TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Miksi tanssiharrastus "happamoittaa"? (Etsijä 2009-05-29 12:19)

Miksi tanssiharrastus "happamoittaa"?

Etsijä
2009-05-29 12:19

Provosoivahkon otsikon ja tekstin tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, mikä tanssiharrastuksessa saa aikaan negatiivisia tunteita ja miksi, ja miten tilannetta voisi mahdollisesti omalta osaltaan parantaa. Esitän toivomuksen, ettei tekstiä luettaisi liian vahvat tosikkokakkulat nenällä killuen.

* * *

Esimerkki 1:

Sillä toisella tanssipalstalla näkee jatkuvasti varsin suvaitsemattomia keskustelunavauksia, joissa haukutaan milloin foksaajat, milloin kädenalittajat tanssilavojen häiriköiksi. Joku on aina toisten tiellä, joku ajaa aina tahallaan muita päin, joku häiriköi muuten vaan. Aina on syitä pahaan mieleen. Myös täällä moista keskustelua esiintyy, vaikkakaan ei yhtä paljon.

Väite 1:

Sellaisia harrastuspaikkoja ei ole olemassakaan, jossa kaikki ihmiset käyttäytyisivät sulassa sovussa täsmälleen samalla tavoin, hajuttomasti ja mauttomasti. Väitän, että rennommalla asenteella ja "huonon" käytöksen olankohautuksella ohittamalla tanssi-illasta tulisi hauskempi. Tai ainakin itse koen näin. Jos joku tulee päälle, niin siinähän tulee, anteeksipyynnön ja hymyn kera on kuitenkin useimmiten tullut. Sattuuhan näitä, eikä aina tarvitse ajatella, että sillä toisella on pahat mielessä. On mahdollista oppia suhtautumaan elämään sellaisella asenteella, että lähtökohtaisesti muut ihmiset eivät ole pahantahtoisia, vaan erehtyväisiä kuten sinäkin.

Esimerkki 2:

Viimeksi tansseissa käydessäni seisoskelin "aitiossa" huilimassa ja katselemassa muiden tanssia. Ajauduin siinä juttusille viereisen neidin/rouvan ja hänen ystävättärensä kanssa. Vaikka emme ennestään todellakaan tunteneet, niin heti ensimmäisenä tämä naishenkilö teki selväksi, että "emme ole tanssikurssilaisia vaan paikalla muuten vaan". Jotenkin sain sellaisen käsityksen, että minutkin oli tanssiessani luokiteltu "kurssilaiseksi". Ko. henkilön asenne ja puheet tuntuivat olevan jonkinlainen hämmentävä sekoitus ylenkatsetta ja kateutta. Ihan kuin me "kurssilaiset" olisimme tulleet tanssipaikalle harrastamaan ihan hänen kiusakseen.

Väite 2:

Kateus vie kalatkin vedestä, ja jostain syystä pidempään tanssineiden (oli kyse sitten "kurssilaisista" tai "luomuista" tai jostain siltä väliltä) keskuudessa suvaitsemattomuus muita kohtaan tuntuu kasvavan. Väitän, että omaa reviiriajatteluaan vähentämällä ja pyrkimällä aktiivisesti tanssissaan (kuten muutenkin elämässään) pois omalta mukavuusalueeltaan on mahdollista havahtua huomaamaan, ettei se oma tapa toimia ole ainoa oikea. On mahdollista nähdä hyviä puolia muiden tavoissa harrastaa ja huomata, etteivät he harrasta omalla tavallaan juuri sinun kiusaksesi. On mahdollista löytää uudelleen vuosien takaa se uuden harrastuksen mukanaantuoma ilo, vapaus ja oivaltamisen riemu. On mahdollista huomata, että oma tapa tallata on kuluttanut kulku-uran liian syväksi, ja syrjäaskeleet ovat tarpeen.

Esimerkki 3:

Tälläkin palstalla saa joskus lukea, kuinka jokin huonosti mennyt asia on pilannut koko tanssi-illan ja tuonut harrastajalle viikoksi, jopa viikkokausiksi pahan mielen. Joku tanssipartneri on saattanut tölväistä, kahvijono on ollut liian pitkä, bändi ei soittanut sambaa, naapuri astui kantapäälle, vesipisteeltä oli kertakäyttökupit lopussa, makkaraperunat olivat jäähtyneet.

Väite 3:

Yhdestä harrastusillasta viikoksi pahan mielen itselleen saaneen ja sitä pahaa mieltä täällä purkavan olisi ehkä hyödyllistä miettiä omaa suhdettaan harrastukseensa. Olisiko siitä kasvanut jo hiukan liian vakava, kenties koko elämän suuruinen juttu? Kuluuko arki jo pääosin seuraavaa tanssi-iltaa odotellessa ja fiilistellessä? Ja kuluuko seuraava viikko sitten sitä pahaa mieltään sulatellessa? Mistä muusta elämästä tämä "tanssielämä" on poissa? Onko elämässä suuria mustia aukkoja, joita tällä harrastuksella yritetään paikata?

Väitän, että mikään harrastus ei saisi ihmiselle olla koko elämä, sillä siitä seuraavat hyvin herkästi paitsi esimerkki 3, myös esimerkit 1 ja 2. Kerta toisensa jälkeen. On mahdollista, että kun otat hiukan etäisyyttä harrastukseesi vaikka tanssitauon merkeissä, rupeat suhtautumaan siihen vähemmän intohimoisesti ja huomaat asioita, jotka sieltä liian keskeltä tanssitilaa jäivät sinulta havaitsematta.

* * *

Näiden ajatusten merkeissä liityn seuraanne kesälavoille. Nauretaan ja jutellaan, kun toivottavasti kohdataan!

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu