TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ikaalisissa - kuntoutumassa (Averell 2008-12-01 8:26)

Vanhasta äärirajoilla puurtamisesta iloiseen ja rentoon tanssimiseen

Walker
2008-12-02 20:20

Ei vanhoina hyvinä aikoinakaan menty tanssimaan jos ei jostain ensin saatu pientä alkuopetusta. Usein omat vanhemmat ja sisarukset opettivat toisiaan tanssimaan. Myös kaveripiiri oli hyvä tuki aloittelevalle tanssijalle. Kaiken lisäksi tanssimaan opeteltiin aika nuorena nykyiseen tilaan verrattuna. Monella oli kohtuullinen tanssitaito jo kymmenvuotiaasta lähtien. Myös tanssikokemusta kertyi jo aika hyvin koska olihan isoja tanssihäitä ja niissä oli hyvä opetella tanssimaan. Myös iltamissa varhaisnuoret saivat opetella tanssimaan - olihan usein tapana ottaa lapset iltamiin mukaan. Iltamat olivatkin useissa tapauksissa kasvuikäisten lasten vanhempien lähes ainoa kosketus tanssiin.

Tansseissa käyminen alkoi nykyiseen verrattuna aika nuorena. Tapanahan oli aloittaa silloin kun pääsi ripille. Oli myös nuorempana tapana käydä vanhemmilta salaa. Silloin olikin usein aloittelevilla 15v nuorilla jo melkoinen tanssikokemus takana verrattuna nykyisiin aloitteleviin nuoriin tai vaikkapa aloitteleviin aikuisiin. Nykyisenkaltaista "en osaa tanssia" kynnystä lavatanssin aloittamiselle ei edes ollut olemassa. Tanssihistoria jäi siihen aikaan vain hyvin lyhyeksi. Tansittiin niin kauan kun pari löytyi. Suurin osa jäikin lavoilta pois alle kaksikymppisinä. 25-30 vuotias oli lavoilla vanhus.

Milläpä muulla "en osaa tanssia" kynnyksen saisi ylitettyä kun menemällä tanssikurssille. Jollain lailla pitää päästä ainakin lähelle sitä tasoa, kuin mihin aikoinaan päästiin vähän niin kuin vahingossa ja pikkuhiljaa iltamien ja tanssihäiden sekä kotiympäristön ja kaverien opetuksen avulla.

Toinen oleellinen muuttunut asia tanssimisessa on tanssin muutuminen harrastukseksi. Suurin osa nykyisistä tanssijoista tanssii vuosikausia ja kymmeniä vuosia tanssiminen ei ole harvinaista. Jo yksiomaan pitkä aika harrastaa tanssia kehittää sitä eteenpäin ja taito kehittyy vaikka taidon kehittämiseen ei erityisesti paneutuisikaan. Jo yksinomaan tanssin kiinnostavuuden ylläpitäminen saa monet hakeutumaan kursseille ja tanssikerhojen harjoituksiin. Ei ole kovin harvinaista käydä harjoituksissa huomattavastikin enemmän kun mitä tansseissa käy. Jos tanssiminen ei olisi kehittynyt nykyisenkaltaiseksi rennoksi ja monipuoliseksi harrastukseksi, niin tuskin monikaan nykyisistä tanssijoista lavoilla kävisi tanssimassa. Ei sitä tiukkailmeistä hidas,hidas,nop,noppia kukaan viitsisi taitotasonsa ääriräjoilla uurastaa. Iloisen ja rennon meiningin lavoilla takaa juuri se että osaamisen tasolla ei tarvi kokoajan olla ääriräjoilla, vaan tanssista on muodostunut letkeän helppoa.

Ja pieni yllätys. Nykyinen tanssiminen on selvää sukua vanhoille hyville ajoille. Ei ole niin väliä askelkaavoista ja tarkoista kuvioista. Esimerkiksi tango ja foksi ovat palanneet vanhaan vapaaseen luomumaiseen vaihtelevaan askellukseen. Nykyisin tanssitaan näitä samaan tapaan kuin 50 ja 60 luvuilla vaihtelemalla hitaiden ja nopeiden askelien määrää sekä ottamalla nop, nop askelsarjaa vuorotellen järjestyksessä vasen, oikea ja oikea, vasen sekä viereen että ohiaskelein. Nykyisellä taidolla tämä tehdään vain paljon paremmin kuin sen aikaisella korkeintaan pari kolme vuotta kestäneen tanssilavahistorian aikana.

60 luvulla lavatanssijat olivat pääasiassa 15-25 vuotiaita painottuen alle kaksikymppisiin. Kesälavoilla tietenkin muutama paikkakunnan pariskunta. Perheen perustamisen seurauksena jäätiin lavoilta pois lähes kaikissa tapauksissa. Muutamat palailivat lavoille joskus kymmenien vuosien päästä kun lapset oli kasvatettu itse toimeen tuleviksi.

Kirjoittajan avainsanat: tanssi, tango, foksi, askel, nuori, kurssi

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu