TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Lantionkeinutustekniikka? (4711 2008-12-03 19:31)

Quizas, quizas, quizas

Kristoffer
2008-12-06 13:00

Kun kävelin tanssikeskuksesta pois nolla asteen viileydessä iho höyryten ja pakkasen kovettaman röpelöisen jään narskuessa kenkien alla varttitunti naistenhakutunnin jälkeen, uumoilin vain yhtä ja samalla voimakkainta vaikutelmaani illan kulusta.

Se ei ollut tango, jota sain tanssia upeiden ja herkästi viejän kehonkieltä lukevien naisten kanssa: lattia lähes täynnä, vartalot painautuu toisiaan vasten, tunnelma on intensiivinen, lähes käsinkosketeltava kuin hento sumu, ja tangon hurma on nähtävillä kanssatanssijoissa kun vilkaisen ympärilleni – paitsi minulla: en löydä sen syvintä olemusta, en kai koskaan. Eikä se ollut hidas valssi, jota rakastan tanssia: arvokkaasti, piiitkin askelin pystylinjaisena, hitaasti tunnelmoiden, kääntyen musiikin värien mukaan vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealla.

Vaan se vaikutelma oli samba. Sydämeni kärsii aina, jos tanssi-illan kuluessa ei sambaa saada. Ei saatu nytkään. Sitä odotin, sitä toivoin. Sitä vastoin Sinitaivaan kappalevalinnat että tempot miellyttivät minua. Soittajien musiikin tulkinta liki helli minun raihnaista psyykettäni, ah sitä poikkihuilun kaihoisaa kaunista kujerrusta, kuin ”varpunen jouluaamuna” lintulaudalla.

Jossain vaiheessa naistenhakutunnin aikana zaivasin punaiseen puseroon pukeutuneen tummaverikön kanssa jotain jiveen oivallisesti sopivaa biisiä, jonka rytmi hurmaavuudessaan kilpaili edessäni villin ankeriaismaisesti kieppuvan sulottaren kanssa. Mikä nautinto!

Kävellessäni autolle jään narskuessa kenkien alla, iho höyryten, tajusin, että sen ”jotain jiveä” -biisin täytyi olla sekoitus jiveä ja sambaa. Mikään muu ei ole mahdollista, sillä samban syvin olemus on löydetty ja sydämeni liki sykkii samban tahtiin: ah ne mielikuvitukseni ihanat auringon lämmittämät kullankeltaiset Ipaneman hiekkarannat sinisine vuorineen, pähkinänruskeat ihot, Atlantin suolaiset tuulet (joku koiranleuka saattaisi sanoa ”no onkos tullut kesä, nyt talven keskelle”). Siis sain kuin saikin sambaa illan saldooni.

Tämä oli se vaikutelma, joka niin väkevästi kummitteli mielessä, joka niin ihanasti täytti minut ilolla, ettei vuoden ajan synkkyys, jolloin maa on mustaa kuin multa, taivas harmaa kuin sotilaan mantteli, edes häivähtänyt mielessäni.

Toinen hyvä vaikutelma oli kun Sinitaivas sattui soittamaan lempi cha-chaani, johon otsikko viittaa. Usea lukija varmaan arvaakin, mikä biisi on kyseessä. Tylsä sattumus, että kun yhtye tuon kepeän kappaleen esitti, istuin huilaamassa ”pappapenkissä” punaisten lyhtyjen alla enkä sitä tanssimassa (yläpuolellani hienoja mustavalkopostereita: Elvistä, Jerryleetä, Gingerrogersfredastrainea; vastapäisellä seinällä tyly veeärrän lähiliikennemainos).

Eikä minulle niinkään tylsä sattumus kun sama biisi muuten soi päivällä lähimarketissa juuri kun olin laittamassa hyvälle tuoksuvaa valkoista hyasinttiasetelmaa ostoskärryyn muiden ostosten joukkoon. Liki lähellä oli etten siinä hyllykäytävälle tempaissut paria cha chaa askelta.

Kenties Sinitaivas taisi esittää kappaleen alkuperäisellä kielellä espanjaksi, kenties ei, kenties, kenties, kenties.

”Oi miksi yhä emmit, sa vastaatko milloin?
Jos todella sa lemmit, mulle kerrot myös sen silloin.”

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu