TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tango on nyt kulttuuriperintöä (Kaminiitto 2009-10-04 17:27)

Tangoprofessorin näkemyksestä

Lutukolli
2009-10-06 11:26

Katsoin vähän tuota laittamaasi linkkiä, jossa on muistiinpanoja tanssihistorian apulaisprofessori Saviglianon kirjasta. En jaksanut sitten ryhtyä lukemaan sitä netistä aukeavaa opusta kun sivun kääntämisen jälkeen tulikin jonkinlainen rekisteröitymislomake. Sinä viittaat Saviglianon käyttämään termiin dekolanisaatio ("Esimerkiksi sana (de)kolonialisoida on sumeasti määritelty ja hän käyttää sitä jatkuvasti") ja sen käytöön tangokulttuurinmuutoksessa seuraavasti: "Tangon esittäminen julkisesti on käynyt läpi voimakkaan muutosprosessin (eli kolonialisoitunut) ennen kuin yläluokat ja länsimaiset kulttuurihegemonistit ovat sen hyväksyneet." Tämä voi mennä nyt ihan metsään, mutta voisiko sen paremmin korvata tuossa tangonkin läpikäymässä kulttuurifuusiossa termillä akkulturaatio.

Tälläisenä perinnetieteistä mitään ymmärtämättönä voi tietenkin kuuseen kurkottavana heti kapsahtaa katajaan. Lainaan nyt tähän tekstiä toisesta väitöskirjasta eli Pekka Jalkasen Alaska,Bombay ja Billy Boy, Jazzkulttuurin murros Helsingissä 1920-luvulla. Se käsittelee hieman eri musiikkityyliä, mutta ymmärtääkseni siinä tarkastellaan teoreettiseti samanlaista tilannetta eli sekä tietyn musiikkikulttuurin muutosilmiötä että siihen vaikuttavaa kulttuuriympäristön kehitystä.

Jalkanen kirjoittaa sivulla 9 seuraavasti:
Etnomusikologiassa kiinnostuttiin musiikin muutoksen tutkimuksesta pääasiassa 1950-luvulla, kun ala `antropologisoitui` ja ilmeni tarvetta selittää yksittäisten tyylipiirteiden muutokset laajempien kulttuurikokonaisuuksien osina. Antropologian vaikutus ilmeni mm. teorianmuodostuksen alueella; niinpä etnomusikologian teoria on pitkälti ollut antropologisen teorian sovellutusta musiikintutkimuksen alueella. Tämän mukaan musiikin muutos on määritelty diffuusio- ja akkulturaatioilmiöksi, kehitystapahtumaksi, jonka panee alkuun joko kulttuurin sisältä tai ulkoa tullut uudistus, innovaatio.

Akkulturaation käsite on osoittautunut keskeiseksi silloin, kun on tarkasteltu kahden eri kulttuurin kohtaamisesta seurannutta kulttuurinmuutosta.

Alunperin akkulturaatiolla tarkoitettiin suunnilleen samaa kuin diffuusiolla, kulttuuripiirteen leviämisellä. Jo 1950-luvulla käsite määriteltiin kuitenkin diffuusiota syvällisemmäksi, pitkäaikaista ja välitöntä molemminpuolista kontaktia vaativaksi tapahtumaksi kahden kulttuurin välillä:
Akkulturaatio on "ilmiö, joka syntyy eri kulttuureihin kuuluvien yksilöiden kohdatessa jatkuvassa ensikäden kosketuksessa ja alkuperäisten kulttuurikaavojen muuttuessa sen ansiosta toisessa tai molemmissa ryhmissä". Myöhemmin käsitettä on hieman väljennetty tarkoittamaan "kulttuurin muutosta, joka saa alkunsa kahden tai useamman itsenäisen kulttuurijärjestelmän yhteydestä".


Voihan tietenkin olla (kuten kirjoitat) että argentiinalaisten mielestä eurooppalaiset raiskasivat tangoon koska siinä korostuivat askelten yksinkertaisuus ja daami pystyi ennakoimaan mitä seuraavaksi oli tulossa. Ja siksi kunnon tanguerot tietenkin halveksivat syvästi tätä tangoa. Sekä että tangon imperialistinen muokkaus ja sen pakkosivistäminen aiheuttivat mm. sen, että syntyi valtava määrä erilaisia tangotyylejä, mistä eräänä kuriositeettina voisi mainita suomalaisen tangon. Siksi saataa tuo kolonisaatio-asia olla argentiinalaisten silmin katsoen ihan ymmärrettävää.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu