TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tanssimusiikki vastaan iskelmä (Kaminiitto 2009-01-21 19:33)

Tanssimusiikin rakenne

Kryssi
2009-01-22 2:41

Musiikki-invalidina olen usein ihmetellyt tanssimusiikin koukeroita. Esimerkiksi kun tahti jaetaan neljään iskuun, niin mikä siitä sitten tekee foksin, jiven, buggin, rokin, rumban, cha-chaan, tangon jne.. Onko tässä kyseessä enempi oma tulkinta ja onko keisarilla yleensäkään vaatteita?

Kyllä eri tanssilajeja tukevilla musiikkikappaleilla on ihan oikeasti rytmisiä eroavaisuuksia, eikä kyse ole aina vain omasta tulkinnasta. Oleellista on, että vaikka lähes kaikki tanssimusiikki valsseja ja masurkkoja lukuun ottamatta on 4/4-rytmistä, iskujen ja iskujen osien painollisuuksissa eli vahvuuksissa on eroja.

Tavallisessa länsimaisessa musiikissa tahdin osien painollisuus muodostaa hierarkian. Yleensä kaikkein painollisin eli vahvin tahdin osa eli tahdin pääpaino on tahdin ensimmäinen isku (merkitty painolla 1 alla olevassa kaaviossa). Koska tahdin ensimmäinen isku on pääpainollinen, on ykkösiskun löytäminen musiikista yleensä kohtuullisen helppoa. Pääpainojen eli 1-iskujen puolessa välissä olevat 3-iskuille ovat toiseksi painollisimpia eli toiseksi vahvimpia tahdin osia eli tahdin sivupainoja (merkitty painolla 2 alla olevassa kaaviossa). Tahdin jakamista osiin voidaan jatkaa, jolloin saadaan kolmanneksi painollisimpia tahdin osia (merkitty painoilla 3 alla olevassa kaaviossa). Lopuksi jäljelle jääneitä tahdin osia kutsutaan painottomiksi tahdin osiksi (merkitty painolla * alla olevassa kaaviossa).

Rytmisesti kaikkein yksinkertaisinta nelijakoista musiikkia on tavallinen foksimusiikki, jossa 4/4-tahti on jaettu neljään iskuun eikä iskuja ole jaettu osiin. Laskettuna musiikin rytmi on tällöin

yy, kaa, koo, nee
jolloin 1-iskut ovat pääpainollisia, 3-iskut ovat sivupainollisia ja 2- ja 4-iskut ovat painottomia (rivi A).

Tällaiseen musiikkiin voi tanssia ainakin tavallista foksia ja fuskua.

Rytmisesti hieman kiehtovampaa musiikkia saadaan jakamalla 4/4-tahti neljään iskuun ja nämä neljä iskua kukin kahteen yhtä pitkään (kahdeksasosasävelen pituiseen) osaan. Laskettuna musiikin rytmi on tällöin

yk-si, kak-si, kol-me, nel-jä
jolloin 1-iskut ovat pääpainollisia, 3-iskut ovat sivupainollisia, 2- ja 4-iskut ovat jonkin verran painollisia ja iskujen puolessa välissä on painoton tahdin osa (rivi B).

Tällaiseen musiikkiin voi tanssia ainakin tuplabaunssillista foksia ja fuskua, täppäfuskua, potkufuskua ja buggia. Lisäksi tällainen musiikki sisältää kaikki tavallinen foksimusiikin elementit, eli mikään ei estä tanssimasta tällaiseenkin musiikkin tavallista foksia ja fuskua. Jos miettii edellä mainittujen tanssien askelia, havaitsee, että missään niissä ei tanssita painottomia tahdin osia, mutta siitä huolimatta painottomat tahdin osat ovat oleellisia musiikin luonteen kannalta, koska niiden vaikutuksesta parilliset iskut (2- ja 4-iskut) ovat painollisia päin vastoin kuin tavallisessa foksimusiikissa, jossa ne ovat painottomia.

Painottomia tahdin osia ei ole pakko panna iskujen puoleen väliin (yksi kahdeksasosasävel ennen seuraavaa iskua), vaan ne voidaan panna myös puolen välin takapuolelle lähemmäksi seuraavaa iskua joko yhden kuudestoistaosan tai kahdeksasosatriolin eli kahdestoistaosan päähän seuraavasta iskusta. Laskettuna musiikin rytmi on tällöin

yyyk-si, kaaak-si, koool-me, neeel-jä
tai
yyk-si, kaak-si, kool-me, neel-jä
missä vokaalien lukumäärä kertoo tavun pituuden. Edellistä kutsutaan suoraksi kuudestoistaosapohjaiseksi musiikiksi (tai 3:1-suffleksi) ja jälkimmäistä kolmimuunteiseksi (tai 2:1-suffleksi). Tahdin osat ja niiden painot on esitetty kaaviossa riveillä C1 ja C2. Tanssijan kannalta iskujen tarkalla jakosuhteella ei yleensä ole suurta merkitystä, joten yleensä musiikin rytmi lasketaan
yks, a, kaks, a, kol, a, nel, a

Tällaiseen musiikkiin voi tanssia jiveä ja boogie woogiea. Lisäksi tällainen musiikki sisältää kaikki tavallinen ja tuplabaunssattavan foksimusiikin elementit, eli mikään ei estä tanssimasta tällaiseenkin musiikkin foksia ja fuskua eri variaatioineen ja buggia.

Tahdin osien painollisuus suorassa musiikissa:

|1       2       3       4       1       2       3       4       | Iskut
|================================================================| Painot:
|1       *       2       *       1       *       2       *       | (A)
|1   *   3   *   2   *   3   *   1   *   3   *   2   *   3   *   | (B)
|1     * 3     * 2     * 3     * 1     * 3     * 2     * 3     * | (C1)

Tahdin osien painollisuus kolmimuunteisessa musiikissa:

|1     2     3     4     1     2     3     4     | Iskut
|================================================| Painot:
|1     *     2     *     1     *     2     *     | (A)
|1  *  3  *  2  *  3  *  1  *  3  *  2  *  3  *  | (B)
|1   * 3   * 2   * 3   * 1   * 3   * 2   * 3   * | (C2)
|1   *   *   2   *   *   1   *   *   2   *   *   | (D2)

Hidas foksi eroaa yleensä nopeasta foksista vain temponsa eli nopeudensa puolesta. Hidas foksi on yleensä noin puolet hitaampaa kuin nopea foksi. Merkittävimpänä poikkeuksena tästä on hidas triolifoksi, jossa myös rytmirakenne muuttuu: kun tavallisesti 4/4-tahti jaetaan neljään (neljäsosasävelen pituiseen) iskuun, triolifoksissa 4/4-tahti jaetaan kuuteen (neljäsosatrioliin pituiseen) iskuun (rivi D2). Tällaista rytmiä on vaikea laskea numeroilla, mutta askelina rytmi on

hi-i-das, hi-i-das, no-op, nop
Hidas askel vie siis kolme iskua eli puoli tahtia ja nopeat askeleet vievät 2 ja 1 iskua eli yhteensä kolme iskua eli puoli tahtia. Esimerkiksi Hopeinen kuu on hidas triolifoksi.

Suomalainen tango eroaa hitaasta foksista lähinnä tyylillisesti. Suomalaista tangoa voi pitää hitaan foksin alalajina, ja raja näiden kahden välillä on häilyvä ja määräytyy kunkin henkilön tulkinnan mukaan, joskin on olemassa tiettyja tangomusiikille tyypillisiä tyylielementtejä.

Rokki voi tarkoittaa nopeaa buggiin, jiveen tai boogie woogieen sopivaa musiikkia. Toisaalta sen voidaan ajalle sisältävän myös rockballadit, jotka ovat usein hitaita triolifokseja, jolloin ne kuulostavat nopeammilta kuin mitä ovatkaan, koska triolifoksissa tanssitaan vain 4 iskua 9:stä eli alle puolet iskuista kun taas tavallisessa foksissa (sekä nopeassa että hitaassa) tanssitaan 4 iskua 6:sta eli valtaosa iskuista.

Joskus tuntuukin, että orkesteri kuuluttaa mitä sattuu ja soittaa mitä tykkää ja kansa tanssi miten haluaa. Eihän tässä mitään pahaa ole, mutta kuitenkin..

Osaavien orkestereiden kohdalla, tämä johtuu siitä, että orkesteri ja tanssija suhtautuvat musiikkiin eri tavalla ja ovat opetelleet osittain erilaisen sanaston. Tempo on molemmille sama ja samoin on tahtilajin merkitys. Ei ole olemassa bugg-musiikkia tai tuplabaunssillista foksi- tai fusku-musiikkia, mutta on olemassa musiikillisia tekijöitä, joiden vaikutuksesta 4/4-tahdin parilliset iskut saavat painon, jolloin tanssija kokee tuplabaunssin sopivaksi tulkintakeinoksi. On olemassa boogie-musiikkia, mutta se ei ole rytmisesti boogie woogieen sopivaa. Tanssijat eivät tanssi kaikkia soitettuja tahdin osia eli tanssijalle ei riitä, että orkesteri soittaa riittävän monta säveltä tahdin aikana, vaan myös ajoituksen on oltava tanssijalle sopiva.

Kirjoittajan avainsanat: rytmi, foksi, tango, fusku, bugg, jive

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu