TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kirkolle tanssista (Hannele Tervola 2009-09-16 10:23)

Kirkolle tanssista

Hannele Tervola
2009-09-16 10:23

Kirjoittelinpa kirkolle tanssista:

“TANSSI” - YKSI SANA, KAKSI VASTAKKAISSUUNTAISTA ILMIÖTÄ

1. Tanssi kauniina, sielun ilmetymänä Ihminen on luojan luoman luontonsa puolesta käytännössä toimiva olento. Kaiken toiminnan käyttövoimana on motivaatio, joka on tunne noiden asioiden tekemisen tärkeydestä elämän kannalta, joko itselle, muille tai elinympäristölle ja tuleville sukupolville.

Ihmiselle luonnollisen hahmotustavan mukaan kukin tunne on elämän musiikkia - juuri siksi me kaikki ymmärrämme musiikkia! Kaikki toiminta on siis toimintaa elämän musiikin tahdissa, mikä lienee tanssin perusmuoto, alkuperä, aivan samoin kuin elämän musiikki on kaiken musiikinymmärryksen alkuperä. Lisäksi kaikessa toiminnassa on olennaista juuri toimiva: ihmisen luonnon eli ihmisen ja maailman käyttöohjeiden mukainen, siis tuo toiminta elämän musiikin tahdissa eli "elämän tanssi"!

2. Tanssi rumana, pahuuden muotona Yo. elämän tanssi on erilaista kuin sätkynukkemainen teennäinen tai valehdeltu raajojen ja koko kropan heiluttelu musiikin säestyksellä. Valehtelu luo keinotekoisen muodon, jonka alle ihminen itse tukehtuu. Siksi se on paha sinällään ja paljon harjoitettuna (krooniset valehtelijat) pahuutta luova: itsensä lyttyyn painaminen synnyttää puolustavia aggressioita, jotka tyypillisesti väärin suunnattuina, niin kuin valehteleville tapana on, ovat kovin tuhoisia, haitallisia, perin juurin pahoja, mihin kai kirkon perinteinen negatiivinen kanta tanssiin juontaa juurensa.

1. Elämän tanssi on itseilmaisua, elämän aidoimman muodon ilmausta!

1. vai 2. Olisi siis tehtävä selkeä ero näiden kahden tanssiksi kutsutun tekemisen välillä: Itseilmaisu on tuettavaa, elämän aidoimman, terveimmän äänen ilmausta, kaiken toimintamme pohja, sielumme ääni. Kun taas tunteidenmukaisuuden näytteleminen, jossa itseilmaisulle ei ole sijaa, on paha, vastustettava ilmiö.

1. vai 2. Ihminen joka tanssii tanssin riemusta, tanssinee oikein, terveellä tavalla, samoin luonnollinen elekielinen sosiaalinen ilmaisu on hyväksi. Ihminen, joka tanssii sosiaalista asemaa saadakseen ja näyttelemisen taitoa oppiakseen, todellisen minänsä peittääkseen, valehtelussa taitavaksi oppiakseen, tanssii sätkynukkemaisesti ja vahingoittaa siten ensin etenkin itseään, mutta virheen jatkuessa erityisesti myös muita.

Loppupäätelmä Toivoisinkin siis, että Kirkko omalla vaikutusvallallaan tukisi tanssia riemukkaana itseilmaisuna ja toisaalta pyrkisi karsimaan pois sätkynukkemaisen pahan nukkenäytelmä”tanssin”.

(J.K. Jos näyttelet jotakin todellisten tunteidesi suuntaista, jää itsellesi paremmin tilaa kuin tunteittesi kanssa ristiriidassa olevaa näytellessäsi: se on siis näiden kahden välimuoto.)

Kirjoittajan avainsanat: itseilmaisu, elämä, tanssi, uskonto, paha, sielu

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu