TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Paluu Parkin kautta (Humppis 2008-11-08 14:30)

Paluu Parkin kautta

Humppis
2008-11-08 14:30

Elämän on jatkuttava -niiden osalta, jotka henkiin ovat jääneet.

Niinpä päätin pompahtaa pariviikkoisen paussin päättäen pintaan paikallisessa -matalalla profiililla.

Finlanders asialla, joten tanssijoita oli tiedossa.

Se vasta kymmeneltä aloittaminen ei edelleenkään tunnu hyvältä ratkaisulta. Polvien kuntokin hiukan arvelutti.

Siinä kuitenkin melko lyhyessä jonossa jo kymmentä vailla kymmeneltä olin istahtamassa jamnrollilaisten pöytään Alex Parkin aularavintolassa ja kohta sitten hyvinkin tutunnäköisen joukon jatkona narikan luona.

Hyvin erilainen oli nyt asiakaskunnan koostumus verrattuna edelliskertaan lokakuun puolessa välissä, jolloin Charles Plogman veti paikan pullolleen tanssimatonta naisväestöä. Tuolloin tanssijoiksi katsottavien luku painottui vahvasti miesten kontolle. Nyt näyttivät puntit olevan silläkin osastolla jokseenkin tasan.

Yläkerrassa baaritiskin ääreen asettuessani sain taas osakseni edun tanssi-informaattorina toimimisestani, kun paikallinen tanssikonkari tapansa mukaan tarjoutui maksamaan colalasilliseni.

Asetuimme entiseen n-riviin nojatuolien sijaan nyt vaihdettuun baarijakkaroin varustettuun pöytään, mistä oli oiva näkyvyys sekä stagelle että baariin ja tietysti välitön kosketus tanssilattiaan.

Sepä tuo tanssilattia sitten kyllä olikin ongelmallinen -eikä pelkästään kipeytyville polvilleni. Nimittäin se pääparkeitin ulkopuolella, baarien seutuvilla levittäytyvä osa oli käsitelty todella pitäväksi. Turvallisuussyyt tuossa varmaan takana ovat. Siitäpä tuo liimamainen tahmeus eteni illan kuluessa alkuun kohtalaisesti toimineelle päälattiallekin.

Onneksi on kuitenkin se entinen peliluola, josta on jo ammoin poistettu rulettipöytä. Nyt sillä kohdin antoi koristeltu kuusi mukavasti pikkujoulutunnelmaa. Muutama muualta pikkujouluista paikalle pullahtanut illan aikana Parkiin saapuikin (jopa jokunen ihan lavatanssijakin joukossa).

Sen pelihuoneen etuina ovat tilan avaruus ja häiriöttömyys sekä pääsalia huomattavasti matalamman lämpötilan lisäksi myös vallan mainiosti toimiva lattia. Varjopuolena tietysti on orkesteritaukojen aikana heikohkosti kuuluva musiikki.

Tuttuja kappaleita tosin tuli koko sen ajan kuin siellä tanssin, joten ei siitäkään ongelmaa syntynyt. En nimittäin vienyt siihen tilaan ketään sellaista, joka olisi yrittänyt seurata ennakko-odotusten varassa. Enimmäkseen tuolla saikin tanssia jokseenkin koko ajan vain yhden parin miehityksellä. Vain kerran nousi luku peräti neljään pariin.

Vaikka tuttua väkeä oli varsin runsaasti paikalla, vain yhden sellaisen kanssa nyt tanssin, jota edellisellä kerralla (silloin kaikkein eniten) olin siellä tanssittanut.

Paikallisen, päijäthämäläisen väen lisäksi oli edustava otos Lahden eteläpuolen valioväestä ja jokunen itäisestäkin suunnasta ilmaantunut.

Pks:n parhaimmiston edustajiin kuuluvista sainkin nyt nauttia myös sellaisen kanssa pariin kertaan, jonka kanssa on jo kolmena kesänä totuttu yhdessä avaamaan finkkutanssit Krouvinlavan autiolla ”parketilla” ensin operettivalsseja vaihtelevin tyylein ja sitten perään boogiet perinteisemmin tulkiten.

Nyt sain tuon evästettynä tulleen harvinaisen helmen napatuksi humpille (bugg), minkä tämä sitten kosti tavoittaen minut liikkeestä Simon (ei Silmu, vaan Salminen) Pienenä poikana -kappaleelle ja sen parille, jonka nimeä en muista. (Muistinpas iltapäivällä, joten lisään: Irmeli!)

Kukka-Maarian kanssa boogailtiin ja buggailtiin jo ennen Finkkujen aloitusta jonkin verran ja setien settienkin aikana taas lisää. Salsat yritettiin tanssia tungoksessa, mutta häiriöitä oli aivan liikaa (varsinkin eräs kykyihinsä nähden aivan liian reipasliikkeinen hurjana humalassa heiluva partaherra hirvitti). Jotenkin silti selvittiin.

Jääpuikon taas vein ulkomuistista tanssittaviin (levyltä tulleihin, tuttuihin) cha cha-biiseihin peliluolan puolelle. Soolona saatiin vetää nekin.

Lattioiden tahmeus ei sittenkään tuhonnut polviani kokonaan, kun huomasin riittävän ajoissa ruveta raahaamaan jokseenkin kaikki tanssitettavani sinne toimivammalle pinnalle. Niinpä vasta paljon puolen yön jälkeen alkoi kipu haitata tanssimista. Siinä vaiheessa jo jalkapohjatkin olivat saaneet nahkeilusta kyllikseen.

Finkkujen viimeisiä en enää jäänyt kuuntelemaan, vaan painelin rappuja alas kellon näyttäessä 01.20.

Melkoista täsmätanssimista tuli saldon osalta, sillä vain yhdellä kappaleparilla jäin jälkeen edelliskerrasta, tosin nyt oli iltakin kymmenen minuuttia lyhyempi osaltani.

Näin siis meni: 18/4.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu