TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kaksi tanssi-iltaa peräkkäin... (Jerryjee 2009-03-01 2:44)

Paluu peruskysymysten äärelle

Seikkailija
2009-03-01 13:55

Takana oli ollut muutama vaisu tanssi-ilta ja huomasin viihtyväni reeneissä paremmin, mitä en olisi voinut uskoa vielä vuosi sitten. Nimittäin minä en ole koskaan ollut mikään niin järin innokas uuden opettelija, mutta nyt vain tuntui siltä, että lavaillat toistavat itseään ja reeneissä tulee kaikkia uusia hauskoja juttuja. Kun olin päättänyt lähteä Satulinnaan, muistelin, millä tavalla olen aikaisemmin löytänyt kadoksissa olleen tanssifiiliksen. Päädyin lopputulokseen, että kaikki lähtee siitä, että yrittää joka kappaleparilla tarjota naiselle mahdollisimman hyvän tanssielämyksen. Sitä kautta se hyvä fiilis tulee itsellekin. Jos vain yrittää repiä yksipuolisesti nautintoa itselle, niin pieleen menee!

Nämä mietteet pääkopassa tallustin Satulinnan parketille ja tulos oli loistava. Se on jännä juttu, kun tuli tanssittua eräänkin aivan vasta-alkajan kanssa fuskua ja pyrin tanssimaan mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti niin tämähän seurasi kuin vettä vaan ja rentoutui aivan täysin tanssin hurmaan. Tällä tavalla sain myös itse tästäkin viisiminuuttisesta paljon hyvää mieltä.

Humppis mainitsi viikolla, kuinka hän pyrkii pitämään monen kanssa yllä keskustelua tanssin lomassa. Väitän, että aika paljon ne menettävät tanssi-illasta, jotka viettävät sen tuppisuuna. Toki ymmärrän niitä, jotka eivät tanssin lomassa juuri mitään puhu, sillä orkesterin volyymit ovat yleensä liian kovalla, jotta puhuminen onnistuu kovin hyvin ja sitten taas tanssin taso tippuu juttelun aikana. Mutta onneksi lavalla on yleensä kohtia, jossa musiikin äänenvoimakkuus on pienempi ja saa vaihdettua kuulumisia huutamatta. Vesipiste tuntuu toimivan nykylavatanssijan baaritiskinä.

Twototango otti Miesten suosio -ketjussa esille asian, että kun mies hankkii itselleen pikkuhiljaa hyvän tanssitaidon, niin myös kriteerit seuranhakumielessä karkaavat sfääreihin. Humppis puhui samasta asiasta ja totesi kiivenneensä innolla ullakolle ja sitten havainneensa, että hän on siellä ihan yksin. Minun mielestä mikäli ullakolla ei viihdy, niin sieltä kannattaa kavuta alaspäin. Ts. miettiä kuinka tärkeä asia se tanssi todella on. Jos se on elämän tärkein asia, niin sitten täytyy hyväksyä se, että on yksinäinen tanssi-iltojen ulkopuolella. Mutta jos taas haluaisi seuraa myös muulloin kuin tanssin aikana, niin sitten kriteereitä tanssitaidon osalta on syytä laskea.

Miksi sitten aktiivien ja vähemmän tanssiin panostavien on hankala kohdata toisensa? Yksi suuri syy on itsensä kokeminen riittämättömäksi. Eilen illallakin tanssin erään tytön kanssa ja sitten yksi minun yrittämä juttu ei ihan osunut kohdalleen niin tyttö oli kuin maansa myynyt. Hän sätti itseään kankeaksi ja siinä ei yhtään tuntunut auttavan se, että sanoin vieneeni jutun huonosti. Siinä sitten unohtui kokonaan ne hienojen hitaiden tunnelma, jonka jo olimme saavuttaneet. Tyhmää tietysti oli yrittää mitään vaikeampaa ja pilata tunnelma, mutta ei sitä aina voi olla niin skarppina, kun tempautuu siihen hetkeen. Itseäni koko juttu olisi vain naurattanut, mutta kun tyttö otti sen niin raskaasti niin minullakin laski fiilis. Damn, että tanssi onkin karannut niin suorituskeskeiseksi!!! Tässä on esimerkki siitä, kuinka kahden ihmisen on oikeasti vaikea kohdata tansseissa. Vain suunnilleen samantasoiset tulevat rennosti toimeen keskenään ja niitä ei sitten ole niin montaa. On puhdasta sattumaa, että he tulisivat keskenään toimeen myös tanssipaikan ulkopuolella.

Minulle tanssi ei ole maailman tärkein asia. En välitä meneekö kaikki askeleet kohdilleen tai taipuuko tyttö joka kerta maahan asti. Aina silloin tällöin on mukava päästä revittelemään oikeaoppisesti, mutta ei se ole tanssi-illan onnistumisen tae. Palatakseni eiliseen iltaan niin puolet illan riemusta tuli yhteisestä matkaseurasta mennen tullen. Yhteinen huumori, jaetut tanssikokemukset ja keskustelut tanssiin kuulumattomista aiheista olivat vähintäänkin yhtä tärkeitä, kuin napakat boogiet jonkun tutun kanssa.

Mitä toivon entistä enemmän on se, että tanssin parista ihmiset löytäisivät vähemmän tanssikavereita ja enemmän ystäviä. Siis sellaisia joiden kanssa olisi kiva tehdä muutakin kuin tanssia. Se voi olla vain juttutuokio kahviossa masurkan soidessa, yhteiset tanssireissut, liikunnan harrastamista muissakin merkeissä kuin tanssin lomassa, mukavat illat toisen luona teekupposen ääressä tai äärimmillään kokonaan yhteinen elämä, jossa tanssi säilyy harrastuksena ja on vain sellainen mukava pieni osa tätä elämää. Mitä syvemmäksi tanssiystävyys etenee, sitä pienemmäksi tasoerojen merkitys tulee. Itse asiassa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä!

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu