TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tanssi ja parisuhde (Berthot 2009-07-24 14:37)

Riittämättömyyden tunteista

MardiJan
2009-07-30 12:53

Nadi: Tulee ihan elävästi mieleen kuinka siitä tanssista ei oikein tullut mitään enkä sitten uskaltanut hakea oikeastaan ketään koko iltana kun se epävarmuus ja huonouden tunne iski :( Samoja miehiä olisin voinut toisessa tilanteessa hyvinkin hakea ja olisin taatusti tanssinutkin paljon paremmin.

On varsin huvittavaa kuinka eri "tasoisesti" tanssi voi sujua yhden ja saman ihmisen kanssa - riippuen siitä minkä "tasoinen" valikoima siellä sinä iltana sattuu olemaan tanssitettavana!

Ihan hyvän kaverinkin kanssa voi oikeasti hävettää tanssia iltana, jolloin tietää sen juuri tanssittaneen kahtakymmentä paljon parempaa naista ..tulee olo, että "hitsi nyt tuo tajuaa, että mä olen vaan tällainen eikä enää halua mun kanssa tanssia"
Ja edelleen Nadi: Mun ongelma on nämä omien korvien välissä olevat "sisäiset demonit",...toisten NAISTEN "taso" on semmoinen tavallinen ja voin häpeämättä seistä siellä "valikoimassa" mukana ja tuntea kelpaavani yhtenä siellä joukossa.

Mutta jos ne demonit näkee siellä lavalla miljoonittain superproonaisia niin sitten ne tekee pahojaan ja tekee musta vanhanrumanhuonon :'( Ja sitten menen paniikkiin ja vaikka kuinka yritän niin ei se tanssi vaan suju yhtä hyvin enää! Jos tunnen itseni huonoksi niin sitten musta tuleekin huono.

Tuon olen omakohtaisestikin silloin tällöin tuntenut. Sen myös varmaan kaikki muutkin jo jonkin aikaa tanssineet ajoittain tuntevat. En nimittäisi sitä kuitenkaan demoniksi vaan tilapäiseksi itseluottamuksen puutteeksi. Joskus itseensä luottaa ja kaikki tuntuu menevän hienosti, joskus taas ei luota, jolloin mikään ei tunnu sujuvan. Jälkimmäisessä tilanteessa silmä vielä yhä useammin noteraa muiden hienoa tanssia sekoittaen näin vielä lisää sitä onnistumisen tunnetta.

Itse olen itseäni yrittänyt lohduttaa sillä, että vaikka tanssini tuntuu itsestäni toisinaan sujuvan aivan päin prinkkalaa, jopa tanssitettavalle vastenmielisesti, niin oletettavasti se kaikki kurjuus ei sittenkään ulospäin täysin välity ja tanssi on nyt kuitenkin tanssittavaa. Selkeästi myös tuon suuntaiset omat ajatukset huonontavat tilannetta entisestään, siksi se tunne pitäisi leikata ajatuksista pois.

Välillä tanssi ei suju, eikä sitä edes pysty sanomaan, johtuuko se omista vai tanssikaverin fiiliksistä. Näin yleisesti ja vielä Snadille erityisesti. On tanssifiiliksesi hyvä tai huono, niin kanssasi on hyvä tanssia. En usko, että kukaan muukaan mies kärsii tanssitettavien huonoista päivistä. Joskus se sujuu paremmin joskus huonommin. Meiltä kaikilta ;)

JK Tanssiurani alussa ihmetellen kuuntelin, kun tuntemani MM-tason tanssija kerran jutteli, ettei hän kehtaa hakea tanssimaan, koska hän osaa niin huonosti. Se ei ollut vähättelyä tai huumoria, vaan ihan aidosti tunnettu tunne. Silloin sitä suuresti ihmettelin, koska itselläni sellaista tunnetta ei koskaan ollut. Tiesin, etten osaa tanssia kovinkaan hyvin, kukaan ei odottanutkaan minulta mitään suurta suoritusta. Ei ollut mitään "menetettävää". Tuota "ei ole mitään menetettävää"-tunnetta nyt taasen metsästän.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu