TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kappaleiden "tanssittavuus"? (Jerryjee 2009-01-02 13:37)

Kappaleiden "tanssittavuus"?

Seikkailija
2009-01-02 17:20

Makuasioita on kyllä suurin osa. Mieltymykset vaihtuvat aikakauden mukaan. Vielä vähän aika sitten monet tällä hetkellä kuulutettavat bugg-biisit olisivat olleet aivan epätanssimusiikkia, mutta buggin saavuttaessa suosiota, on myös bugg-musiikki saanut jalansijaa. Esim. Plogmanin (mitä en itse miellä hyväksi bugg-musiikiksi) kappaleet tuntuvat vetävän tanssilattian täyteen porukkaa melkein paikassa kuin paikassa.

Mutta toki on tietynlaisia perusjuttuja, jotka helpottavat tanssimista. Tomy niitä jo listasikin:

Soittonopeus. Minun veikkaukseni on että kullekin tanssityyppille on omat lajinomaiset nopeudet, joilla kyseiset tanssit toimivat. Esim. hidasta valssia jos alkaa vauhdittamaan riittävästi muuttuu se nopeaksi, siis omalla kohdallani wieneriksi. Eli ensimmäiseksi: soittonopeus.

Tämä pitää paikkansa. Edistyneempi tanssiväki tosin pitää siitäkin, että välillä tulee nopeampia ja hitaampia versioita, mutta tietyissä rajoissa orkesterin olisi syytä pysyä. Esimerkiksi jos illan kaikki kädenalittelubiisit ovat älyttömiä revityksiä niin kyllä siihen hermo menee. Mieluusti esim. hitaat boogiet, ihannenopeuksiset jivet ja nopeat rokit. Vaihtelu virkistää!

Tarkkuus. Orkesterin tulee olla synkronissa keskenään. Jos joku instrumentti lähtee vouvaamaan, se tuntuu epämiellyttävältä korvassa. Koko orkesteri voi tehdä hidastuksia ja nopeutuksia kappaleen aikana, mutta ei erillisiä irtiottoja, paitsi poikkeuksena Topi S.

Hyvin usein kuulee, kuinka laulaja ottaa omia irtiottoja. Topi S. on tästä yksiä pahimpia esimerkkejä. Jotkut siitä pitävät, minä taas vihaan sitä. On upeaa kun laulaja pysyy samassa tahdissa orkesterin kanssa. Suosituimmilla tanssibändeillä tämä on mielestäni suht hyvin hallussa, mutta solistit alkavat herkästi kikkailemaan tämän asian kanssa.

Harmonia. Tarkkuus koskee myös harmoniaa. Joissain tapauksissa soittonopeus ja rytminen tarkkuus voivat olla kunnossa mutta joko sovitukset tai jokin instrumentti ei tunnu istuvan. Samoin jos on norsu pieraissut solistin korvaan, sekin hiertää.

Koska itse en harrasta mitään musiikkia (paitsi tanssia), niin tätä on vaikea analysoida. Mutta tästä varmaan johtuu se, miksi joskus tulee tunne, että soitossa on jokin pielessä, mutta ei osaa sanoa mikä se on.

Tasapaino. Äänenvoimakkuudet ja niiden suhteet vaikuttavat vahvasti. Tasapainoinen sointi houkuttelee lavalle.

Juuri näin. Joskus bassonrytke tuntuu tappavan alleen kaiken muun soiton. Tanssia tämä ei sinänsä estä, pysyypähän rytmissä, mutta fiilis laskee ja tanssi muuttuu kuvioveivailuksi vailla tulkintaa, koska musiikista ei enää löydä mitään mitä tulkitsisi.

Tunne. Musiikki, tanssimusiikki mukaanlukien, on tunteiden ja tarinoiden välittämistä. Jos tarina kuuluu: on vaan duunissa, tulee tunne: oon vaan hengailemassa tänään. Kaikilla on hyvät ja huonot hetkensä, mutta jotkut orkesterit, muusikot ja solistit, ovat silti lähes aina läsnä, vaikka vain musiikillaan, oli päivä sateinen tai seesteinen.

Kukaan ei voi koskaan olla lennossa. Joskus siis varmasti orkesterinkin jäsenet kipuavat lauteille vastahankaisesti. Silti tietyillä bändeillä on ns. esiintymisvarmuus. He pystyvät heittämään hyvän keikan vähän allapäinkin.

Toinen tähän tunteeseen liittyvä seikka on sellainen, että tietyt orkesterit eivät syty kuin tietynlaisesta musiikista. Jos soittajat pitävät rautalangasta niin silloin saattaa käydä niin, että tangot, valssit, humpat ja lattarit soitetaan tylsistynyt ilme naamalla ja sitten vasta sytytään muutamiin kappaleihin. Sen kyllä aistii. Vastakohtaisesti lempibändeihini kuuluvat Finkut ja Sinitaivas soittavat mielestäni kaikenlaiset kappaleet innostuneesti. Vaikka Finkut eivät valsseja suuremmin viljele, niin monesti silloin kun ne tulevat, niin ovat todella hienoja klassikoita ja saavat minutkin innostumaan valssaamaan! Syntyy tunne, että nämä kappaleet haluaa tanssia!

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu