TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Onko kokemusta Einistä ja Boogiestaan? (Ipta 2009-07-05 23:02)

Onko määrä parempi kuin laatu?

Seikkailija
2009-07-14 23:33

Usein täällä on kehuttu orkestereita juuri sen perusteella, että soittavat monipuolisesti eri tanssilajeja. Onko siis määrä parempi kuin laatu? Laittaako kukaan tanssi-illan päätteeksi ruksit tanssien kohdalle - jaha nyt jäi sambajive ja jenkka ilman ruksia, kyllä on huono orkesteri!

Itse ainakin olen huomannut viihtyväni paremmin, jos illan aikana pääsee musiikin avulla siirtymään tunnelmasta toiseen. Orkesteri aloittaa valssilla, jonka aikana saa liidellä avaralla parketilla ja kuvitella itsensä keinuvalle laivalle tai operettivalssien aikana Wieniin. Foksien aikana tulee sellainen perussuomalainen lavatanssitunnelma, jolloin mieleen jostain syystä tulee sauna ja hyttyset. Fokseja seuraa rumbat ja silloin saa tuntea itsensä ainakin puolilatinoksi ja pääsee hieman flirttailemaan daamille ja tunteet alkaa lämmetä. Sitten pamahtaa letkeät jivet ja alkaa syke nousta ja daamin kanssa pääsee vähän temppuilemaan ja kikkailemaan. Jivien jälkeen alkaa soida illan ensimmäiset tangot, juuri sopivasti, kun laskevan auringon säteet alkavat paistaa kesälavan ikkunasta sisään. Jivien nostattama hiki antaa juuri sopivat olosuhteet lähekkäin tanssituille kappaleille ja tangot päättyvät mahtaviin taivutuksiin. Tangoja seuraa humpat ja peruslavatanssifiilis jatkuu. Humpat menevät pelleilyksi, kun tytön kanssa menee kädet umpisolmuun, mutta hauskaa on! Ilta jatkuu diskomaisella buggalla ja nyt tulee väkisinkin mieleen jorailut yökerhon sirpaleisella tanssilattialla, voi mitä muistoja! =) Buggia seuraa masurkat ja fiilis siirtyy 100 vuotta taaksepäin. Kurkkua kuivaa, joten nyt on mahtava paikka siirtyä vesipisteelle jututtamaan tangoille osunutta paria, josko ilta voisi jatkua hänen kanssaan...wink wink

Masurkat päättyvät, mutta jonotan vielä kurkku kuivana muki kädessä vesipisteellä. Ihailemani tyttö juttelee jonkun supertaiturin kanssa...peli taitaa olla menetetty. Orkesteri alkaa soittaa cha chaa ja ne menevät nyt ohi. Siirryn lavan laidalle ja kuvittelen olevani kuubalainen taituri ja vatkaan lannettani cha chan tahtiin ja tapailen paikallani askelia. Muistan kuitenkin, ettei rintakarvarivistöni ole kovinkaan vakuuttava ja päätän lopettaa yksin tanssimisen. Seuraan kuinka supertaituri pyörittää tavoittelemaani tyttöä sellaisiin kuvioihin, että siinä menisi itseltä rytmi sekaisin ja kädet solmuun. Onneksi bändi ilmoittaa hidasta valssia tulemaksi ja pääsen nappaamaan tytön rivistä. Uskomattoman haikea tunnelma valtaa alaa ja pääsen liitämään piitkällä askeleella kappaleet alusta loppuun. Viimeisen tahdin jälkeen halaamme toisiamme, koska se oli niin mahtavaa. En kehtaa pyytää vielä tuplia, mutta olen varma, etteivät nämä olleet viimeiset kappaleet yhdessä. Hitaita valsseja seuraa Naapurin Sahtijenkka ja mieli siirtyy Ryysyrannan Jooseppiin. Haen vanhempaa naista, jonka kanssa on aina hauska pelleillä, niin nytkin. Lopetamme kappaleet naurunremakan saattelemana.

Ilta jatkuu salsoilla ja sisäinen Mauricio alkaa keikuttaa lannetta, vaikka yritän pitää sen aisoissa. Haen hyvin suomen kesässä ruskettunutta naista ja olen aivan varma, että olenkin etelän lomalla ja kylmä drinkki odottaa terassilla pimemevässä yössä. Kappaleiden päätyttyä palaan todellisuuteen jonottaessani vesipisteellä muovimuki kädessä. Juomatauko on hyvin taktikoitu polkkien ajaksi, sillä niiden tanssiminen kuumalla lavalla ei juuri nyt innosta. Mukava kuitenkin katsoa muiden iloittelua. Polkkien jälkeen alkaa soida swingit ja musiikki siirtää minut 30-luvulle ja kuvittelen lavalla soittavan aidon big bandin. Orkesterin puhallinsoittimet antavat juuri oikeanlaisen swengin kappaleeseen ja mieleeni muistuu vanhat elokuvat, joita isän kanssa pienenä poikana katselin. Kuin sattumalta swingejä seuraa ajatuksiini sopiva räkäinen rokki ja olo tuntuu hieman renttumaiselta, kun pyöritän pariani kuumalla lavalla älyttömän nopeasti kuviosta toiseen. Mitäpä tuli hakemaan naistenhaulla, kun tietää, että en voi himmailla rokkeja vaan ne pitää vetää TÄYSILLÄ! Kappaleiden jälkeen läähätyn ja läkähdyn, mutta tyttö ei ole moksiskaan. Taisinkin vain kiusata itseäni.

Ajattelin suuntaavani tauolle, kun alkaa soida aivan järkyttävän siirappiset hitaat. Olen hiestä märkä, mutta ennenkuin ehdin rivistä pois, alkuillan ihastus juoksee hakemaan. Pyytelen anteeksi märkyyttäni, mutta hän ei ole moksiskaan vaan painaa päänsä vastustamattomasti poskelleni niin, että voin aistia hänen rokkien aiheuttaman hengityksen kiihtymisen. Muistelen oppeja, että tyttö valitsee tanssietäisyyden, joten en työnnä häntä etäämmälle, enkä haluaisikaan. Kappaleet tulee tunnelmoitua amerikkalaisten elokuvatähtien esimerkillisellä tanssitavalla johtuen keski-illan tungoksesta. Huomaan, ettei tanssissa todellakaan askeleet ole tärkeitä, vaan TUNNE! Mieleen alkaa tunkea romanttisia ajatuksia, mutta yritän pitää ne kurissa säädyllisen tanssimiehen tavoin. Onneksi kappaleet päättyvät, sillä tietynlainen kielletty hedelmä -fiilis painaa päälle. Järkytykseksi tyttö pyytää tuplat. Valitettavasti järki on karannut kuuman ilman mukana lavan kattoon ja suostun välittömästi. Orkesteri alkaa soittaa samboja ja lanne karkaa hallinnastani saman tien. Sitten karkaavat silmät. Tytön lantio pyörii aivan ihanasti, enkä meinaa saada katsettani siitä irti. Yritän muistella samban kuvioita, mutta pasmani sekoavat täysin. Jähmetyn jankkaamaan perusaskelta ja tyttöä naurattaa. Pääsen onneksi vielä kiinni rytmiin, mutta sitten kappaleet loppuvat. Tyttö kiittää ja pyytää, että vielä illalla tanssittaisiin. Totean, että huominen on työpäivä ja täytyy lähteä. Hyvänyönhalien jälkeen kiiruhdan autolleni viilentyvään kesäyöhön. Paitani höyryää lämpimänä ja höyryn mukana siitä tunkeutuu sieraimiini tytön vieno parfyymin tuoksu...

Kotimatkalla totean, kuinka monenlaisia tunteita tanssi-illan aikana voi kokea. Mutta onko minulla jatkossakaan rohkeutta tarttua hetkeen voimakkaammin. Vai tuleeko elämäni olemaan vain kuuden minuutin pituisia tunnesyklejä...

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu