TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Lappajärvellä suunnistamista (Jatsari 2009-08-16 22:26)

Lappajärvellä suunnistamista

Jatsari
2009-08-16 22:26

Lauantaina mietittiin vaimon kanssa illan tanssireissuja ja ajatuksissa kävi Halkosaari, olihan siellä esiintymässä kaksi suosikkia – PNP ja Helmenkalastajat. Iltapäivä kului kunnes marjapensaiden keskellä varttia vaille kuusi tuli äkkiä päätös – Halkosaareen, jossa tanssit alkavat 20.15 ja matkaakin oli 130 km.

Sauna kiireesti päälle, kasvimaalle kuokan kanssa ja kohta oli siiklit ja porkkanat porisemassa samassa kattilassa ja parinkymmenen minuutin päästä kevyt ateria tuntui vain täyteläisenä olona.

Puoli kahdeksalta mehumaijasta virta pois ja päästiin suunnitellusti matkaan vaimon toimiessa kuskina. Lähtiessä vilkaisin Enirosta pikaisesti, että Halkosaari on siinä järven pohjoispäässä, eikä pitäisi olla ongelmaa suunnistamisessa, sillä Lappajärven ohi on kuljettu anoppilaan 80-luvun lopulta saakka lukemattomat kerrat ja joskus on ajettu jopa Vimpelin kautta Halkosaarenkin ohi.

Lappajärven kohdalla piti kääntyä vasemmalle ja se oli selvää, että Lappajärven keskustaan ei saisi ajaa, sillä silloin oltaisiin menossa vikaan. Käännyttiin Nissintielle, joka veti kuitenkin kohti Lappajärven keskustaa. Jarrua päälle ja Ala-Ollilantien kautta rantaa hipoen takaisin päätielle. Järven itäranta näkyi päätielle ja sinne pitäisi päästä ja seuraavasta tienhaarasta lähdettiin seuraamaan rantaa ja kohta oltiin umpitien päässä Kivitipun pihassa. Nyt piti jo katsoa opastetaulusta se punainen pallukka, joka näytti sijainnin.

Ei auttanut vanhat meriitit, vaikka on hiihtosuunnistuksessa Keski-Pohjanmaan piirinmestaruuskisojen pronssimitali 80-luvulta ja Jukolan viestin yöosuus on juostu monet kerrat. Moka mikä moka ja täysin omaa syytä.

Löytyihän se Halkosaarikin pienten harhojen jälkeen. Kävi juuri niin kuin joskus Kainuun Rastiviikolla. Sadan metrin väli on niin helppo nakki, että pieni vilkaisu karttaan ja leimaus, eikä tarvitse edes koodia tarkistaa näin helpolla rastivälillä. Sitten maaliintulon jälkeen saa ihmetellä, että miten minä voin olla diskattujen joukossa.

Vaimo kyseli, että onko se Halkosaari saari vai mikä. Eihän se mikään saari ole – nimi vain. Kuitenkin ylitettiin silta eli saarihan se oli, sekin tuli selväksi.

Aivan alkuun ei ehditty mutta hyvin ehti vaikka PNP:n ensimmäinen setti oli jo pian loppumassa. Kun on kaksi tähtiorkesteria soittamassa, niin illasta ei voi tulla huono, eikä tullutkaan. Etelä-Pohjanmaan naiset olivat hyviä tanssimaan ja vauhtilajeillekin saattoi hakea tuntemattomia. Masurkalle toki onnistuin kynkkäämään Leila Mäenpään, joten ei paremmin olisi voinut sattua. Ja tilaa oli, masurkan tanssijat taisivat olla vapaapäivällä. Vaikka oli ensimmäinen kerta Halkosaaressa, niin ei varmaankaan viimeinen – niin hyvät muistot jäi paikasta.

Yhden jälkeen oli mittarissa tarpeeksi metrejä ja kotimatkalle. Jos kotona lähtiessä kasvisateria oli paikallaan, niin pari rasvaista ja suolaista makkaraa tasapainotti sopivasti tilannetta.

Högnabban kohdilla sai sitten väistellä tien ylittävää minkkiä. Onkohan kettutytöt olleet taas asialla?

Loppumatkasta Kokkola-Kajaani –tiellä sitten tähti johdatti kotia kohti – suoran päässä sopivalla korkeudella. Kalajoen ylityksen jälkeen näkyi tien varressa koivujakin, mutta tähti oli silloin pimennossa. Kunnes vähän ennen kolmea ne näkyivät yhtä aikaa – koivu ja tähti. Kotona.

Jatsari

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu