TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tanssi ja parisuhde (Berthot 2009-07-24 14:37)

Tanssi ja parisuhde

Berthot
2009-07-24 14:37

Tervehdys ja hyvää keskikesää kaikille! Joku saattaa muistaa minun kirjoittaneeni aiheesta jossain kevään korvilla maaliskuussa. Tällöin kirjoitin miten olen paininut erinäisten ongelmien kanssa tyttöystäväni aktiivisen tanssiharrastuksen ja oman vähemmän aktiivisen tanssini välillä. Eli tällöin ongelmani oli, että koin useat tilanteet hyvin epämiellyttävinä itselleni, eli kun näin tansseissa joitain yksittäisiä tilanteita. (kun tyttöystäväni tanssi jonkun muun kanssa) Myönnettäköön että olin positiivisesti yllättynyt saamastani palautteesta, oletin, että etenkin "aktiivitanssijat", mikäli tällainen ilmaus sallitaan, tyrmäisivät mietteeni heti. Voin kertoa, että asioita alettiin käymään läpi oikeasti kunnolla, ja keskusteltiin tansseista suht paljon. Uskon että olen taas saanut lisää ymmärrystä. Tähän väliin voin lisätä, että parisuhteemme jatkuu edelleen, ja on mielestäni varsin hyvällä mallilla, eli meillä menee hyvin. Tunnen kuitenkin ajoittain huonoa omatuntoa suhtautumisestani tanssiin. Eli vaikka kantani on muuttunut jo paljon, en voi silti kieltää, etteikö jotkut asiat silti mietityttäisi välillä. Tästä johtuen minua harmittaa se, etten ole saanut koko taakkaa pois harteiltani, vaikka olemme asioista puhuneet, vaan edelleen saattaa joskus myös ne vanhat vaivanneet asiat tulla ikään kuin uudelleen pintaan. Tyttöystäväni on tosin sanonut, että minun tulisi puhua välittömästi jottei syntyisi taas "patoutumia" mutta on myönnettävä, että se on vaikeaa, sillä juuri silloin tuntuu siltä, ettei minulla olisi oikeutta TAAS ottaa samoja juttuja esille.

Siispä olisikin mukava kuulla näkökantoja siitä, onko väärin, että joskus edelleen mietityttää jo puhutut asiat? Pelottaa vaan ajatus siitä, saanko koskaan niitä pääni sisällä selviksi...

Otan loppuun esimerkkitilanteen:

"Tyttöystäväni on tanssinut juuri hyvän tanssijan kanssa. Haen häntä seuraavaan pariin. Tällöin tuntuu koko ajan, että omasta tanssista ei tule mitään, vaikka toisin uskoteltaisiin. Miltei hävettää jopa tanssia, palautan hänet riviin, enkä pysty heti hakemaan ketään. Jään seuraamaan sivusta ja tällaisessa tilanteessa uskon olevani "haavoittumaisillani". Silloin yleensä iskee se pahin tunne, etten kuulu tänne, eikä minua tarvita."

Tiedän toki että varmasti monien mielstä ajattelutapani on väärä ja minun pitäisi uskoa mitä minulle puhutaan. Mutta on kuitenkin oltava itselle rehellinen ja tunnustettava tunteet. En vaan haluaisi tanssien hajottavan mitään välillämme, mutta se on pahin pelkoni.

Iloista kesänjatkoa! :)

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu