TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
TV:n katselusta ja onnellisuudesta (Elisa 2008-11-23 18:01)

Tanssin harjoittelusta ja onnellisuudesta - mistä opetus pitäisi alkaa?

Seikkailija
2008-11-27 15:06

Nyt tuli kysymys, joka oikein vaatii pohtimaan ja vastaamaan! :)

Koska olen nuori mies ja omasta lavatanssiuran alusta ei ole vielä liian kauan, voisin kuvitella tietäväni jotain suomalaisen nuoren miehen ajatuksenkulusta, kun hän haluaa oppia tanssimaan. Lisäksi olen kerran vetänyt oman ikäisilleni talkoohengellä lyhyen tanssikurssin, joten tajuan, minkälainen haaste se on.

Oletetaan että kurssi olisi muutaman kerran lavatanssialkeiskurssi, joiden lajeina olisi vaikka foksi, tango ja bugg. Lajit ovat valittu noin sen takia, että foksin avulla pystyy tanssimaan valtaosan kappaleista, tangoa haluaa jokainen suomalainen mies osata ja bugg on helpoimmin opittava kädenalitanssi ja uppoaa selvästi parhaiten nuoreen yleisöön. Fusku on hankalampi rytmitykseltään ja fuskukappaleet voi foksatakin.

Lämmittelyt ja alkututustumiset sopivat mielestäni hieman enemmän tanssineille. Moni alkeiskurssille tulija ei halua, että hyvää aikaa kuluu muuhun toimintaan ja lämmittelyä ei juuri tarvitakaan, kun harjoitellaan vasta ihan perusteita. Myös vapaa tanssiminen alkuun voisi olla monille miehille kauhistus. Hehän tulivat kurssille nimenomaan oppimaan, miten KUULUU tanssia. Moni olisi aika noloissaan, jos joutuisivat joraamaan foksin tahtiin.

Musiikkiin tulee kiinnittää suuri huomio. Sen tulee olla ehdottomasti mukaansatempaavaa, mieluummin nuorille tuttuja kappaleita. Esim. Mambalta löytyy hyviä bugg-biisejä ja sitten taas Yölinnulta fokseja. Kappaleiden täytyy lisäksi tietenkin olla selkeitä rytmiltään eikä liian nopeita.

Harjoittelu on mukava aloittaa erillään perusaskeleen toistamisella miehet miesopettajan ja naiset naisopettajan takana. Mistään nilkkojen asennoista ja joustoista on turha vielä tässä vaiheessa puhua. Tärkeintä olisi saada perusaskellus jollain tavalla menemään musiikkiin. Rytmissä pysyminen kun on kuitenkin kaiken a ja o, eikä ole mitään hyötyä opetella mitään hienouksia ennen kuin tanssii musiikkiin.

Kun perusaskellus menee musiikkiin niin sitten olisi vuorossa parin kanssa tanssiminen. Opettajien tulisi kertoa ja näyttää suht tarkkaan hyvä tanssiasento, sillä se luo tanssista miellyttävän tuntuista. Tässä on loistava paikka vitsailla kaikenlaisista hölmöyksistä, joita tulee välttää. Sitten onkin vuorossa pariutuminen. Mielestäni se on hyvä tehdä jo näin aikaisessa vaiheessa, jotta kynnys ei nouse liian suureksi. Ja sitten kun kummallakin on vain se perusaskellus jota toistaa, niin muistettavaa ei ole liikaa.

Tästä eteenpäin sitten kurssilla tulisi muutamia kuvioita ja joka kerralla käytäisiin jokaista tanssilajia hetken aikaa. Bugg ainakin herätti suurta riemua aina tuntien lopussa, kun paikat oli hieman lämmenneet ja pahin jännitys lauennut. Nopeasti täysin ennen tanssimattomatkin saavat buggaan tehtyä muutamia kuvioita musiikin tahtiin ja tämä lisää motivaatiota tulla tunneille jatkossakin. Erityisesti miehiä lämmittää buggan perusaskeleen helppous, joten aivokapasiteettia jää hieman käsienkin liikutteluun. =)

Parinvaihto ei mielestäni saisi olla liian nopeatempoista. Tämä tietysti riippuu siitäkin, onko tasaparit vai suuri epäsuhta miesten ja naisten suhteen. Kuitenkin olisi hyvä pyrkiä siihen, että edes jonkun kanssa saa tanssin toimimaan. Sellainenkin toimii, että on omat parit, mutta sitten muutaman kerran käsketään tanssimaan muidenkin kanssa ja sitten voidaan taas palata omien tuttujen parien luokse. Tässä oppii tanssimaan muidenkin kanssa, mutta on myös tuttu pari, jonka kanssa on helpompi möhläillä.

Tässä olisi minun konseptini, jos pitäisi opettaa nuorille lavatanssia. Onko kellään mitään muita ideoita tai kokemuksen tuomaa näkemystä, mikä toimii ja mikä ei?

Kirjoittajan avainsanat: nuoret

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu