TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Pirkon tanssit (Stefanus 2009-04-16 9:51)

Tanssin ilot ja surut

Raisa-Tiina Lahtinen
2009-04-16 13:11

Vaikka Jukka Gustafsson uskonasioihin viittasikin pitkänperjantain kirjoituksessaan, en minä kuitenkaan usko että J.G. pitää tanssia syntinä tai edes "syntinä". Tamperelainen kansanedustaja on ollut tuttu näky aina silloin tällöin myös pirkanmaalaisilla tanssilavoilla, joten eiköhän hän tanssin luonteesta jotain tiedä.

TKK:n show- ja formaattiluonne ovat ihan oma kuvionsa ja media on vaikuttamassa vahvasti siinä esiintyvien tähtien, tähtien opettajien ja tuomareiden ym. esilläoloon. Ohjelmaan mukaan menneet tähdet ovat osa showta ja show must go on, sitä ei ehkä Gustafsson ollut kirjoituksessaan ajatellut. Luulenpa, että Pirkko Mannola on ottanut kyseisen keikan työnä töitten joukossa. Kokemus ja surun mahdollisuuden ymmärtäminen hänen ja miehensä tapauksessa ovat varmasti helpottaneet työstä suoriutumista. Moni taiteilija kyllä taitaa tuon jo nuorempanakin. Eiköhän niitä tarinoita ole luettu esiintyvistä artisteista, jotka tauolla ovat kuulleet läheisen kuolemasta ja kuitenkin jatkaneet esitystä. Moni ei-julkinen ihminenkin jaksaa jatkaa työntekoa välittömästi omaistensa menetysten jälkeen, työ on terapiaa siinä julkkikselle kuin taviksellekin. Osa tarvitsee sairauslomaa ja sekin on hyväkyttävää.

Ilon kokemukset ja nauraminen surun keskellä ovat myös inhimillisiä ja ne pitäisi sallia meille kaikille. Nauru ei tee surua huonolaatuiseksi. Jossain sananparressa on sanottu "ei niin suurta surua, ettei myös pientä iloa". Meillä on oikeus ilon hetkiin myös suruaikanamme ja ne osaltaan auttavat läpikäymään menetystä, löytämään mm. yhdessä koetuista hauskoista hetkistä voimaa jaksaa. Olen tansseissa jutellut tanssimaan tulleiden kanssa tilanteissa, joissa hekin ovat miettineet onko jotain pahaa siinä, että tulevat surunsa keskellä paikkaan missä ihmiset nauravat ja ovat iloisia ja vielä nauru tarttuu heihinkin. Edellä mainitsemillani ajatuksilla olen heitä lähestynyt. Jos tansseissa olo helpottaa ja tuo edes hetkeksi muuta ajateltavaa kuin omassa surussa kylpemisen, on suruun helposti "lisätautina" tuleva masennus ehkä voitettavissa. Pitää vain muistaa käydä sitä surua läpi, löytää juttuseuraa kenen kanssa purkaa ajatuksia tai sitten tehdä esim. sitä kirjoittamalla. Ilolla ei kannata kuitata murhetta, mutta ilo on hyvä rakennusaine kun elämää jatketaan eteenpäin.

Ilot, surut ja tanssi liittyvät yhteen siten, että nauru lähtee irti helpommin kun keho liikkuu ja sitä paremmin mitä vauhdikkaampaa liike on. Itku onnesta tai surusta kirpoaa sitten vastaavasti hitaammasta liikehdinnästä. Tanssimusiikki musiikkina sekä sanoituksina voimistaa tunnekokemuksia, melankoolisuus ja jopa draagisuus sanoissa liittyvät yleensä myös mollivoittoiseen säveleen tai ainakin hitaammalla rytmillä soitettuun musiikkiin. Taas vauhdikkaat tanssikappaleet sisältävät iloista sanomaa. Tanssi antaa siis mahdollisuuden elää tunnekirjoa läpi. Kun siihen vielä liitetään katseet, kosketus ja läsnäolo ylipäätään, on tanssiminen loistava tapa pitää hyvää huolta fyysisen kunnon lisäksi myös henkisestä jaksamisesta.

Toinen asia sitten on, miten paljon tanssille ja ihmisille tekee hallaa kaikki oheissälä, mikä liittyy sekin kai varsin inhimillisesti niin tähtien kuin tavistenkin kanssa tanssimiseen. Mediapyöritykset julkkisten ympärillä, selkään puukotukset ja takanapäin puheet ainakin nettiaikana hyvin helposti nimettöminä ratsastavien toimesta erilaisilla palstoilla. Vähemmän niitä ja enemmän aitoja kohtaamisia tansseissa ja myös niiden ulkopuolella kuulostaisi mukavalta osalta tanssivan kansan tervettä elämäntapaa. Tai sitten ainakin pitäisi oppia karsimaan kuulo- ja näkökentästä kaikki turha ja jättää vain se olennainen: elämä on iloista ja suruista tehty.

Kirjoittajan avainsanat: Tanssin ilo, suruaika

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu