TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Onko kokemusta Einistä ja Boogiestaan? (Ipta 2009-07-05 23:02)

Onko määrä parempi kuin laatu?

Lutukolli
2009-07-11 17:02

Etkö itse vastannut tuohon toteamukseesi - Laittaako kukaan illan päätteeksi ruksit tanssilajien kohdalle ... - ihan siinä eka virkkeessäsi.; Usein täällä on kehuttu orkesterita juuri sen perusteella, että soittavat monipuolisesti eri tanssilajeja. Ja monessa rapsassa on moitittu, tai ainakin jotkut kirjoittajat ovat moittineet, orkestereita siitä että joku laji on jäänyt soittamatta, tai että sitäkin tulli vain yksi pari koko iltana. Minun puolestani jenkat ja polkat voisi kyllä unohtaa jo sinne riihien ja muiden viime vuosituhannen tanssiareenojen tantereille, joiden epätasaisuus ehkä vaati korkeampaa askellusta hihtämisen asemasta. Toiset tietenkin pitävät tätä tälläisen kateellisen puujalan puheena. Kuitenkin itseäni ihmetyttää näitä kahta lajia nykyajan parketilla katsoessa, miksi jenkassa moni pitää siihen kuluvana kovaa lattiiaan tömäytystä, ikäänkuin toisille pitäisi oikeaa tahtia askeltamiseen ojentaa. Ja polkassa on harvassa ne taitajat, joiden tanssi on kuin koko ajan vain kevyesti leijalisi hieman lattian yläpuolella. Serkkuni oli siinä oiva esimerkki, nyt reippasti yli 80-vuotiaana ei tosin ole enää askel yhtä lennokas. Polkassakin on valtatyylinä kovin raskas askellus?

Sinä sanot vältteleväsi slovareita tuon ilmaisemasi syyn takia. Minusta vanhoista lattareista ja italo-iskelmistä löytyy biisejä, joita on miellyttävää fiilistellä hitaina. Eihän siinä lähelläkään tarvitse sentään toista hengiltä rutistaa. Muitakin vanhoja 50- ja 60-lukujen biisejä vain valitettavan harvoin pääsee tanssimaan. Levyiltä ehkä joissakin paikoissa, mutta livenä enemmälti olen kuullut vain kaupunkilaistanssimusiikkiyhtye Jet Line'n niitä enemmänkin soittavan. Myös joitain uudempia iskelmiä, joita joskus raporteissa moititaan kokonaan tansseihin kuulumattomiksi, on mielenkiintoista testata ja koittaa improvisoida niihin soveltuvaa askellusta. Ehkä tässä minua ainakin helpottaa se että oman kullan kanssa tanssiessa tietää mihin toisen taidot yltävät, eikä ehkä tuntematonta hakiessa aiheuttaisi hänelle epämiellyttävää yllätystä. Myös hitaat rumbat on nauttinollista mennä enemminkin syliotteessa foksin askelluksella kuin rumban irtiottona.

Mutta tuohon varsinaiseen kysymykseesi; onko tanssilajien määrä parempi kuin soitannon laatu, sanoisin omasta puolestani että ainakin kuulemillani bändeillä on useimmiten ollut taitotaso minulle riittävä. Nuorillakin soittajilla taitaa olla monentasoisen musiikkiopetuksen takia myös teoriapuoli hallussa. Mestariksi tietysti tulee tosi huppulahjakkuuksia lukuunottamatta tarpeeksi harjoittelemalla sekä vankalla yhteissoittokokemuksella. Onhan välillä joitain pumppuja, joissa tuntuu jokainen vetelevän hieman omia säveliään. Myös noista itselle sopivimmista tempoista voi olla tanssijoillakin hieman eri mielipiteet. Ja jos kuuntelee eri aikakausilla purkitettua musiikkia, on tempot ajanoloonkin vaihdelleet. Jos vielä kärjistäisi siten, että soitannon pitäisi olla aina juuri sillä ainoalla oikealla tempolla ja muutenkin jonkin raadin siksi oikeaksi tavaksi katsomaa, eihän silloin soittajien pitäisi ollenkaan olla lauteilla. Vaan kaiken musiikin pitäisi tulla jonkun vempaimen syöveriin talletettuna studiossa moneen kertaan hiottuna esityksenä. Minä ainakin nautin jos bändi myös improvisoi ja jammaillee, eikä aina tule sen saman kaavan mukaan. Mutta jos olen johonkin tansseihin lähtenyt yritän bändin näkemyksen mukaan tallustella. Aika harvoin on tuntunut, että nyt on täysin toivotonta. Tanssilajien määrää en pidä niin kovin tärkeänä. Minun puolestani jotkut lajit saa puuttua bändin ohjelmistosta kokonaan ja silti ilta voi olla oikein onnistunut.Kuitenkaan en tunnustaudu tuohon sinun luokkaasi: Varmaan moni muukin allekirjoittaneen lisäksi pitää vain tietyistä tanssilajeista ja muu onkin sitten pakkopullaa. Voi sitä välillä huilaillakin, mutta omatkin fiilikset vaihtelevat ja sama ohjelmisto tuo tuo erilaiset tunnot pintaan eri iltoina. Minusta orkestereiden ohjelmistojen kirjo ja niihin sisältyvien tanssilajien runsaus tai puute on ennemminkin rikkaus, Yleensä ne tietää ja uudet tuovat vaihtelua tanssi-iltoihin.

Nykyisin ollaan yritetty änkeytyä ehkä tavallisista tanssipaikoista hieman poikkeavimpiin pippaloihin, ja joistain olen yrittänyt jotain raporttia tälle palstalle nysvätä. Mutta tänään kohta täytyy suunnata katsastamaan tämänkin vuoden tarjonta rockabilly-musiikin saralta, jota tuossa kesämökkikunnan naapurissa tarjotaan. Ja hei jos aiotte osallistua alan festareille joraamaan, niin muistakaa korvatulpat. Läskibasson takapotku tai kitaran vonkuna ja rummun pauke saattaa olla välillä vahvistettuna niille desibelitasoille, että hienoinen vaimmennus saattaa lisätä tanssinautintoa.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu