TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Haaveita 2 (Josef 2009-08-19 9:55)

Haaveita 2

Josef
2009-08-19 9:55

Tässä jatkoa haaveille.

Kesä oli mennyt ja alkava syksy kirjoi tienvarren puita. Dieselin karhea käynti tuntui rauhoittavalta. Laskeva aurinko paistoi vasemmalta ja lämmitti poskeani. Sysmä. Ajaisinko Judinsalon kautta? Tulisi vain turhaa kiertoa eikä siellä enää olisi niitä tunelmallisia lossejakaan. Siis suoraan Joutsaan. Tukkirekka pöllytti edessä hiekkaa tien pientareelta. Tuoreen männyn pihkan tuoksu täytti auton. Kuinka ne näin myöhään ovat tukinajossa? Myöhään olin minäkin matkalla. Vasta vähän ennen seitsemää olin lopulta päättänyt lähteä. Koko päivän olin pohtinut asiaa ja vaipunut haaveisiin. Työtoverit olivat huomautelleet, että olenko lomalla vai töissä.

Viitta näytti Korpilahdelle. Käännyin sivutielle. Joutsenlammen tie jäi taakse. Nyt en ollut matkalla sinne, vaan Juurikkasaareen. Harmaasilmäinen tyttö. Näkisinkö hänet siellä. Koko matka tuntui typerältä: ajaa nyt lähes 300 km suuntaansa vain nähdäkseen, on tanssilavalla harmaasilmäinen tyttö, jota en edes tuntenut. Ja jos on, mitä sitten? En tiennyt. Luotin vain siihen, että kyllä se sitten selviää. Tie painui notkoon ja pellolta nousseeseen usvaan. Auto täyttyi kylmästä kesäillasta ja käänsin lämmön päälle. Pitäisikö kääntyä takaisin? Mitä ihmettä minä täällä teen?

Tie nousi ylös Vaarunvuorelle. Aurinko paistoi suoraan silmiin. Oli vaikeaa nähdä, minne tie kääntyi. Pysähdyin vuoren laelle. Hakkuut olivat jättäneet jälkeensä vapaat näkymät Päijänteelle. Pohjoisessa näkyi Ristiselkä, sen takana Muuratsalo. Saatoinko nähdä ihan Juurikkasaareen saakka? Tanssit olivat jo alkaneet. Tulisin perille hieman kymmenen jälkeen. Ei varmaan kukaan vielä niin aikaisin lähde pois. Eihän?

Ylitin kallion, jolta tie laski kohden Juurikkasaaren pengersiltaa. Nuoruudessani penger oli tehty männyn kuorintajätteestä, ja tämä viimeinen matkan osuus ennen tansseja tuoksui männylle. Parkkeerasin autoni paikalle, jossa näinä välivuosina oli säilytetty Alvar Aallon venettä: kaunis, mutta kelvoton vesillä. Harmaasilmäinen tyttö: niin tavallisen näköinen, mutta parketilla täydellinen. Muistin kertomuksia alastomasta Ainosta Alvarin veneen kannella. Mieleeni nousi myös kuva suureen takkiini kääriytyneestä harmaasilmäisestä tytöstä veneeni perätuhdolla.

Otin vanhan paikkani oven pielestä. Katselin tanssivia pareja ja järvenpuoleisella seinustalla istuvia tyttöjä. Harmaasilmäistä ei näkynyt paikalla. Toivoin, että hän vielä tulisi ja pelkäsin, ettei tulisi. Pelkäsin, että tulisi…

Kirjoittajan avainsanat: Juurikkasaari

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu