TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Pyhäsalmessa 7.7. liikuntatutkimusta (Jatsari 2009-07-12 12:17)

Pyhäsalmessa 7.7. liikuntatutkimusta

Jatsari
2009-07-12 12:17

Pyhäsalmen naistentansseissa 7.7 piti selvittää askelmittarin avulla, montako kilometriä tulee kuljettua tanssi-illan aikana. Suunnitelma näytti menevän myttyyn, kun vasen käsivarsi kipeytyi sunnuntain vastaisena yönä niin, ettei kättä pystynyt nostamaan vyötärölinjaa korkeammalle. Tanssit näyttivät etäiseltä, kuin kangastus erämaassa.

Tietysti kipeytyneen käden piti olla vasen. Kipeä oikea käsi ei olisi ollut niinkään paha asia kädenalitansseja ajatellen. Onneksi terveyskeskuksen lääkäri ymmärsi yskän ja määräsi 100 kappaletta kasisatasta Buranaa tulehdukseen. Eiköhän tuollaisella määrällä tulisi käsi tanssittavaan kuntoon parissa päivässä. Apteekissakin varoittelivat, että saa sitten ottaa enimmillään neljä vuorokaudessa. Onneksi puolikkaillakin sain kipua ja tulehdusta pois sen verran, että lähdettiin vaimon kanssa tansseihin. Varmuuden välttämiseksi otin kuitenkin lähtiessä yhden kokonaisen.

Kahdeksan aikaan oli väkeä ja melkoisesti ja Tulipunaruusut aloittivat sveitsiläisen kellon tarkkuudella tasan kahdeksalta. Onneksi ilma oli hieman viileähkö ja väkeä sopivasti paikalla, ei liikaa eikä liian vähän. Oli sitten helle tai pakkanen, niin hakuryysis on Pyhäsalmessa aina samanlainen. Miesten rivi tyhjenee ennen kuin orkesteri ehtii aloittaa soiton ja kymmenet naiset jäävät ilman tanssikaveria. Miehiä haetaan nakki- ja kahvijonostakin, mutta sehän sallitaan hätätilanteessa. Ensimmäinen setti tanssittiin vaimon kanssa kättä varoen ja tanssi oli monipuolisia, kuten aina Tulipunaruusujen tansseissa. Toisella setillä vaimokin häipyi omiin hakuihin kuin nuori varsa kesälaitumelle ja minä jatkoin tutkimustyötä.

Luin lähtiessä Buranan haittavaikutuksista ja jotenkin ne tuntuivat sopivan moneen tilanteeseen.

Mielilalan laskua oli havaittavissa, kun loppuillasta yksi humppa meni niin, ettei kukaan tullut hakemaan. No humppa ei ole koskaan ollut halutuimpia tansseja, joten ei sen vuoksi tarvinnut alkaa ranteita aukomaan.

Pyörrytystä oli heti pian tanssimatta jääneen humpan jälkeen polkan aikana ja samaisen polkan aikana oli havaittavissa myös selvää hengenahdistusta.

Se konkreettinen hyöty Burana -tansseista oli, että vaikka pari kertaa joku ohitanssija astui korkkareilla jalan päälle, niin ei tuntunut miltään. Pystypainin jälkeinen vaakapaini olikin syytä jättää kotona suosiolla väliin, sillä siinä olisi käynyt niin kuin jaloille astumisessakin, että ei olisi tuntunut miltään.

Kaiken kaikkiaan mukavat ja monipuoliset tanssit, paljolti Tulipunaruusujen ansiosta. Arja Havakka kolmen soittajan kera on kovasti hatunnoston arvoinen, jo pelkästään sen vuoksi, että ovat jaksaneet kiertää tanssilavoja vuosikymmenet, vaikka musiikillisesti esitys oli vähän, sanoisinko” no jaa”. Arja korvasi kuitenkin huumorilla sen mikä soitosta jäi vaille. Mikä oli sitten mittauksen tulos? Ei oikeastaan mikään, sillä jostain arvonnasta saatu halpismittari ei reagoinut valssiin, eikä varsinkaan hitaaseen valssiin eikä muihinkaan päkiähipsutuksiin. Vasta polkalla rupesi kunnolla tärisemään. Arvioisin kuitenkin, että helposti varttimaratoni tulee liikuttua yhden tanssi-illan aikana. Jotkut kehtaavat jopa väittävät, että tanssi ei ole kunnon liikuntaa!

Nyt on käsi jo täysin kunnossa, kuntokin vähän koheni ja Buranaakin on vielä 95 kappaletta jäljellä. Taitavat riittää vuosikausiksi ruuhkatansseihin.

Jatsari

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu