia tanssimatta ja nekin tauon aikana. Koskaan aikaisemmin en ole päässyt tällaisiin lukemiin. Vaikka Hirvensuulin sali on hankalan muotoinen ja viettää moneen eri suuntaan, niin ilta oli todella onnistunut ja takki oli tyhjä toisen encoren jälkeen. PNP pisti myös parastaan ja oli todella hyvässä iskussa.

Kun tanssien jälkeen oli vielä sauna lämpimänä, niin ilta oli onnistunut. Kiitokset majoituksesta ja kaikille daameille, joita oli lukemattomia.

Perjantai meni metsätöissä ja iltapäivällä nyrjäytin vasemman nilkan metsässä. Viisikymmentä perkelettä mättäällä maatessa ja miettiessä, että tähänkö napsahti Hiekkaranta. Jalka kesti kuitenkin kävellä eikä kipuakaan juuri tuntunut joten lähdettiin kimppakyydillä Hiekkarantaan. Yksi foksi ja hidas valssi ja se oli siinä. Nilkka ei kestänyt kiertoliikettä ja kipeytyi niin että olisi tarvinnut kourallisen Buranaa ja siteen nilkkaan. Siteen sain ystävälliseltä kahvion henkilökunnalta, mutta loppuilta meni katsellessa muiden tanssimista. Olisiko pitänyt lasketella viisikymmentä ave mariaa perkeleitten asemesta?

Kun oltiin kimppakyydillä, enkä edes esittänyt pois lähtöä aikaisemmin, niin tunnin välein kokeilin jalkaa, mutta vasta yhden aikaan nilkuttelin yhdet hitaat. Jos Kisarannassa ei päässyt naisten vuorolla kunnolla tanssimaan, niin Hiekkarannalla pari naista yritti hakea miesten vuoron aikana, vaikka en ollut lähelläkään hakualuetta. Jouduin eka kertaa elämässä antamaan sydän verta vuotaen kahdet pakit mutta fiksuina naisina ymmärsivät tilanteen ja toivottelivat paranemista. Vasen jalka olisi kestänyt sellaisen tanssin, jossa vasen jalka vain täppää. Fusku olisi ehkä parhaiten soveltunut tähän tilanteeseen. Illan aikana kolme tanssia, joka oli myös ennätys. Jos Hirvensuulissa jäi kolme tanssia tanssimatta ja Hiekkarannassa kolme tanssia koko illan aikana niin se on keskimäärin joka toinen tanssi kaksissa viimeisissä tansseissa. Ei ollenkaan huonosti.

Lauantaina reissu päättyi ja kilometrejä kertyi vaivaiset 1500. Lauantaille oli vielä suunnitelmissa La Strada ja Myrskytuuli Kalajoella, mutta hoivailin jalkaa savusaunan lempeässä löylyssä. Muutama päivä ja taas rytkytetään polkalla.

Jatsari

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu