TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Vertikaalista sykettä ruohomatolla "untako vain"? (Vinkelis 2009-06-06 22:34)

Vertikaalista sykettä ruohomatolla "untako vain"?

Vinkelis
2009-06-06 22:34

1. Raporttia
1.1 jne.- raportin osasia

a.) Tanssisatua
b,c,d jne. tanssisadun jatkoa

1.

Kun kaksi tuntia istuin autossa, oli minulla aikaa pohtia tanssin ja tanssimattomuuden kysymystä Kisarannan ja Kapakanmäen väliltä. Se olisi vain 45 minuuttia lisäaikaa, joten saapuisin noin vartin yli kahdeksan Kapiksen parkkipaikalle. Minne menossa palsta ei näyttänyt mukavia lukuja Kisiksen suhteen, mutta koska viime kerralla olin joutunut tanssimisesta laistamaan, eikä takana ollut viikko asiaa helpottanut, olisi minun aivan sama olla kummassa paikassa tahansa. Istuisin jos en muuta voisi.

Nimeni listalla tökkäsin ja painoin kaasua. Olihan edes yksi tuttu tulossa, vaikka olen aina sanonut, että Tamperetta (nyt tarkemmin Kangasalaa) kauemmas ei tanssimiehen tarvitse lähteä.

Huopasin ja sousin kuitenkin päätöstäni ja prosessoin mielessäni, miten istuisin koko illan muina miehinä ja kamerankin mukaani otin, jotta voisin sulautua fanijoukkoon. Niin, pidän erittäin paljon musiikista jota illalla olisi kuultavana. Syke tietysti on viime vuosina petrannut niin kovasti, että viihtyvyyteni on taattu. Kovan menon puolesta, ja etenkin vauhdikkaiden Bugittelujen vuoksi Matti ja Teppo saivat minut paikalle tulemaan. Pääpaino on kuitenkin aina tanssitettavissa.

Halusin myös sitkeästi todistaa vääräksi sen ajatukseni, että kaikki tanssiporukat (sellainen perussetti minulle tutuista minne menossa palstaa käyttävistä tanssiaktiiveista) olisivatkin poissa kun Matti ja Teppo olisivat esiintymässä ja että lava täyttyisi ennen kaikkea pariskunnista ja faniporukoista ja ehkä vain harva sinkkudaami, jotka minua kiinnostavat aina tulisi paikalle. No, yksikin hyvä tietysti riittää.

Ajattelin kovasti, että kyllä Syke korjaa tilannetta tanssijan kannalta ja jos yhdeksään mennessä ei ole minulla sopivia tanssitettavia paikalla, vaihdan maisemaa.

Haluan vielä tarkentaa perusteluja päätökselleni. Siis, Valtatie kahdella oli joskus aikanaan esiintymässä Ruohosen veljekset ja toisena orkesterina Varjokuva. Hieman samanlainen tilanne muuten, mutta lähialueella ei varsinaisesti toista tanssipaikkaa ollut. Tanssit olivat mitä miellyttävimmät ja tanssidaameja runsain mitoin.

Täällä siis olin, Kisarannassa.

a.)

Polveni vihoitteli. Kesä on puhkeamassa täyteen vehreyteensä tässä kuussa. Piha-alueella oli vihreä ruohomatto joka kasvoi kaikkialla valkoisin kukin koristeltuja onnen apiloita. Mehiläiset pörräsivät imemässä mettä ja pölyttämässä kukintoja. Keltamusta raitakuvio tuli selvästi esille vihreään ruohoon verraten kun nilkutin pääovea kohden. Polulla oli kivi johon vahingossa astuin katsellessani ketä kaikkia oli muassani sisään tulossa. Horjahdin ja rämähdin nurmikolle suoraan mehiläisten päälle. Painoin käteni kasvustoon ja työnsin itseni ylös puistellen mustia housujani, kun tunsin vahvan piston vasemmassa polvessani. Katsoin alas ja huomasin mehiläispariskunnan vihaiset ilmeet, heidän painaessa uudelleen piikkiään polveeni. –Huitaisin- ja säntäsin juoksuun. Mehiläiset karisivat vaatteistani ja tippuivat väsyneenä maahan, enkä jäänytkään katselemaan niiden päälle vaan astelin samaa vauhtia lavan perälle yhdelle kääntöpenkille istumaan.

Pistettyä polveani alkoi kuumottamaan. Tunsin lisääntyvän tunnottomuuden ja katsoin miten housuni kohosi polven seudulla. Kokeilin tunnustella pattia, mutta mitään ei tuntunut. Mehiläisten antama puudute alkoi vaikuttaa ja kipukin hävisi pikkuhiljaa. Katselin ympärilleni ensivalssien tanssijoita. Eikä vieläkään omia tanssikavereita paikalla.

1.1

Istuin vielä tovin ja ohitseni liihottikin ensimmäinen palstatuttu kaverinsa kanssa. Toivossa on hyvä elää ja kun he tulivat tervehtimään minua, tokaisin lähteväni ihan justiinsa Kapakanmäelle. Melusta päätellen, he eivät kommenttiani kunnolla kuulleet, vaan hymyilivät onnellisesti. Maltoin vielä istua, kunnes alkoikin tapahtua.

b.)

Niin istuin rantasaunani terassilla ja katselin kaihoisasti merelle. Turkoosin eri värisävyt heijastuivat veden pinnasta ja aurinko paistoi täydeltä terältä silmiini. Olin aivan kuumissani tässä tyvenessä, seinustalla ja nousin vaistomaisesti ylös. Neito edessäni nyökkäsi ja hymyili iloisesti tanssiin pyytämistäni ja olin ensimmäistä kertaa tänä iltana onnellinen. Tämä oli kappaleparin toinen. Taisi olla valssia, jota mentiin läheisesti pehmeällä tyylillä, juteltiin ja todettiin että kyllä asiat vielä paranevat, kun vai jaksaa panostaa.

1.2

Horizontissa, kaukana, soi seuraavaksi nopeampi kappale, joten pian siirryttiinkin keskemmälle ja fuskattiin kunnolla, sillä eka tanssimme oli niin lyhkäinen ja oli aivan luonnollista jatkaa vielä. Ystäviäkään ei juuri näkynyt.

Pitihän hänet palauttaa kuitenkin, joten palasin penkilleni tarkastamaan polveni tilanteen. Aivan tulikuuma, mutta kivusta ei juuri tietoakaan. Oliko lääkärin vihdoinkin löytänyt sellaisen yhdistelmäpillerin, jolla kipu saataisiin kuriin… ne mehiläiset.

Kiertelin lavaa ja etsin mukavia tanssitettavia ja kas kummaa, tuttuja olikin saapunut. Aurinko häikäisi vaan enemmän,(tuumasi orkesterikin) kun talutin pohjoisen suunnan daamin parketille. Uskalsin heittäytyä jivelle ja kiipesin rinnettä todella energisellä tyylillä, kunnes mäenpäällä jouduin puuskuttamaan hikeä tämän energiapakkauksen tanssittamisesta johtuen. Sattuneesta syytä (minkä myöhemmin tavallaan toteankin) en häntä enää illan aikana sopivasti tavoittanut.

Tulihan sitä tanssittua sitten jo enemmänkin, ja olin iloissani saanut huomata teoriani paikkaansa pitävyyttä, ja myös sen, etteivät kaikki jaksa Kapikselle asti ajella. Siirryin kuitenkin miestenhuoneen kautta lavan eteistiloihin ja hetken hengähtämään.

Sitten kaivoin kameran taskustani ja siirryin lavan eteen tallentamaan Sykkeen polkkaa videolle. Faniporukat kyyristelivät, vaikka nostin kameran ylös ja rajasin otoksen näyttämään vain esiintyjiä. Fanittajatytöillä ei siis ollut sen puolesta hädän päivää.

Niin laistoin polkat, enkä arvannut tuntemattomiakaan alkaa kuvaamaan, joten odottelin kiltisti, kunnes Syke soittaa juuri minulle sopivaa musiikkia ja pääsisin ryöstämään tanssimiehiltä joitain minullekin erittäin arvokkaista ja upeista daameista. Onnistuinkin.

c.)

Kun istun täällä kahvilassa suklaaleivos ja teekupponen edessäni en malta edes koskea tuohon taideteokseen. Pyörittelen lusikkaani kupissa ja sekoitan sokerin ja maidon. (Englantilaisittain siis teeni nautin) Nostan kultareunaisen kupin huulilleni ja nautin jo kaukaa tuoksusta joka leijailee sieraimieni reseptoreihin ja sieltä neuroneiden kautta liuenneena edelleen käämirataansa pitkin tuoksujen palvelupisteen vastaanottoon, ja edelleen jaettavaksi isojen aivojen tunnekeskuksen alueelle. Ilmankos tuntuu niin hyvälle ihanalle tuoksuvat daamit.

Sydämeni läpätti ja painauduin häneen tiiviisti kuin imukuppi. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja enkä voinut hetkittäin edes hengittää. Silmäni olivat suljetut ja vertikaalinen tanssiasentomme muistutti elävästi yhtä tanssilavojen tukirakennetta, eli pilaria. Lie kuitenkin perustukset tai kattotuenta olleet heikkoja, sillä daamin pussatessa kaulaani horjahdin luonnottomasti. Kuuman kostea kosketus tuntui keräsissäni, ja koska en ole tottunut moiseen, enkä pidä poolopaitoja, joten Meissnerin keräset tunsivat tuon hellän kosketuksen.

d.) ja 1.3

Pusut poskelle: Daamin mukaan se oli kostoa edelliskerrasta, jolloin olin kuulemma villinä ja olin tuon saman hänelle tehnyt. Muistin kyllä, sillä vain kaikkein ihanimmat ystävädaamini saattavat päästä hellyydenosoitusteni kohteiksi.

e.)

Siemaisin kupista ja lämmin, suosikkiteeni valui kurkustani alas lämmittäen fyysistä sisimpääni. Silmäni nauttivat herkusta, joka pehmeän houkuttelevana napotti lautasen keskellä. Tartuin siihen hellästi kädelläni tukien vasemmalta ja puristaen kevyesti oikealta. Nostin ja kosketin herkkua huulillani avaten suutani vielä hieman enemmän ja haukkasin palasen. Mikä maku ja pehmeys, tuumasin ja silmät suljettuina annoin suklaan sulaa suussani kunnes se liukui täyttämään minua ja antamaan energiaa tanssi-illalle.

f.) ja 1.4

Nautin niin tuosta hetkestä, että olisin toivonut ajan pysähtyvän ja kaiken jäävän niille sijoilleen. Daami sylissäni kuin herkku, pehmeänä tuoksuvana ja niin halukkaana pysyä syleilyssäni, sillä jokainen tanssittu kappale oli aina ensimmäinen, eikä sitä toista koskaan tullutkaan. Ihana nainen, vaan ei osannut laskea.:)

Aika on niin rajallista kuitenkin, että tee loppui ja suklaakakkukin. Ei auttanut kuin hyvästellä neito ja halia vielä kerran ja katsoa kaihoisasti eteneviä askeleita.

1.5

Ilta oli kuitenkin nuori ja paljon vielä kokematta. En jäänyt yksin, sillä piilopaikoistani huolimatta, siis niistä kuvauspaikoistanikin minut löydettiin. Myös miestenhakuvuorolla joku ihanainen bongasi minut parketille, mutta en jaksanut olla etiketin tarkka tuosta asiasta, eikä olisi voinutkaan, olinhan hakualueella. En olisi kieltäytynyt, hänen kutsustaan edes kahviosta. Ilta jatkui…

g.) ja 1.6

Istuin taas terassillani. Veden laineet liplattivat rantakivikkoon ja minua kehotettiin jättämään kamerat niille sijoilleen, sekä siirtymään syliin nauttimaan. Nyt, todella NYT sydämeni heitti voltin jos toisenkin ja tottelin mukisematta. Jos minut kerran tosiaankin haetaan piilosta, naamioitumisestani fanijoukkoon huolimatta, on ehdoton kunnia päästä hänen kanssaan parketille. Niin sujahti kamera vasempaan taskuun, häiritsemästä daamia ja me käsikkäin rumban saloihin.

Menetin siinä paikassa todellisuudentajuni ja vain kosketin naista hellästi hiljentyen viemään pienesti ja hellästi, enkä todellakaan tajunnut mitä soitettiin. Jos olisi ollut rock`n rollia, en olisi tajunnut sitäkään, sillä se vieno hajuveden tuoksu, hurmaava katse ja täydellinen naisen olemus mykisti minut täydellisesti. Vasta ensimmäisen kappaleen puolivälissä tulin tietoiseksi uudelleen ja heräsin lavan kauimmaisesta päädystä kuuntelemaan neidon hengitystä.

1.7

Mietin, miksi minua haettiin, mutta en rohjennut toisenkaan kappaleen alkaessa siirtyä avo-otteeseen ja tanssittaa häntä lajin omaisesti, sillä hän kuunteli niin suloisesti vaatimatonta vientiäni. Olin myös kokonaan unohtanut, että minun pitäisi polven takia levätä, vaikka tuona iltana se ei osoittanut mitään merkkejä olemassaolostaan, ellei sitä valtavaa turvotusta otettaisi huomioon. No, ehkä jostain syystä muistin asian muutaman kerran illan aikana, mutta merkitystä sillä ei illan kulkuun juurikaan ollut.

Tanssitettavia minulla oli siis todellisuudessa kolme, jotka tehokkaasti varasivat minut jopa tunniksikin kerrallaan ja vain hetkittäin pääsin hakemaan muita, joita lavalla kyllä riitti. Periaatteessa kavereita oli viisi ja illan aikana he kuitenkin jonnekin katosivat. Minua olisi kuitenkin saanut hakea kaksitoistakin kertaa… tuumasin yhdelle.

Ilta oli hieman yli puolen, kunnes vihdoin pääsin siihen kolmanteen syliin nauttimaan. Syliin, jota en ajoittain hänen kiireiltään tavoittanut mistään.

h.)

Suklaakakkua lisää, mutta tällä kertaa siirryimme terassilta koivupuun alle piknikille. Levitin punaisen huovan auringon puolelle, nostin korin vankkureista ja sidoin kulkupelini varjon puolelle. Hevosille heitin kauraa. Tein tilaa daamilleni ja hän asettui mukavasti puolimakaavaan asentoon, kun siirryin hänen viereensä istumaan. Nojattiin toisiimme.

Otin esille perhekristallit, poksautin samppanjapullon ja kaadoin lasit täyteen kuplivaa juomaa. Kun skoolasimme, ujutin vaivihkaa käteni korille ja nostin sieltä mansikalla koristellut suklaaleivokset. Daami kehräsi vieressäni kuin kissa ja siitä sainkin ajatuksen alkaa paijaamaan häntä kaikkien opittujen taitojeni pohjalta. En voi tietenkään paljastaa kaikkea näin julkisesti ;), mutta kehrääminen syveni ja neito tuntui vaipuvan horrokseen suklaaleivoksen, samppanjan ja kosketukseni yhteisvaikutuksesta. Melkein pelästyin hänen notkahtaessaan, mutta onneksi se olikin kivi polullamme ja toinen pari siinä vaan edessämme oli johon liikkumattamme töytäisimme.

i.) ja 1.8

Aurinko lämmitti ihanasti, eikä ollut enää mitään järkeä vaihtaa paria (enkä olisi edes halunnut). Nautimme vain toisistamme ja tanssista ja niin sateli pusujani hänenkin poskelleen, enkä saanut lopetettua kehumasta hänen ihanuuttaan tanssiystävänä. Kuitenkin, kun saattelin hänet riviin, hän keräsi takkinsa ja häipyi pian etuovesta, vaikka yksi Horizonin setti oli vielä jäljellä.

1.9

Kuin halolla päähän lyötynä katselin riviä ja onneksi sain vielä bongattua yhden sopivan tanssitettavan niin cha-chaalle kuin lähikappaleille ja onnistuin heräämään unestani tullen takaisin "kartalle". Kotimatkan ajoin pysähtymättä ja ihmettelin matkalla lähes samoilta sijoilta kuin Kisaranta oli, taakseni tullutta autoa, jota ajoi yksi aivan yhden Kisarannassa tansseissa olleen naisen näköinen nainen. Hän poikkesi loppumatkasta itään, mutta ehkäpä olisi yhteinen kyyti ollut todella järkevä toteuttaa. Ihmeellistä.

Aamulla olin kotona, ja päivän nukuin. Unessani lähdin tansseista kuin kuka tahansa sinkku. Jotkut heistä sytyttivät tupakan, mutta minä en niin tee. Matkani suuntasi jäätien yli ja vaikka olin ajouralla, seuraten edellä ajanutta, ajoin sulaan. Pääsin kuitenkin pois tiepalvelun avulla ja uppoamista vieläkin ihmettelen. Kyllä unet ovat sitten ihmeellisiä.

Vinkelis

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu