TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Jälleen kerran äänenvoimakuuden säädöistä lavatansseissa. (Ami 2008-09-29 13:12)

Kysymys äänenlaadusta

TestiPoro
2008-10-07 13:27

Aitomiehen kysymys: Onko viimeinen linkki omasi?

vastaus: Tuo oli tuollainen kuukkeli tuotos. En ole kotisivujen yms. tekemiseen vielä edes kokeillut opetella.

MLeenan kysymys: Löytyykö vastaus kysymykseeni, mikä tekee toisen orkesterin äänenlaadun paremmaksi kuin toisen, noista linkeistä.

Minusta niistä löytyy, mutta pohjaa pitää olla muualta äänen kuuntelemiseen ja sisällön ymmärtämiseen, jotta vastauksen saisi irti.

Minun supistettu versio omasta näkemyksestäni miten ääni pitäisi säätää selkokielen tapaisena:

(Varoitus en ole alan minkäänlainen asiantuntija, en edes säätänyt orkesterin kamoja koskaan.)

Äänen laatu riippuu äänentoistolaitteista ja niiden säätämisestä, musiikin tuottamiseen valituista soittimista, akustiikasta, muusikon ja laulajan taidoista. Kuuntelijan mielentila, mieltymys ja musiikin erottelukyky vaikuttaa myös kuuntelu tilanteeseen, äänenlaadun ja voimakkuuden mieltämiseen.

Itse pitäisin nyrkkisäänätönä, mieluummin liian hiljaa kuin liian kovaa. Voi olla, että asiakkaat joskus pyytävät äänen voimakkuuden lisäämistä, mutta itse en ole havainnut tämän puolen olevan ongelma 10 vuotisen tanssiuran aikana, kuin alle tuon 10 kerta. Jotkin ihmiset saavat tutkimuksen mukaan mielihyvän tunteita kovasta äänestä. "Silloin kun musiikin tuntee kaikki on hyvin." Toiset ihmiset saavat päänsäryn, tai mieltävät musiikin muuten liian kovaääniseksi tässä vaiheesssa. Itse kuulun tähän ryhmään. Musiikin tulkittavuus ja kuultavuus heikkenee huomattavasti tässä vaiheessa tanssi ja nautinnon kannalta. Vielä pikkuisen äänenvoimakkuutta lisää ja paikassa on erittäin tukala olla.

Käsittelen vain esittävän orkesterin laitteiston vaikutusta kuuntelun mielekkyyteen. Ottaisin lähtökohdaksi tasapainoisen äänen tuottamisen paikkaan jossa soitetaan.

Kaiuttimien oikealla sijoittelulla saadaan ääni leviämään mahdollisimman tasaisesti kuuntelualueelle mielellään noin metri päiden yläpuolella, jotta ääni ei vaimennu tanssioihin ja äänen voimakkuus kaiuttimien lähellä saataisiin pysymään inhimillisinä. Neljällä pienemmällä, mutta tehonkestoltaan riittävällä kaiuttimella saadaan ääni leviämään tasaisemmin, kuin kahdella suurella.

Diskanttien (korkeiden äänien) suuntauslinja ei saisi tulla missään alueella suoraan korvaan, vaan mennä mielellään hiukan kuulijoiden yli. Tällä saadaan soinnista miellyttävämpi ja terävän diskantin aiheuttama päänsärky minimoitua. Tämä on yksi ongelmakohta. Useimmat orkesterit osaavat sijoittaa kaiuttimet korkealle, mutta ne suunnataa selkeästi alaviistoon. (voi kyllä jossain tilassa olla tarpeen, että lavan takaosassa kuuluu diskantti ollenkaan.)

Basson (matalat äänet) toistoon erillinen kaiutin(pari) lisänä helpottaa laitteiston säädössä. Basson korostus (ja diskantin) on harvoin tarpeen, vaikka orkesterit siitä tuntuvat pitävän. Esimerkiksi Nokian kerholassa pitäisi bassojen toistoa ehkä 150-200 hertsin tienoilla vaimentaa, koska saliin tulee seisovia aaltoja ja kuminaa todella helposti. Diskantin korostaminen aiheuttaa herkimmille, kuten minulle korviin koskemista ja pääkipua

Kaiuttimien sijoittelun jälkeen lopputulos testataan tunnetulla ääninäytteellä kuuntelemalla salissa kaukana ja lähellä. Tässävaiheessa tehdään masteriin (tarkoittaa ääntä missä kaikki esisäädetty ääni tulee kokonaisuutena, eikä sitä sen jälkeen muokata) taajuuskorjaimella tarvittavat tason säädöt paikan akustiikan kannalta. Mahdollisesti jotain äänen taajuutta joutuu korostamaan tai vaimentamaan. Taajuuskorjain tulisi olla jo jossain isommassa tilassa esisäädetty laitteiston kanssa, ettei tässävaiheessa tuhraannu aikaa turhaa, koska tämä osuus on jo hiukan aikaavievä.

Illan aikana, kun paikalla on paljon ihmisiä ja melua, kuullostaa ääni aivan erillaiselta, kuin tyhjässä tilassa tehty äänitesti. Tähän kokeneet säätäjät osaavat varautua ja arvata miten ääni muuttuu illan aikana. Kaiuttimille tulevaa äänen voimakkuutta joudutaan säätämään illan aikana, että musiikki kuuluisi kohtalaisen tasaisesti koko salissa. Tämä osuus on monen orkesterin kompastus. Illan pääesiintyjän tullessa lavalle masterin voimakkuutta lisätään kohtuutomasti, vaikka väkimäärä on jo tullut aikaisemmin ja musiikin kuultavuudessa ei ole mitään ongelmaa.

Sitten soittimiin. Orkesterin tulee tehdä linjan veto miten halutaan soittimien äänenvoimakkuustasot tulevan suhteessa laulajaan ja toisiin soittimiin. Pienessä tilassa rummut on ongelma, jos rumpali soittaa aina "täysillä" eikä osaa säädellä soiton voimakkuutta tarpeeksi pienempiin tiloihin. Soittimien mikityksistä, en tiedä oikeastaan mitään, joten sivuutan vaikka se onkin tärkeä osa-alue. Soitinten ja laulun keskinäisten tasojen säätö on haastavaa ja monen orkesterin isoin kompastuskivi. Jokin soitin saattaa ottaa musiikista ylivallan tai laulajan ääni ei kuulu, tai rytmisoitin hukkuu muihin soittimiin. Illan pääartistin laulukaan ei saisi tulla liian lujaa muusiikin yli. Vaikka tämä korostuskin on havaittavissa monen nimekkään esiintyjän esiintyessä.

Kaikki tämä ja paljon muuta pitää saada kohtaamaan, jotta musiikki mitä me päästään nauttimaan lavoilla olisi miellyttävää. Äänen sävytkin ovat valintakysymys. Joillakin orkestereilla on valittu tummempi äänen sävy kokonaissoinniksi, kuin toisella, jolloin kovakaan äänenvoimakkuus ei välttämättä ärsytä kuuloa. Korkeiden äänien kovaa soitto saa ainakin minun korvat menemään "lukkoon" jonkinlaiseen suojaus refleksiin, jolloin musiikin nauttiminen loppuu täysin ja mieleen tulee etsiä taskun pohjalta korvatulppia.

Olen ollut kuuntelemassa esimerkiksi yhden suosikki yhtyeeni esitystä, jossa äänen tasapaino oli niin poskellaa, ettei koko iltana haluttanut edes tanssia. Musiikissa itsessään ei ollut mitään vikaa, eikä voimakkuudet olleet ongelma, vaan masterin säädöt oli vuoristorataa korostumia siellä täällä ja vaimentumia toisaalla. Silti musiikki kuullosti korvalle liian voimakkaalta ja ärsyttävältä. Keskiäänistä (noin ihmisen puheen taajuusalue) en ole puhunut mitään, Keskiääni jää usein vaimeaksi, kun halutaan ääneen kirkkautta ja lähelläolon tunnetta ja bassoihin iskevyyttä. Keskiäänien olemassaolo unohtuu ja se puuroutuu jonnekkin äänten sekamelskaan. Monesti orkesterin esitys kuullostaakin paremmalta soolojen aikana, kun vain yksi soitin on äänessä. En tarkoita soittamisen laatua, kun tuota sooloa on tietysti harjoiteltu, vaan äänten kuulumisen kannalta.

Tässä on jo paljon mitä pitää huomioida ja paljon on jäänyt käsittelemättä. Jonkin osa-alueen edellisestä kirjoituksesta pettäessä, tai niistä monista muista mahdollisista ongelmista aiheutuu toisen orkesterin kuultavuuden miellyttävyys ja toisen hermoja raastavuus, vaikka soittotaito olisikin samalla tasolla.

Kirjoittajan avainsanat: ääni, säätö, äänen, miellyttävyys

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu