TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Se todellinen kesäkauden avaus Riutalla (Humppis 2009-05-10 11:34)

Se todellinen kesäkauden avaus Riutalla

Humppis
2009-05-10 11:34

Johan tuolla kerran heti vapun jälkeen käytiin, mutta perinteiset finkkutanssit jotenkin tulee sieltä mielletyksi vasta niiksi oikeiksi. Nyt sattuivat sitäpaitsi olemaan tasan samojen yhtyeiden varassa ja vain yhtä päivää ennen edellisvuotista.

Erittäin varhaisella pyörälenkillä (16 km) alkoi aamu. Kun en puoli viideltä herättyäni ja aamiaisen nautittuani muutakaan keksinyt, lähdin seurailemaan luonnon heräämistä kaupunkimaisemassa.

Koko perjantaipäivän ajan säätiedoissa uhkailtiin sateisella lauantailla, joten siksikin aamusta heti piti lähteä, kun vielä puolipilviseltä näytti.

Mitä vielä: nekin varhaisaamun pilvet katosivat lenkin aikana.

Luontohavainnoista kevään ensimmäinen kuovipari osui eteen, kun Ruoriniemen kärkeä lähestyin. Lennähtivät lahdelman yli, mutta häiriintyivät uudelleen ja palasivat edelliseen paikkaansa, kun reittini kohta taas ne tavoitti.

Varsinainen emansipaation riemuvoitto tuo kahlaajalintu, sillä kun lemmenleikit on hoideltu ja munat munittu, hoidellaan vielä hautominen yhdessä. Sitten jo kurvaakin kuovitar heti kesäkuun alussa takaisin etelään hurvittelemaan ja jättää herran huolehtimaan poikueesta.

Toinen samalla lenkillä todettu lintubongaus oli valkea sinisorsanaaras jolla oli kaksi sulhasta seurassaa Pikku-Vesijärven rannalla.

Illalla siinä ko. järven (lammen) rannoilla oli ihmispopulaation nuorinta aikuisväkeä jäljistä päätellen viettänyt kevätiltaa ja -yötäkin suurella joukolla: kuorma-autollinen jätettä oli pic nicien jäljitä nurmikon katteena. Pahinta olivat entisen kesäteatterin katsomoon särjetyt kymmenet lasipullot. Uusi vappu siis ilmeisesti. Samat olivat näkymät nimittäin 1.5. aamulla siellä myös.

No, illalla olin kuitenkin itse lähdössä omaa kesäkauttani oikeasti avaamaan Riutanharjulle, missä siis sama kokoonpano melkein tasan vuotta aiemmin todella hienosti avasi kauden. (Finlanders ja Myrskytuuli 10.5.2008.)

Olinhan toki sillä tavoin jo perjantaina kesää avannut, että kävin tarkistamassa mökin ja rannan tilanteen talven jäljiltä. Tien ja polun yli kaatuneita puita piti raivata ja jäiden särkemiä laitureita yrittää korjailla ja pelastaa. Veneetkin olivat ihan ehjinä molemmat, mutta huollon tarpeessa kyllä. Kaitpa se siitä kesän edetessä tulee puhti päälle ja paikat kuntoon.

Perjanai-iltana auringon houkuttelemana liian vähissä vaatteissa (T-paita ja shortsit) tehty lenkki vasta äskettäin jäistä vapautuneen Vesijärven tuuliseen satamaan tuotti arvattavan tuloksen: kurkku käheänä ja nokka vuotavana. Opinkohan koskaan?

Lauantai sensijaan kääntyi sateiseksi päivän ajaksi, joten onnistuin kastelemaan itseni kauppareissulta palatessa. Mennessä vielä paistoi aurinko.

Kuuma kylpy ennen iltaan valmistautumista helpotti hiukan, joten Riihimäen suuntaa suunnistin melko hyväkuntoisena sittenkin.

Harvinaisen ajoissa olin perillä, joten sain siinä portin luona eturivistä autosta seurata karanneen Riutta-kyltin paluuta kotiin. Jaguarin takakontista tuo nyt nousi.

Itse nousin hiivatistani siinä vaiheessa, kun tuttuja oli kertynyt jonoon suljettuna pysytelleen portin eteen riittävästi. Sinnepä sujahdin itsekin sisään vielä kuivaa asfalttia astellen. Illemmalla sitten olikin jo sade tehnyt tehtävänsä, ja kengänpohjista katosi luisto kokonaan ulkona käyntien myötä.

Nytkin oli kostean nahkea lattia vielä ensivalssien aikana kitkainen muulloin niin hyvin toimivien Papillonieni alla. Itsekkäästi jälleen kerran noita avauskappaleita varten istahdin suursuosikkini viereen tämän niille varatakseni.

Muutamaa muutakin tuttua ehdin siinä ennen naisten puolituntisen alkua tanssittaa. Sitten jo Ladon terassille hytisemään. Ensin yritin T-paitaisena olla muka karskia miestä, mutta jouduin sittenkin hakemaan pusakan kohta ylleni. Pianpa sieltä sisätilaan tosin jo haettiinkin tanssimaan, joten vasta tovin kuluttua sain tuoppini tyhjennetyksi.

Väkeä kertyi sen verran, että illan kuluessa lämpö salissa kohosi, vaikka ulkoilma taisi olla viiden asteen vaiheilla. (Ikkunoitakaan ei nyt pidetty avoimina.)

Vyöhykejakokyltti oli nyt siirretty narikan kohdalle näkyviin, mutta mitään vaikutusta sillä ei sääntöjen noudattamiseen silti ollut. Vähintään yhtä sekasortoista oli meno kuin viikkoa aiemminkin. Samalla tavoin myös kokeneet Riutan asiakkaatkin viittasivat kintaalla vyöhykkeille. Kaikkialla sai väistellä väärin sijoittuneita ihan siitä riippumatta, mitä musiikkia soitettiin ja millä tavoin edettiin tai kättä alitettiin.

Järjestystä oli kuulemman oikein mikrofonin kauttakin pyydetty noudattamaan, mutta sitä en ollut kuulemassa, joten en tiedä infon sisältöä.

Ilmeisesti sekä äitienpäivä, kylmä sää että Kari Tapio Mäntsälässä olivat ne elementit, joiden vuoksi nyt Riutalla kuitenkin mahtui kohtalaisen hyvin tanssimaan. Se hakuruuhka ei sensijaan ollut juurikaan helpottunut.

Väen laadussa ei ollut moitteen sijaa, kuten ei musiikissakaan. Upeasti toimensa hoitivat molemmat yhtyeet. Yhteispelikin Finlandersin encore-vaiheessa onnistui tuplaorkesterin tavoin.

Jokseenkin viime hetkeen asti oltiin, vaikka ihan flunssattomia emme olleet kumpikaan kotimatkakimppalaiset (ei kuitenkaan sika-).

Kaikkiaan kahdeksantoista naisen kanssa tulin tanssineeksi. Näistä vain yksi oli kokonaan tuntematon ja lisäksi yksi kyllä kirjoituksistaan ja kuvistakin tuttu, vaan nyt ensikerran yhteen osuttiin. Joensuu rules!

Ihan illan lopulla taas tuli Myrskytuulen viimeiset nopeat tanssituksi siinä kahvion ovensuussa jo heti lippujonossa kohtaamani, mutta vasta sitten kiinni saamani kanssa, vaikka jalat siinä vaiheessa olivat jo aivan finaalissa. Sama siis toistui kuin kuukautta aiemmin Satulinnan aulassa saman yhtyeen lopetellessa. Ei ollut kevyttä enää meno silloinkaan, mutta selvittiin kuten nytkin.

Illan saldo kasvoi huolimatta kehnosta kunnosta ja kolmesta virkistystauosta (näistä vimeiseltä kiiruhdettiin kahviosta niille kahdelle maailman parhaalle tangolle) juuri optimin yli: 20/11.

Kimppakyytiläinen Riutalle oli ollut luvassa, mutta tuolle tuli este. Onneksi en kuitenkaan takaisin koko matkaa joutunut aivan puhkiväsyneenä yksin ajamaan, sillä kotimatkakyytiä pyydettiin, vaikkakin lenkin kautta. Mieluusti tuohon suostuin, sillä paljon pidempiäkin lisäkierroksia on tämän matkustajan kanssa vuosien varrella usein tehty. Vasta Hämeenlinnan itärajalle tullessa, Kapakanmäen kohdalla, rupesi väsy vaivaamaan ankarammin. Tie sentään piisasi, eikä muuta liikennettä ollut -ei niitä vieroitettuja hirvenvasojakaan. Pari kissaa ja muutama jänis vain vilahti.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu